Yleiskonferenssi
”Sinä pysyt minussa ja minä sinussa; vaella siis minun kanssani”
Huhtikuun 2023 yleiskonferenssi


13:26

”Sinä pysyt minussa ja minä sinussa; vaella siis minun kanssani”

Vapahtajan lupaus pysyä meissä on tosi ja koskee Hänen palautetun kirkkonsa jokaista liittonsa pitävää jäsentä.

Muinaisella profeetta Henokilla, josta kerrotaan Vanhassa testamentissa, Opissa ja liitoissa sekä Kallisarvoisessa helmessä1, oli tärkeä osa Siionin kaupungin perustamisessa.

Pyhien kirjoitusten kertomuksessa siitä, kun Henok kutsuttiin palvelemaan, ilmaistaan, että ”hän kuuli äänen taivaasta sanovan: Henok, poikani, profetoi tälle kansalle ja sano sille: Tehkää parannus, – – sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja vain vaivoin he kuulevat korvillaan, eivätkä heidän silmänsä näe kauaksi”2.

”Ja kun Henok oli kuullut nämä sanat, hän kumartui maahan – – ja puhui Herran edessä sanoen: Miksi minä olen saanut armon sinun silmissäsi, minä, joka olen vain nuorukainen ja jota kaikki ihmiset vihaavat, sillä minä olen hidaspuheinen? Miksi minä olen sinun palvelijasi?”3

Huomatkaa, että kun Henok kutsuttiin palvelemaan, hän tuli erittäin tietoiseksi omista puutteistaan ja rajoituksistaan. Epäilen, että me kaikki olemme joskus kirkon palvelutyössämme tunteneet itsemme paljolti Henokin kaltaisiksi. Mutta uskon, että Herran vastaus Henokin anovaan kysymykseen on opettavainen ja se koskee meitä jokaista tänä päivänä.

”Ja Herra sanoi Henokille: Mene ja tee, niin kuin minä olen käskenyt sinua, eikä kukaan lävistä sinua. Avaa suusi, niin se täytetään ja minä annan sinulle sanat. – –

Katso, minun Henkeni on sinun päälläsi, minkä vuoksi minä vahvistan kaikki sinun sanasi; ja vuoret kaikkoavat sinun edestäsi, ja virrat kääntyvät juoksultansa; ja sinä pysyt minussa ja minä sinussa; vaella siis minun kanssani.”4

Henokista tuli lopulta voimallinen profeetta ja väline Jumalan käsissä toteuttamaan suuren työn, mutta hän ei aloittanut palvelutehtäväänsä ollen sellainen! Hänen kykynsä ennemminkin voimistuivat ajan kuluessa, kun hän oppi pysymään Jumalan Pojassa ja vaeltamaan Hänen kanssaan.

Rukoilen vilpittömästi Pyhän Hengen apua, kun pohdimme yhdessä Herran Henokille antamia neuvoja ja sitä, mitä ne voivat merkitä teille ja minulle tänä päivänä.

Sinä pysyt minussa

Herra Jeesus Kristus esittää meille jokaiselle kutsun pysyä Hänessä.5 Mutta kuinka me itse asiassa opimme pysymään Hänessä?

Sana pysyä tarkoittaa sitä, että on jatkuvasti, vakaasti ja kestävästi jossakin paikassa tai asemassa antamatta myöten. Vanhin Jeffrey R. Holland on selittänyt, että ”pysyminen” tarkoittaa tekona ”’pysyä – mutta pysyä ikuisesti’. Tämä on evankeliumin sanoman kutsu – – kaikille – – maailmassa. Tulkaa, mutta tulkaa pysyäksenne. Tulkaa mukananne vakaumus ja kestävyys. Tulkaa pysyvästi itsenne tähden ja kaikkien niiden sukupolvien tähden, joiden täytyy seurata teitä.”6 Näin me pysymme Kristuksessa, kun olemme vahvoja ja lujia omistautumisessamme Lunastajalle ja Hänen pyhille tarkoituksilleen niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.7

Me alamme pysyä Herrassa, kun käytämme moraalista tahdonvapauttamme ottamalla päällemme Hänen ikeensä8 palautetun evankeliumin liittojen ja toimitusten kautta. Liittoyhteys, joka meillä on taivaalliseen Isäämme ja Hänen ylösnousseeseen ja elävään Poikaansa, on näkemyksen, toivon, voiman, rauhan ja kestävän ilon ylimaallinen lähde. Se on myös kallionluja perustus9, jolle meidän tulee rakentaa elämämme.

Me pysymme Hänessä pyrkimällä jatkuvasti vahvistamaan henkilökohtaista liittosuhdettamme Isään ja Poikaan. Esimerkiksi se, että rukoilemme vilpittömästi iankaikkista Isää Hänen rakkaan Poikansa nimessä, syventää ja lujittaa liittoyhteyttämme Heihin.

Me pysymme Hänessä, kun todella kestitsemme itseämme Kristuksen sanoilla. Vapahtajan oppi vetää meitä liiton lapsia lähemmäksi Häntä10 ja kertoo meille kaiken, mitä meidän tulee tehdä11.

Me pysymme Hänessä valmistautumalla vilpittömästi osallistumaan sakramenttitoimitukseen, tarkastelemalla ja pohtimalla liittoon kuuluvia lupauksiamme sekä tekemällä vilpitöntä parannusta. Sakramentin nauttiminen kelvollisesti todistaa Jumalalle, että olemme halukkaita ottamaan päällemme Jeesuksen Kristuksen nimen ja pyrimme ”muistamaan hänet aina”12 sen lyhyen hetken jälkeen, joka vaaditaan tuohon pyhään toimitukseen osallistumiseen.

Ja me pysymme Hänessä, kun palvelemme Jumalaa palvellessamme Hänen lapsiaan, veljiämme ja sisariamme.13

Vapahtaja on sanonut: ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”14

Olen kuvaillut lyhyesti muutamia niistä monista tavoista, joilla me voimme pysyä Vapahtajassa. Ja kutsun nyt meitä jokaista Hänen opetuslapsinaan pyytämään, etsimään, kolkuttamaan ja oppimaan itse Pyhän Hengen voimalla muita merkityksellisiä tapoja, joilla voimme tehdä Kristuksesta elämämme keskipisteen kaikessa, mitä teemme.

Ja minä sinussa

Vapahtajan lupaus seuraajilleen on kaksitahoinen: jos pysymme Hänessä, Hän pysyy meissä. Mutta onko Kristuksen todellakin mahdollista pysyä teissä ja minussa – yksilöinä ja henkilökohtaisesti? Vastaus tähän kysymykseen on ehdottomasti kyllä!

Mormonin kirjassa kerrotaan Alman opetuksista ja todistuksesta köyhille, joiden ahdingot olivat pakottaneet heidät nöyrtymään. Opetuksessaan hän vertasi sanaa siemeneen, joka täytyy kylvää ja jota täytyy ravita, ja hän kuvaili ”sanan” olevan Jeesuksen Kristuksen elämä, palvelutehtävä ja sovitusuhri.

Alma sanoi: ”Alkakaa uskoa Jumalan Poikaan, että hän tulee lunastamaan kansansa ja että hän on kärsivä ja kuoleva sen syntien sovitukseksi ja että hän on jälleen nouseva kuolleista, mikä on saava aikaan ylösnousemuksen, niin että kaikki ihmiset joutuvat hänen eteensä viimeisenä päivänä, tuomiopäivänä, tuomittaviksi tekojensa mukaan.”15

Kun otamme huomioon tämän Alman kuvauksen ”sanasta”, pohtikaa sitä innoittavaa yhteyttä, jonka hän sitten esittää.

”Ja nyt, – – minä pyydän, että te kylvätte tämän sanan sydämeenne, ja kun se alkaa paisua, niin myös ravitsette sitä uskollanne. Ja katso, siitä tulee puu, joka versoo teissä ikuiseen elämään. Ja suokoon Jumala silloin teille, että teidän kuormanne olisivat keveitä ilon tähden hänen Pojastaan. Ja kaiken tämän te voitte tosiaankin tehdä, jos tahdotte.”16

Siemen, joka meidän tulee pyrkiä kylvämään sydämeemme, on sana – nimittäin Jeesuksen Kristuksen elämä, palvelutehtävä ja oppi. Ja kun sanaa ravitaan uskolla, siitä voi tulla puu, joka versoo meissä ikuiseen elämään.17

Mitä oli puun vertauskuvallisuus Lehin näyssä? Puun voidaan katsoa kuvaavan Jeesusta Kristusta.18

Rakkaat veljeni ja sisareni, onko sana meissä? Onko Vapahtajan evankeliumin totuudet kirjoitettu ihmissydämiimme?19 Olemmeko me tulossa Hänen luokseen ja tulossa vähitellen enemmän Hänen kaltaisikseen? Kasvaako Kristuksen puu meissä? Pyrimmekö me tulemaan uusiksi luomuksiksi20 Hänessä?21

Kenties nämä ihmeelliset mahdollisuudet innoittivat Almaa kysymään: ”Oletteko te hengellisesti syntyneet Jumalasta? Oletteko saaneet hänen kuvansa kasvoihinne? Oletteko kokeneet tämän voimallisen muutoksen sydämessänne?”22

Meidän tulee aina muistaa Herran Henokille antama ohje: ”Sinä pysyt minussa ja minä sinussa.”23 Todistan, että Vapahtajan lupaus pysyä meissä on tosi ja koskee Hänen palautetun kirkkonsa jokaista liittonsa pitävää jäsentä.

Vaella siis minun kanssani

Apostoli Paavali kehotti uskovia, jotka olivat ottaneet vastaan Herran: ”Eläkää hänen yhteydessään.”24

Vaeltaminen Vapahtajan kanssa ja eläminen Hänen yhteydessään tähdentävät kahta keskeistä opetuslapseuden puolta: 1) Jumalan käskyjen noudattaminen ja 2) niiden pyhien liittojen muistaminen ja kunnioittaminen, jotka yhdistävät meidät Isään ja Poikaan.

Johannes julisti:

”Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä.

Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä.

Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään.

Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli.”25

Jeesus kutsuu meitä jokaista: ”Tule – – ja seuraa minua”26 ja ”vaella – – minun kanssani”27

Todistan, että kun ponnistelemme eteenpäin uskossa ja vaellamme Herran Hengen sävyisyydessä28, meitä siunataan voimalla, johdatuksella, varjeluksella ja rauhalla.

Todistus ja lupaus

Alma kuvailee Herran rakastavaa pyyntöä kaikille eläville sieluille:

”Katso, hän lähettää kutsun kaikille ihmisille, sillä armon käsivarret ovat ojennettuina heitä kohti, ja hän sanoo: Tehkää parannus, niin minä otan teidät vastaan.

– – Tulkaa minun luokseni, niin te saatte nauttia elämän puun hedelmää; niin te saatte vapaasti syödä ja juoda elämän leipää ja vettä.”29

Tähdennän Vapahtajan pyynnön ehdotonta kattavuutta. Hän haluaa siunata armollaan ja laupeudellaan jokaista, joka elää nyt, joka on koskaan elänyt ja joka tulee vielä elämään maan päällä.

Jotkut kirkon jäsenet hyväksyvät todeksi opin, periaatteet ja todistukset, joita on julistettu toistuvasti tältä puhujakorokkeelta konferenssikeskuksessa ja paikallisissa seurakunnissa eri puolilla maailmaa – ja silti heidän voi olla vaikea uskoa, että nämä iankaikkiset totuudet koskevat nimenomaan heidän elämäänsä ja heidän olosuhteitaan. He uskovat vilpittömästi ja palvelevat tunnollisesti, mutta heidän liittoyhteytensä Isään ja Hänen lunastavaan Poikaansa ei ole vielä muuttunut eläväksi ja muutosta aikaansaavaksi todellisuudeksi heidän elämässään.

Lupaan, että Pyhän Hengen voimalla te voitte tietää ja tuntea, että evankeliumin totuudet, joita olen pyrkinyt kuvailemaan, ovat teitä varten – teille yksilöllisesti ja henkilökohtaisesti.

Todistan iloiten, että Jeesus Kristus on rakastava ja elävä Vapahtajamme ja Lunastajamme. Jos me pysymme Hänessä, niin Hän pysyy meissä.30 Ja kun vaellamme Hänen kanssaan ja elämme Hänen yhteydessään, meitä siunataan niin, että tuotamme paljon hedelmää. Todistan siitä Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Ks. 1. Moos. 5:18–24; OL 107:48–57; Moos. 6–7.

  2. Moos. 6:27.

  3. Moos. 6:31.

  4. Moos. 6:32, 34, korostus lisätty.

  5. Ks. Joh. 15:4–9.

  6. Jeffrey R. Holland, ”Pysykää minussa”, Liahona, toukokuu 2004, s. 32.

  7. Ks. Joh. 15:10.

  8. Ks. Matt. 11:29–30.

  9. Ks. Hel. 5:12.

  10. Ks. 3. Nefi 27:14–15.

  11. Ks. 2. Nefi 32:3.

  12. Ks. Moroni 4:3; 5:2.

  13. Ks. Moosia 2:17.

  14. Joh. 15:10.

  15. Alma 33:22.

  16. Alma 33:23, korostus lisätty.

  17. Ks. Alma 26:13.

  18. Selitin tätä periaatetta eräässä hartaustilaisuudessa vuonna 2017:

    ”Alma ’[alkoi] saarnata Jumalan sanaa kansalle mennen heidän synagogiinsa ja taloihinsa; niin, ja he saarnasivat sanaa heidän kaduillaankin’ [Alma 32:1, korostus lisätty]. Hän myös vertasi Jumalan sanaa siemeneen.

    ’Nyt, jos te annatte sijaa, niin että sydämeenne voidaan kylvää siemen, katso, jos se on oikea siemen eli hyvä siemen, jos te ette epäuskollanne heitä sitä pois, niin että vastustatte Herran Henkeä, katso, se alkaa paisua teidän rinnassanne; ja kun te tunnette nämä paisumisen liikkeet, te alatte sanoa itseksenne: Tämän täytyy olla hyvä siemen, eli sanan täytyy olla hyvä, sillä se alkaa avartaa sieluani; niin, se alkaa valaista ymmärrystäni, niin, se alkaa olla minusta ihana’ [Alma 32:28, korostus lisätty].

    Mielenkiintoista kyllä, hyvästä siemenestä kasvaa puu, kun se kylvetään sydämeen, ja se alkaa paisua, itää ja kasvaa.

    ’Ja katso, kun puu alkaa kasvaa, te sanotte: Ravitkaamme sitä hyvin huolellisesti, jotta se juurtuisi, jotta se kasvaisi ja tuottaisi meille hedelmää. Ja nyt, katso, jos te ravitsette sitä hyvin huolellisesti, se juurtuu ja kasvaa ja tuottaa hedelmää.

    Mutta jos te laiminlyötte puun ettekä huolehdi sen ravinnosta, katso, se ei juurru; ja kun aurinko tulee ja paahtaa sitä, niin koska sillä ei ole juurta, se kuivettuu, ja te vedätte sen maasta ja heitätte sen pois.

    Nyt, tämä ei johdu siitä, ettei siemen ollut hyvä, eikä siitä, ettei sen hedelmä olisi haluttavaa, vaan se johtuu siitä, että teidän maanne on hedelmätön ettekä te ravitse puuta; sen tähden te ette voi saada siitä hedelmää.

    Ja siten, jos te ette ravitse sanaa, odottaen uskollisesti sen hedelmää, te ette voi koskaan poimia elämän puun hedelmää.

    Mutta jos te uskollanne ravitsette sanaa, niin, ravitsette puuta, kun se alkaa kasvaa, hyvin uutterasti ja kärsivällisesti, odottaen siitä hedelmää, se juurtuu; ja katso, se on oleva puu, joka versoo ikuiseen elämään.’ [Alma 32:37–41, korostus lisätty.]

    – – Keskeinen tekijä Lehin unessa on elämän puu, joka kuvaa Jumalan rakkautta [ks. 1. Nefi 11:21–22].

    ’Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän’ [Joh. 3:16].

    Herran Jeesuksen Kristuksen syntymä, elämä ja sovitusuhri ovat suurimpia ilmauksia Jumalan rakkaudesta lapsiaan kohtaan. Kuten Nefi todisti, tämä rakkaus on ’kaikkein haluttavinta’ ja ’riemullisinta sielulle’ [1. Nefi 11:22–23; ks. myös 1. Nefi 8:12, 15]. 1. Nefin luku 11 esittää yksityiskohtaisen kuvauksen elämän puusta vertauskuvana Vapahtajan elämästä, palvelutehtävästä ja uhrista – siitä, ’kuinka Jumala alentaa itsensä’ [1. Nefi 11:16]. Puun voidaan katsoa kuvaavan Kristusta.

    Yksi tapa ajatella puun hedelmää on, että se on vertauskuva Vapahtajan sovituksen siunauksista. Hedelmien kuvataan olevan ’haluttavia tehdäkseen ihmisen onnelliseksi’ [1. Nefi 8:10], ja ne tuovat suurta iloa ja halun jakaa tuo ilo muiden kanssa.

    On merkittävää, että Mormonin kirjan kaikenkattava teema, joka kutsuu kaikkia tulemaan Kristuksen luokse [ks. Moroni 10:32], on Lehin näyssä tärkein [ks. 1. Nefi 8:19].” (”The Power of His Word Which Is in Us”, puhe uusien lähetysjohtajaparien seminaarissa, 27. kesäkuuta 2017, s. 4–5.)

  19. Ks. 2. Kor. 3:3.

  20. Ks. 2. Kor. 5:17.

  21. Alman vertaus opettaa meille, että halu uskoa kylvää siemenen sydämeemme, siemenen ravitseminen uskollamme saa elämän puun versomaan ja puun ravitseminen tuottaa puun hedelmää, joka on ”makeampaa kuin kaikki, mikä on makeaa” (Alma 32:42), ja ”suurin kaikista Jumalan lahjoista” (1. Nefi 15:36).

  22. Alma 5:14.

  23. Moos. 6:34, korostus lisätty.

  24. Kol. 2:6.

  25. 1. Joh. 2:3–6, korostus lisätty.

  26. Luuk. 18:22.

  27. Moos. 6:34.

  28. Ks. OL 19:23.

  29. Alma 5:33–34, korostus lisätty.

  30. Ks. Joh. 15:5.