Hoosianna Korkeimmalle Jumalalle
Jeesuksen Kristuksen saapuminen riemusaatossa Jerusalemiin ja sitä seuranneen viikon tapahtumat havainnollistavat oppia, jota voimme soveltaa elämässämme nykyaikana.
Tänään, kuten on sanottu, me liitymme kristittyjen kanssa eri puolilla maailmaa kunnioittamaan Jeesusta Kristusta tänä palmusunnuntaina. Lähes 2 000 vuotta sitten palmusunnuntai merkitsi Jeesuksen Kristuksen kuolevaisuuden palvelutyön viimeisen viikon alkua. Se oli ihmiskunnan historian tärkein viikko.
Se, mikä alkoi siitä, kun Jeesuksen julistettiin olevan luvattu Messias Hänen saapuessaan riemusaatossa Jerusalemiin, päättyi Hänen ristiinnaulitsemiseensa ja ylösnousemukseensa.1 Jumalallisen suunnitelman mukaan Hänen sovitusuhrinsa päätti Hänen palvelutyönsä kuolevaisuudessa, minkä ansiosta me voimme elää taivaallisen Isämme luona iankaikkisesti.
Pyhissä kirjoituksissa meille kerrotaan, että viikko alkoi siitä, kun kaupungin porteilla seisoi väkijoukkoja nähdäkseen Jeesuksen, profeetan Galilean Nasaretista.2 He ”ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen: – Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!”3
Tuo kauan sitten tapahtunut Raamatun kertomus muistuttaa minua siitä, kun olin hoitamassa kirkon tehtävää Takoradissa Ghanassa. Huomionarvoista on, että olin siellä palmusunnuntaina.
Minun oli määrä jakaa Takoradin vaarna ja perustaa Mpintsinin vaarna. Nykyään Ghanassa on yli 100 000 kirkon jäsentä.4 (Toivotamme tervetulleeksi Ga Mantsen, hänen majesteettinsa kuningas Nii Tackie Teiko Tsuru II:n, joka on Accrasta Ghanasta ja on kanssamme tänään.) Tavatessani näitä pyhiä tunsin heidän syvän rakkautensa ja omistautumisensa Herralle. Ilmaisin suuren rakkauteni heitä kohtaan ja kerroin, että kirkon presidentti rakasti heitä. Viittasin Vapahtajan sanoihin, jotka Johannes on kirjoittanut: ”Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.”5 He olivat sitä mieltä, että se oli ”Rakastan sinua -konferenssi”6.
Kun katselin kappelissa penkkiriveittäin olevia rakkaita veljiä ja sisaria ja heidän perheitään, näin heidän kasvoillaan Jeesuksen Kristuksen todistuksen ja uskon hehkun. Tunsin heidän halunsa tulla luetuiksi osaksi Hänen laajalle ulottuvaa kirkkoaan. Ja kun kuoro lauloi, he lauloivat kuin enkelit.
Kuten entisajan palmusunnuntaina, nämä olivat Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, jotka kokoontuivat osoittamaan kunnioitusta Häntä kohtaan, kuten tekivät ne, jotka Jerusalemin porteilla palmunoksat käsissään huusivat: ”Hoosianna – –! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!”7
Myös erään läheisen kirkon seurakuntalaiset kunnioittivat palmusunnuntaita. Kun puhuin puhujakorokkeelta, huomasin ikkunasta, kuinka he kävelivät iloisesti katua pitkin ja heiluttivat palmunoksia käsissään, paljolti samoin kuin tässä kuvassa. Se oli näky, jota en koskaan unohda – me kaikki tuona päivänä palvelimme kuninkaiden Kuningasta.
Presidentti Russell M. Nelson on kehottanut meitä tekemään palmusunnuntaista ”todella pyhän muistamalla – ei vain palmunoksia, joita heiluttamalla kunnioitettiin Jeesuksen tuloa Jerusalemiin – vaan muistamalla Hänen kättensä kämmenet”. Sitten presidentti Nelson viittasi Jesajaan, joka puhui Vapahtajan lupauksesta ”Minä en sinua unohda” näillä sanoilla: ”Katso, minä olen piirtänyt sinut kätteni kämmeniin.”8
Herra tietää omakohtaisesti, että kuolevaisuus on vaikeaa. Hänen haavansa muistuttavat meitä siitä, että Hän ”on laskeutunut kaiken – – alapuolelle”9, jotta Hän voisi auttaa meitä, kun me kärsimme, ja olla esimerkkinä pysymisestä tiellä10, Hänen tiellään, ja siitä, että Jumala on meidän kanssamme aina ja ikuisesti11.
Palmusunnuntai ei ollut vain jokin tapahtuma, jälleen yksi historian sivu, jolla oli päivämäärä, kellonaika ja paikka. Jeesuksen Kristuksen saapuminen riemusaatossa Jerusalemiin ja sitä seuranneen viikon tapahtumat havainnollistavat oppia, jota voimme soveltaa elämässämme nykyaikana.
Katsokaamme muutamia kohtia iankaikkisesta opista, joka punoutuu Hänen Jerusalemissa päättyneeseen palvelutyöhönsä.
Ensiksi, profetia. Esimerkiksi Vanhan testamentin profeetta Sakarja profetoi Jeesuksen Kristuksen saapumisesta riemusaatossa Jerusalemiin, kuvaillen jopa sen, että Hän ratsastaisi aasilla.12 Jeesus ennusti ylösnousemuksensa, kun Hän valmistautui menemään kaupunkiin, sanoen:
”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan
ja luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.”13
Toiseksi, Pyhän Hengen kumppanuus. Joseph Smith opetti: ”Kukaan ei voi tietää, että Jeesus on Herra, paitsi Pyhän Hengen kautta.”14 Vapahtaja lupasi opetuslapsilleen15 viimeisellä aterialla16 yläkerran huoneessa17: ”En minä jätä teitä orvoiksi.”18 He eivät joutuisi yksin viemään evankeliumin totuuksia eteenpäin, vaan heitä ohjaamassa olisi Pyhän Hengen täydellinen lahja. ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille”, Hän lupasi, ”en sellaista jonka maailma antaa.”19 Pyhän Hengen lahjan ansiosta meillä on tuo sama vakuutus – Hänen Henkensä olisi aina meidän kanssamme20 ja ”Pyhän Hengen voimalla [me voimme] tietää totuuden kaikesta”21.
Kolmanneksi, opetuslapseus. Todellinen opetuslapseus on ennen kaikkea väsymätöntä sitoutumista, kuuliaisuutta iankaikkisille laeille ja rakkautta Jumalaa kohtaan. Lainkaan epäilemättä. Väkijoukko, joka osoitti kunnioitusta palmunoksilla, tervehti Häntä Messiaana. Juuri Messias Hän olikin. Hän, Hänen ihmeensä ja Hänen opetuksensa vetivät heitä puoleensa. Monien ihailu ei kuitenkaan kestänyt. Jotkut, jotka olivat aiemmin huutaneet: ”Hoosianna”22, kääntyivät pian ja huusivat: ”Ristiinnaulitse!”23
Neljänneksi, Jeesuksen Kristuksen sovitus.24 Viimeisinä päivinään palmusunnuntain jälkeen Hän toteutti merkittävän sovituksensa – Getsemanen tuskasta Häntä vastaan käydyn oikeudenkäynnin irvikuvaan, Hänen piinaansa ristillä ja Hänen hautaamiseensa lainahautaan. Se ei kuitenkaan päättynyt siihen. Kutsumuksensa majesteettisuudessa kaikkien taivaallisen Isän lasten Lunastajana Hän astui kolme päivää myöhemmin ulos siitä haudasta, ylösnousseena25, kuten Hän oli ennustanut.
Olemmeko me alati kiitollisia Jeesuksen Kristuksen verrattomasta sovituksesta? Tunnemmeko sen puhdistavan voiman juuri nyt? Siksi Jeesus Kristus, meidän pelastuksemme perustaja ja täydelliseksi tekijä, meni Jerusalemiin – pelastaakseen meidät kaikki. Herättävätkö nämä Alman sanat meissä vastakaikua: ”Jos olette kokeneet sydämen muutoksen ja jos olette tunteneet halua laulaa lunastavan rakkauden laulua, tahtoisin kysyä, voitteko nyt tuntea sellaista?”26 Voin todella sanoa, että Takoradin kuoro lauloi tuona palmusunnuntaina ”lunastavan rakkauden laulua”.
Tuona viimeisenä kohtalokkaana viikkona palvelutyössään kuolevaisuudessa Jeesus Kristus esitti vertauksen kymmenestä morsiusneidosta.27 Hän opetti paluustaan niille, jotka olivat valmiita ottamaan Hänet vastaan – ei palmunoksat käsissään vaan evankeliumin valo sisimmässään. Hän käytti kielikuvaa lampuista, jotka sytytetään ja jotka palavat ja joihin on ylimääräistä öljyä, jotta liekki pysyy palavana, kuvaamaan halukkuutta elää Hänen tavallaan, ottaa vastaan Hänen totuutensa ja jakaa Hänen valoaan.
Te tunnette kertomuksen. Kymmenen morsiusneitoa kuvaavat kirkon jäseniä, ja sulhanen kuvaa Jeesusta Kristusta.
Kymmenen morsiusneitoa ottivat lamppunsa ja ”lähtivät sulhasta vastaan”28. Viisi oli viisaita. Heillä oli öljyä lampuissaan ja hieman varalla. Ja viisi oli tyhmiä. Heidän lamppunsa olivat pimeitä eikä heillä ollut öljyä varalla. Kun kutsu kuului: ”Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!”29, ne viisi, jotka olivat ”viisaita ja [olivat] ottaneet vastaan totuuden ja [olivat] ottaneet Pyhän Hengen oppaakseen”30, olivat valmiita ottamaan vastaan ”kuninkaansa ja lainsäätäjänsä”31, jotta ”hänen kirkkautensa on heidän päällänsä”32. Muut viisi yrittivät kuumeisesti löytää öljyä. Mutta oli liian myöhäistä. Kulkue eteni ilman heitä. Kun he koputtivat ja anoivat pääsyä sisään, Herra vastasi: ”Minä en tunne teitä.”33
Miltä meistä tuntuisi, jos Hän sanoisi meille: ”Minä en tunne teitä!”
Meillä, kuten kymmenellä morsiusneidolla, on lamppu, mutta onko meillä öljyä? Pelkäänpä, että jotkut yrittävät pärjätä vähäisellä öljymäärällä ja ovat liian kiireisiä maallisten paineiden kanssa valmistautuakseen kunnolla. Öljyä tulee siitä, että uskomme profetiaan ja elävien profeettojen, varsinkin presidentti Nelsonin, hänen neuvonantajiensa ja kahdentoista apostolin sanoihin ja toimimme niiden mukaan. Öljy täyttää sielumme, kun kuulemme ja tunnemme Pyhän Hengen ja toimimme tuon jumalallisen johdatuksen mukaan. Öljyä virtaa sydämeemme, kun valintamme osoittavat, että rakastamme Herraa ja rakastamme sitä, mitä Hän rakastaa. Öljyä tulee siitä, että teemme parannuksen ja tavoittelemme Jeesuksen Kristuksen sovituksen suomaa parantumista.
Jos jotkut teistä haluavat toteuttaa sellaista, mitä jotkut nimittävät ”ämpärilistaksi”, niin tässä on ohje: Täytä ämpärisi öljyllä Jeesuksen Kristuksen elävän veden34 muodossa. Elävä vesi kuvaa Hänen elämäänsä ja opetuksiaan. Sitä vastoin jonkin kaukaisen paikan tai näyttävän tapahtuman rastittaminen listalta ei koskaan tee sieluasi eheäksi tai tyytyväiseksi. Jeesuksen Kristuksen opettaman opin mukaan eläminen tekee sen. Mainitsin esimerkkejä aiemmin: ottakaa vastaan profetiat ja profeetalliset opetukset, toimikaa Pyhän Hengen kehotusten mukaan, tulkaa todellisiksi opetuslapsiksi ja tavoitelkaa Herramme sovituksen parantavaa voimaa. Tämä ämpärilista vie teidät paikkaan, johon haluatte mennä – takaisin taivaallisen Isänne luo.
Tuo palmusunnuntai Takoradissa oli minulle hyvin erityinen kokemus, koska vietin sen uskollisten veljien ja sisarten kuulijakunnan kanssa. Samoin on ollut mantereilla ja saarilla ympäri maailmaa. Sydämeni ja sieluni teidän laillanne kaipaavat huutaa: ”Hoosianna Korkeimmalle Jumalalle.”35
Vaikka emme tänään seisokaan Jerusalemin porteilla palmunoksat käsissämme, tulee aika – kuten Johanneksen ilmestyksessä on profetoitu – jolloin nähdään ”[suuri kansanjoukko, niin suuri], ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä [on] ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he [puhuvat] kaikkia kieliä. He [seisovat] valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa.”36
Jätän teille siunaukseni Jeesuksen Kristuksen apostolina, että pyritte uutterasti elämään vanhurskaasti ja olemaan niiden joukossa, jotka palmunoksat kädessään julistavat Jumalan Poikaa, meidän kaikkien suurta Lunastajaa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.