Yleiskonferenssi
Älä koskaan luovu tilaisuudesta todistaa Kristuksesta
Huhtikuun 2023 yleiskonferenssi


11:15

Älä koskaan luovu tilaisuudesta todistaa Kristuksesta

Todellinen ilo perustuu halukkuuteemme tulla lähemmäksi Kristusta ja todistaa omalta osaltamme.

Päivälleen viisi vuotta sitten me nostimme kätemme tukeaksemme rakasta profeettaamme, presidentti Russell M. Nelsonia, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidenttinä – Herran puhetorvena tätä merkittävää kasvun ja ilmoituksen aikaa varten. Hänen kauttaan olemme saaneet lukemattomia kutsuja ja meille on luvattu loistavia siunauksia, jos keskitämme elämämme Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen.

Vuonna 2011 palvellessani mieheni kanssa lähetysjohtajaparina kauniissa Curitibassa Brasiliassa puhelimeni soi erään kokouksen aikana. Kun kiirehdin hiljentämään sen, huomasin, että puhelu oli isältäni. Lähdin heti kokouksesta ja vastasin: ”Hei, isä!”

Hänen äänensä oli yllättäen liikuttunut: ”Hei, Bonnie. Minun pitää kertoa sinulle jotakin. Minulla on diagnosoitu ALS.”

Ajatukseni pyörivät hämmentyneinä: ”Hetkinen! Mikä on ALS?”

Isä ehätti selittämään: ”Mieleni pysyy valppaana, kun taas kehoni hiljalleen sammuu.”

Tunsin koko maailmani vavahtavan, kun aloin painia mielessäni tämän vakavan uutisen seurausten kanssa. Mutta sinä unohtumattomana päivänä juuri hänen viimeiset sanansa painuivat pysyvästi sydämeeni. Rakas isäni sanoi painokkaasti: ”Bonnie, älä koskaan luovu tilaisuudesta todistaa Kristuksesta.”

Olen pohtinut isän neuvoa ja rukoillut sen johdosta. Olen usein kysynyt itseltäni, tiedänkö täysin, mitä tarkoittaa se, ettei koskaan luovu tilaisuudesta todistaa Jeesuksesta Kristuksesta.

Teidän laillanne olen toisinaan noussut seisomaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina todistamaan Kristuksesta. Olen monta kertaa todistanut evankeliumin totuuksista osana oppiaihetta. Olen rohkeasti opettanut totuutta ja julistanut Kristuksen jumalallisuutta lähetyssaarnaajana.

Silti tämä pyyntö tuntui henkilökohtaisemmalta! Tuntui kuin hän olisi sanonut: ”Bonnie, älä anna maailman voittaa sinua! Pysy uskollisena liitoillesi Vapahtajan kanssa. Pyri siihen, että koet Hänen siunauksiaan joka päivä ja kykenet todistamaan Pyhän Hengen kautta Hänen voimastaan ja läsnäolostaan elämässäsi!”

Me elämme langenneessa maailmassa, jossa häiriötekijät pyrkivät kiinnittämään katsettamme ja sydäntämme alaspäin poispäin taivaasta. Aivan kuten nefiläiset 3. Nefin luvussa 11, me tarvitsemme Jeesusta Kristusta. Voitteko kuvitella itsenne sinne niiden ihmisten joukkoon, jotka olivat kokeneet niin paljon kaaosta ja hävitystä? Millaista olisi kuulla Herran henkilökohtainen kutsu:

”Nouskaa ja tulkaa minun luokseni voidaksenne pistää kätenne minun kylkeeni sekä voidaksenne tunnustella naulojen jälkiä käsissäni ja jaloissani, jotta tietäisitte, että minä olen – – koko maan Jumala ja surmattu maailman syntien tähden.

Ja – – väkijoukko meni – – yksitellen, – – ja [he] näkivät omin silmin ja tunsivat omin käsin ja tiesivät – – ja [olivat] nähneet itse.”1

Nämä nefiläiset menivät innokkaasti eteenpäin pistääkseen kätensä Hänen kylkeensä sekä tunnustellakseen naulojen jälkiä Hänen käsissään ja jaloissaan, jotta he voisivat omalta osaltaan todistaa, että tämä oli Kristus. Samalla tavoin monet uskolliset ihmiset, joita olemme tutkineet Uudessa testamentissa tänä vuonna, olivat innokkaasti odottaneet Kristuksen tulemista. Sitten he lähtivät pelloiltaan, työpöytänsä tai päivällispöytänsä äärestä ja seurasivat Häntä, hakeutuivat Hänen luokseen, tungeksivat Hänen lähellään ja istuivat Hänen kanssaan. Olemmeko me yhtä innokkaita todistamaan omalta osaltamme kuten pyhien kirjoitusten väkijoukot? Ovatko siunaukset, joita me tavoittelemme, vähemmän tarpeellisia kuin heidän siunauksensa?

Kun Kristus vieraili fyysisesti nefiläisten luona heidän temppelillään, Hän ei kutsunut heitä seisomaan etäällä ja katsomaan Häntä vaan koskettamaan Häntä, tuntemaan omakohtaisesti ihmiskunnan Vapahtajan todellisuus. Kuinka me voimme päästä riittävän lähelle saadaksemme henkilökohtaisen todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta? Tämä saattaa olla osittain sitä, mitä isäni yritti opettaa minulle. Vaikka emme ehkä voikaan olla fyysisesti yhtä lähellä Kristusta kuin ne, jotka kulkivat Hänen kanssaan Hänen maanpäällisen palvelutehtävänsä aikana, niin Pyhän Hengen kautta me voimme kokea Hänen voimaansa joka päivä! Niin paljon kuin tarvitsemme!

Nuoret naiset eri puolilla maailmaa ovat opettaneet minulle hyvin paljon siitä, kuinka etsiä Kristusta ja saada päivittäinen, henkilökohtainen todistus Hänestä. Saanen kertoa kahden nuoren naisen viisaudesta:

Livvy on seurannut yleiskonferenssia koko elämänsä ajan. Itse asiassa hänen kotonaan perhe katsoo perinteisesti yhdessä kaikki viisi kokousta. Aiemmin konferenssi oli tarkoittanut Livvylle piirtelemistä tai satunnaisia tahattomia päiväunia. Mutta viime lokakuun yleiskonferenssi oli erilainen. Siitä tuli henkilökohtainen.

Tällä kertaa Livvy päätti olla aktiivinen vastaanottaja. Hän hiljensi puhelimensa ilmoitukset ja teki muistiinpanoja Hengen vaikutelmista. Hän oli hämmästynyt, kun hän tunsi erityisiä asioita, joita Jumala halusi hänen kuulevan ja tekevän. Tämä päätös vaikutti hänen elämäänsä miltei välittömästi.

Vain muutamia päiviä myöhemmin hänen ystävänsä kutsuivat hänet katsomaan sopimatonta elokuvaa. Hän muisteli: ”Tunsin konferenssin sanojen ja hengen palaavan sydämeeni ja kuulin, kuinka kieltäydyin heidän kutsustaan.” Hänellä oli myös rohkeutta lausua todistuksensa Vapahtajasta seurakunnassaan.

Näiden tapahtumien jälkeen hän sanoi: ”Ihmeellistä siinä on se, että kun kuulin itseni todistavan, että Jeesus on Kristus, tunsin Pyhän Hengen vahvistavan sen jälleen minulle.”

Livvy ei ponnahdellut kuin litteä kivi konferenssiviikonlopun pinnalla, vaan hän sukelsi sisään mielessään ja hengessään ja samalla hän löysi Vapahtajan.

Ja sitten on Maddy. Kun Maddyn perhe lakkasi käymästä kirkossa, hän oli hämmentynyt eikä tiennyt, mitä tehdä. Hän tajusi, että jotakin merkittävää puuttui. Niinpä Maddy alkoi 13-vuotiaana käydä kirkossa yksin. Vaikka yksin oleminen oli toisinaan vaikeaa ja epämukavaa, hän tiesi, että hän voisi löytää kirkosta Vapahtajan, ja hän halusi olla siellä, missä Vapahtaja on. Hän sanoi: ”Kirkossa sieluni tunsi olevansa kuin kotona.”

Maddy piti kiinni siitä tiedosta, että hänen perheensä on sinetöity yhteen iankaikkisuudeksi. Hän alkoi viedä nuorempia veljiään mukanaan kirkkoon ja tutkia pyhiä kirjoituksia heidän kanssaan kotona. Lopulta hänen äitinsä alkoi liittyä heidän seuraansa. Maddy kertoi äidilleen halustaan palvella lähetystyössä ja kysyi, voisiko äiti olla valmis menemään hänen kanssaan temppeliin.

Tänä päivänä Maddy on lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa. Hän palvelee. Hän todistaa Kristuksesta. Hänen esimerkkinsä on auttanut häntä johtamaan kummankin vanhemman takaisin temppeliin ja takaisin Kristuksen luo.

Kun päätämme Livvyn ja Maddyn tavoin etsiä Kristusta, Henki todistaa Hänestä monissa eri tilanteissa. Me saamme näitä Hengen todistuksia, kun paastoamme, rukoilemme, odotamme ja jatkamme eteenpäin. Läheisyytemme Kristukseen kasvaa, kun palvelemme usein temppelissä, teemme parannusta päivittäin, tutkimme pyhiä kirjoituksia, käymme kirkossa ja osallistumme seminaariin, pohdimme patriarkallista siunaustamme, otamme kelvollisina vastaan toimitukset ja pidämme pyhät liitot kunniassa. Kaikki nämä kutsuvat Hengen valaisemaan mieltämme, ja ne antavat lisää rauhaa ja suojaa. Mutta kunnioitammeko me niitä pyhinä mahdollisuuksina todistaa Kristuksesta?

Olen käynyt temppelissä monta kertaa, mutta kun palvelen Jumalaa Herran huoneessa, se muuttaa minua. Joskus paastotessani huomaan olevani yksinkertaisesti nälkäinen, mutta toisinaan kestitsen itseäni määrätietoisesti Hengen vaikutuksella. Olen toisinaan mutissut rukouksia, jotka ovat toisteisia ja rutiininomaisia, mutta olen myös tullut innokkaana saamaan neuvoa Herralta rukouksessa.

On voimallista tehdä näistä pyhistä tottumuksista sellaisia, että ne muistuttavat vähemmän tarkistuslistaa ja enemmän todistusta. Kehitys on vähittäistä, mutta se etenee, kun olemme päivittäin aktiivisesti tekemisissä Kristuksen kanssa ja saamme merkityksellisiä kokemuksia Hänen kanssaan. Kun toimimme johdonmukaisesti Hänen opetuksensa mukaan, me saamme todistuksen Hänestä. Me vahvistamme suhdettamme Häneen ja taivaalliseen Isäämme. Me pyrimme tulemaan Heidän kaltaisikseen.

Vastustaja saa aikaan niin paljon melua, että Herran ääntä voi olla vaikeaa kuulla. Maailmamme, haasteemme ja olosuhteemme eivät muutu hiljaisemmiksi, mutta me voimme ja meidän täytyy tuntea Kristuksen opetusten nälkää ja janoa kuullaksemme Häntä selkeästi.2 Haluamme harjaannuttaa opetuslapseuden ja todistuksen lihasmuistiimme, mikä keskittää huomiomme Vapahtajaamme turvaamiseen joka päivä.

Isäni on ollut poissa jo yli 11 vuotta, mutta hänen sanansa säilyvät elävinä mielessäni. ”Bonnie, älä koskaan luovu tilaisuudesta todistaa Kristuksesta.” Kutsun teitä minun kanssani ottamaan vastaan hänen kutsunsa. Etsikää Kristusta kaikkialta – lupaan, että Hän löytyy!3 Todellinen ilo perustuu halukkuuteemme tulla lähemmäksi Kristusta ja todistaa omalta osaltamme.

Tiedämme, että viimeisinä päivinä ”jokainen polvi on notkistuva ja jokainen kieli tunnustava”, että Jeesus on Kristus.4 Rukoilen, että tästä todistuksesta tulee meille tavallinen ja luonteva kokemus nyt – että käytämme kaikki tilaisuudet todistaa iloiten: Jeesus Kristus elää!

Oi, kuinka rakastankaan Häntä. Kuinka kiitollisia me olemmekaan Hänen äärettömästä sovituksestaan, joka on tehnyt ”iankaikkisen elämän mahdolliseksi ja kuolemattomuuden todelliseksi meille kaikille”5. Todistan Vapahtajamme hyvyydestä ja suuresta kirkkaudesta Hänen pyhässä nimessään, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.