Elävä profeetta myöhempiä aikoja varten
Taivaallinen Isä on valinnut mallin ilmoittaa totuutta lapsilleen profeetan välityksellä.
Kun olin pieni poika, pidin lauantaipäivistä, koska kaikki, mitä tein silloin, tuntui seikkailulta. Mutta teinpä mitä tahansa, sitä edelsi aina kaikkein tärkein asia – piirrettyjen katseleminen televisiosta. Yhtenä sellaisena lauantaiaamuna, kun seisoin television ääressä ja vaihtelin kanavia, huomasin, että odottamani piirroselokuva olikin korvattu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon yleiskonferenssilähetyksellä. Katsoessani televisiota ja valittaessani, ettei piirrettyjä tullut, näin valkohiuksisen miehen istuvan mukavassa tuolissa puku päällä ja solmio kaulassa.
Hänessä oli jotakin erilaista, joten kysyin vanhimmalta veljeltäni: ”Kuka tuo on?”
Hän sanoi: ”Tuo on presidentti David O. McKay. Hän on profeetta.”
Muistan tunteneeni jotakin ja jollakin tavoin tietäneeni, että hän oli profeetta. Sitten, koska olin piirrettyihin hullaantunut pieni poika, vaihdoin kanavaa. En ole kuitenkaan koskaan unohtanut, mitä tunsin tuona lyhyenä odottamattomana ilmoitusta tuovana hetkenä. Profeetan kohdalla tiedon saamiseen tarvitaan toisinaan vain hetki.1
Se, että tietää ilmoituksen kautta, että maan päällä on elävä profeetta, muuttaa kaiken.2 Se saa aikaan sen, ettei ihminen kiinnostu väittelemään siitä, milloin profeetta puhuu profeettana tai onko ikinä oikeutettua valita jonkin profeetallisen neuvon hylkääminen.3 Tällainen ilmoitettu tieto kutsuu luottamaan elävän profeetan neuvoihin, vaikka emme täysin ymmärtäisikään niitä.4 Onhan täydellinen ja rakastava taivaallinen Isä valinnut mallin ilmoittaa totuutta lapsilleen profeetan välityksellä – henkilön, joka ei koskaan ole pyrkinyt tällaiseen pyhään kutsumukseen ja joka ei tarvitse meidän apuamme ollakseen tietoinen omista puutteistaan.5 Profeetta on henkilö, jonka Jumala on henkilökohtaisesti valmistanut, kutsunut, jota Hän on oikaissut, innoittanut, nuhdellut ja jonka Hän on pyhittänyt ja hyväksynyt.6 Siksi me emme ole koskaan hengellisessä vaarassa noudattaessamme profeetallisia neuvoja.
Pidimmepä siitä tai emme, meidät kaikki valittiin jollakin tavoin maanpäällistä elämää edeltävässä elämässä syntymään näinä myöhempinä aikoina. On kaksi tosiasiaa, jotka liittyvät myöhempiin aikoihin. Ensimmäinen tosiasia on, että Kristuksen kirkko perustetaan uudelleen maan päälle. Toinen tosiasia on, että elämä käy todella haastavaksi. Pyhissä kirjoituksissa ilmoitetaan, että viimeisinä aikoina ”suuri raemyrsky lähetetään hävittämään maan sato”7, tulee vitsauksia8, sotia ja sotahuhuja, ja ”koko maa on levottomuuden vallassa, – – ja pahuus lisääntyy”9.
Kun olin lapsi, nuo profetiat viimeisistä ajoista pelottivat minua ja saivat minut rukoilemaan, että Vapahtajan toinen tuleminen ei tapahtuisi minun elinaikanani – minkä rukoileminen onkin tähän asti tuottanut tulosta. Mutta nyt rukoilen päinvastaista, vaikka profetoidut haasteet varmasti tapahtuvat10, sillä kun Kristus palaa hallitsemaan, kaikki Hänen luotunsa saavat ”asua turvassa”11.
Maailman nykyiset olosuhteet ovat saaneet jotkut hätääntymään. Jumalan liittolapsina meidän ei tarvitse juosta tämän tai tuon perässä tietääksemme, miten suunnistaa läpi näiden levottomien aikojen. Meidän ei tarvitse pelätä.12 Oppi ja periaatteet, joita meidän on noudatettava selviytyäksemme hengellisesti ja kestääksemme fyysisesti, löytyvät elävän profeetan sanoista.13 Siitä syystä presidentti M. Russell Ballard julisti, että ”se, että meillä on Jumalan profeetta keskuudessamme, ei ole mikään pikkuasia”14.
Presidentti Russell M. Nelson on todistanut: ”Jumalan kauan voimassa ollut malli opettaa lapsiaan profeettojen välityksellä vakuuttaa meille, että Hän siunaa jokaista profeettaa ja että Hän siunaa niitä, jotka noudattavat profeetallisia neuvoja.”15 Ratkaisu on siis seurata elävää profeettaa.16 Veljet ja sisaret, toisin kuin vanhat sarjakuvat ja klassikkoautot, profeetalliset opetukset eivät iän myötä muutu arvokkaammiksi. Siitä syystä meidän ei pitäisi pyrkiä käyttämään menneiden profeettojen sanoja elävien profeettojen opetusten sivuuttamiseen.17
Rakastan vertauksia, joita Jeesus Kristus käytti opettaakseen evankeliumin periaatteita. Haluaisin esittää teille tänä aamuna eräänlaisen todellisen elämän vertauksen.
Eräänä päivänä kävelin kirkon keskustoimiston ruokalaan syömään lounasta. Haettuani tarjottimellisen ruokaa astelin ruokailutilaan ja huomasin pöydän, jossa istuivat kaikki kolme ensimmäisen presidenttikunnan jäsentä, ja sen ääressä yhden tyhjän tuolin. Epävarmuuteni sai minut tekemään nopean kaarroksen poispäin tuosta pöydästä, ja sitten kuulin profeettamme, presidentti Russell M. Nelsonin äänen sanovan: ”Allen, täällä on tyhjä tuoli. Tule istumaan kanssamme.” Ja minä tein niin.
Lounaan loppupuolella kuulin yllätyksekseni kovaäänisen narskahduksen, ja kun kohotin katseeni, näin, että presidentti Nelson oli nostanut muovisen vesipullonsa pystyyn, litistänyt sen ja laittanut korkin takaisin paikalleen.
Silloin presidentti Dallin H. Oaks esitti kysymyksen, jonka minäkin halusin kysyä: ”Presidentti Nelson, miksi litistit muovisen vesipullosi?”
Hän vastasi: ”Se helpottaa niitä, jotka käsittelevät kierrätysmateriaaleja, koska se vie vähemmän tilaa kierrätysastiassa.”
Pohtiessani tuota vastausta kuulin saman narskahtavan äänen uudestaan. Katsoin oikealle, ja presidentti Oaks oli litistänyt muovisen vesipullonsa aivan kuten presidentti Nelson. Sitten kuulin ääntä vasemmalta puoleltani, ja presidentti Henry B. Eyring litisti muovista vesipulloaan, vaikka hän olikin omaksunut erilaisen menetelmän litistämällä pulloa vaakasuunnassa, mikä vaati enemmän voimaa kuin litistäminen pystysuunnassa. Kun presidentti Nelson huomasi tämän, hän ystävällisesti näytti presidentti Eyringille pystysuunnassa litistämisen tekniikan, joka oli helpompi.
Siinä vaiheessa kumarruin presidentti Oaksin puoleen ja kysyin hiljaa: ”Onko muovisen vesipullon litistäminen ruokalan uusi kierrätysvaatimus?”
Presidentti Oaks vastasi hymy kasvoillaan: ”Allen, pitää seurata profeettaa.”
Olen varma, ettei presidentti Nelson julistanut mitään uutta kierrätykseen perustuvaa oppia ruokalassa sinä päivänä. Voimme kuitenkin oppia presidentti Oaksin ja presidentti Eyringin nopeasta reagoinnista18 presidentti Nelsonin esimerkkiin ja presidentti Nelsonin valppaudesta opettaa osaltaan asianosaisille parempaa tapaa.19
Useita vuosia sitten vanhin Neal A. Maxwell esitti huomioita ja neuvoja, jotka ovat profeetallisesti osuvia meidän aikaamme ajatellen:
”Tulevina kuukausina ja vuosina tapahtumat todennäköisesti vaativat jokaista jäsentä päättämään, seuraako hän ensimmäistä presidenttikuntaa vai ei. Jäsenten on yhä vaikeampaa pysähtyä pidemmäksi aikaa kahden kannan välimaastoon. – –
Jättäkäämme jälkeemme aikakirja, jossa valinnat ovat selkeitä, ja antakaamme muiden tehdä profeetallisten neuvojen suhteen, mitä haluavat. – –
Jeesus sanoi, että kun viikunapuussa alkaa olla lehtiä, ’kesä on lähellä’. – – Kun meitä on näin varoitettu siitä, että kesä on käsillä, älkäämme siis valittako helteestä!”20
Nouseva sukupolvi kasvaa aikana, jolloin viikunapuun lehtiä ja hellettä on enemmän. Tämä todellisuus asettaa jo nousseelle sukupolvelle entistä raskaamman vastuun, erityisesti profeetallisten neuvojen noudattamisen osalta. Kun vanhemmat jättävät huomiotta elävän profeetan neuvot, he paitsi menettävät luvatut siunaukset omalla kohdallaan mutta sitäkin traagisemmin he opettavat lapsilleen, että se, mitä profeetta sanoo, on merkityksetöntä tai että profeetallisia neuvoja voidaan napostella valikoiden kuin noutopöydästä välittämättä siitä seuraavasta hengellisestä aliravitsemuksesta.
Vanhin Richard L. Evans huomautti kerran: ”Jotkut vanhemmat erehtyvät luulemaan, että he voivat vähän joustaa käytöksen vaatimusten kohdalla, – – että he voivat hieman hellittää perusasioissa vaikuttamatta perheeseensä tai perheensä tulevaisuuteen. Mutta jos isä tai äiti eksyy kurssista vähän, lapset harhautuvat todennäköisesti vanhempiensa esimerkkiä kauemmas.”21
Koska meidän sukupolvellamme on pyhä tehtävä valmistaa nousevaa sukupolvea sen profetoituun tehtävään viimeisinä aikoina22 ja tämä tehtävä on täytettävä aikana, jolloin vastustajan vaikutusvalta on huipussaan23, niin me emme voi aiheuttaa hämmennystä profeetallisten neuvojen noudattamisen tärkeydestä. Juuri näiden neuvojen ansiosta nouseva sukupolvi näkee ”vihollisen tämän ollessa vielä kaukana”, ja silloin he voivat valmistautua kestämään vihollisen hyökkäyksen24. Näennäisen pienet poikkeamamme, hiljaiset laiminlyöntimme tai kuiskaten lausumamme kritiikki vastauksena profeetallisiin neuvoihin voi johtaa siihen, että me vain kuljemme vaarallisen lähellä liittopolun reunaa, mutta kun vastustaja voimistaa näitä tekoja nousevan sukupolven elämässä, ne voivat saada heidät jättämään tuon polun kokonaan. Tällainen lopputulos on liian korkea hinta sukupolvien maksettavaksi.25
Jotkut teistä saattavat tuntea, että olette epäonnistuneet pyrkimyksissänne noudattaa presidentti Russell M. Nelsonin neuvoja. Jos näin on, niin tehkää parannus. Alkakaa jälleen seurata Jumalan valitseman profeetan neuvoja. Jättäkää syrjään lapsellisten piirroselokuvien tuomat häiriöt ja luottakaa Herran voideltuun. Riemuitkaa, koska jälleen kerran ”Israelissa on profeetta”26.
Vaikka te olisitte epävarmoja, minä todistan, että me voimme kestää myöhempien aikojen helteen ja jopa kukoistaa siinä. Me olemme myöhempien aikojen pyhiä, ja nämä ovat suurenmoisia aikoja. Halusimme innokkaina tulla maan päälle tänä aikana luottaen siihen, että meitä ei jätettäisi kompastelemaan, kun kohtaamme vastustajan yhä synkemmät ja hämmentävämmät sumut27, vaan että pikemminkin saisimme neuvoja ja ohjeita häneltä, jolla on valtuus sanoa meille ja koko maailmalle: ”Näin sanoo Herra Jumala.”28 Jeesuksen Kristuksen, profeetan, jonka Jumala nosti, nimittäin Israelin Pyhän29, pyhässä nimessä. Aamen.