Kristuksen kaltainen luonteen vakaus
”Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: ’Vaikene, ole hiljaa!’ Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.” (Mark. 4:39.)
Viimeksi kun puhuin yleiskonferenssissa, vävyni Ryan näytti minulle twiitin, jossa luki: ”Todellako? Kaverin nimi on Bragg” – mikä tarkoittaa ’kerskaamista’ – ”eikä hän puhu nöyryydestä? Mitä haaskausta!” Valitettavasti tuotan jälleen pettymyksen.
Suurenmoinen isäni oli UCLA-yliopiston parhaita koripalloilijoita legendaarisen valmentajan John Woodenin ohjauksessa. He pysyivät läheisinä koko isäni elämän ajan, ja toisinaan valmentaja ja rouva Wooden tulivat kotiimme päivälliselle. Valmentaja Wooden puhui aina mielellään minulle koripallosta tai mistä tahansa muusta, mitä oli mielessäni. Kerran kysyin häneltä, mitä neuvoja hänellä olisi minulle, kun aloitin viimeisen vuoden lukiossa. Aina valmiina opettamaan hän sanoi: ”Isäsi kertoi minulle, että olet liittynyt Jeesuksen Kristuksen kirkkoon, joten tiedän, että sinulla on usko Herraan. Ole tuon uskon turvin vakaa joka tilanteessa. Ole hyvä mies myrskyssä.”
Vuosien vieriessä tuo keskustelu on pysynyt mielessäni. Tuo neuvo olla rauhallinen, tyyni ja hillitty kaikissa tilanteissa, erityisesti vastoinkäymisissä ja paineen alla, on herättänyt minussa vastakaikua. Näin, miten valmentaja Woodenin joukkueet pelasivat osoittaen luonteen vakautta ja miten menestyksekkäästi he voittivat kymmenen kansallista mestaruutta.
Mutta nykyään luonteen vakaudesta ei paljoa puhuta, ja vielä vähemmän sitä osoitetaan myrskyisinä ja eripuraisina aikoina. Siihen viitataan usein urheilussa – luonteeltaan vakaa pelaaja on tiukassakin pelissä tyynen rauhallinen, tai joukkue hajoaa ilman pelaajien luonteen vakautta. Mutta tämä hieno ominaisuus ulottuu paljon urheilua pidemmälle. Luonteen vakautta voidaan soveltaa elämään paljon laajemmin, ja se voi siunata vanhempia, johtajia, lähetyssaarnaajia, opettajia, opiskelijoita ja kaikkia muita, jotka joutuvat kohtaamaan elämän myrskyjä.
Hengellinen luonteen vakaus siunaa meitä niin, että pysymme tyynenä ja keskitymme siihen, mikä on tärkeintä, erityisesti silloin, kun olemme paineen alla. Presidentti Hugh B. Brown opetti: ”Usko Jumalaan ja oikean lopulliseen voittoon edistää henkistä ja hengellistä luonteen vakautta vaikeuksien edessä.”1
Presidentti Russell M. Nelson on erinomainen esimerkki hengellisestä luonteen vakaudesta. Kerran, kun tohtori Nelson oli tekemässä sepelvaltimon neljännen tyypin ohitusleikkausta, potilaan verenpaine laski äkillisesti. Tohtori Nelson arvioi tilanteen rauhallisesti ja totesi, että yksi tiimin jäsenistä oli vahingossa irrottanut erään puristimen. Se pantiin välittömästi paikalleen, ja tohtori Nelson lohdutti tiimin jäsentä sanomalla: ”Olet minulle yhä rakas”, ja lisäsi sitten vitsaillen: ”Joinakin hetkinä olet minulle rakkaampi kuin toisina hetkinä!” Hän näytti, miten hätätilanne kuuluu hoitaa – tyynen vakaasti ja keskittyen vain siihen, mikä on tärkeintä – hätätilanteen käsittelemiseen. Presidentti Nelson sanoi: ”Kyse on äärimmäisestä itsekurista. Luonnollinen reaktiosi on: ’Ota minut pois kentältä, valmentaja! Haluan mennä kotiin.’ Mutta tietenkään et voi. Ihmishenki on täysin riippuvainen koko leikkaustiimistä. Sinun on siis pysyttävä aivan yhtä rauhallisena, rentona ja terävänä kuin aina.”2
Vapahtaja on tietenkin paras esimerkki luonteen vakaudesta.
Getsemanen puutarhassa, käsittämättömässä tuskassa, kun ”hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin”3, Hän osoitti jumalallista luonteen vakautta yksinkertaisella mutta majesteettisella lausumalla: ”Älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.”4 Kun Jeesus oli valtavan paineen alla ja Hänen täytyi mahdollistaa koko ihmiskunnan pelastaminen, Hän ilmensi kolmea tärkeää edellytystä, jotka auttavat meitä ymmärtämään Hänen luonteensa erinomaista vakautta. Ensiksi, Hän tiesi, kuka Hän on, ja Hän oli uskollinen jumalalliselle tehtävälleen. Seuraavaksi, Hän tiesi, että oli olemassa suuri onnensuunnitelma. Ja lopuksi, Hän tiesi, että Hänen äärettömän sovitustyönsä ansiosta pelastuvat kaikki ne, jotka uskollisesti valjastavat itsensä ikeeseen Hänen kanssaan solmimalla pyhät liitot pappeustoimitusten kautta ja pitämällä ne, kuten vanhin Dale G. Renlund tänään niin kauniisti opetti.
Jos haluaa vertailla luonteen vakauden menettämisen ja säilyttämisen välistä eroa, voi miettiä, mitä tapahtui Kristuksen ja Hänen apostoliensa lähtiessä Getsemanen puutarhasta. Kun sotilaat tulivat vangitsemaan Jeesusta, Pietari reagoi menettämällä luonteensa vakauden, hyökkäämällä väkivaltaisesti ja sivaltamalla irti ylipapin palvelijan Malkosin korvan. Sitä vastoin Jeesus Kristus reagoi säilyttäen luonteensa vakauden ja rauhoittaen jännittynyttä tilannetta parantamalla Malkosin.5
Ja niiden meistä, joiden on vaikeaa säilyttää luonteemme vakaus ja jotka ovat ehkä lannistuneet, kannattaa miettiä Pietarin kertomuksen loppuosaa. Vähän aikaa tämän tapahtuman jälkeen ja sen jälkeen, kun Pietari oli sydäntä särkevästi kieltänyt yhteytensä Kristukseen6, Pietari seisoi niiden samojen uskonnollisten johtajien edessä, jotka olivat tuominneet Vapahtajan, ja lausui kiivaassa kuulustelussa vaikuttavan todistuksen Jeesuksen Kristuksen jumaluudesta osoittaen suurta luonteen vakautta.7
Tietäkää, keitä olette, ja olkaa uskollisia jumalalliselle identiteetillenne
Tarkastelkaamme Kristuksen kaltaisen luonteen vakauden osatekijöitä. Ensinnäkin sen tietäminen, keitä me olemme, ja uskollisuus jumalalliselle identiteetillemme tuo rauhaa. Kristuksen kaltainen luonteen vakaus edellyttää, että vältämme vertaamasta itseämme muihin tai teeskentelemästä olevamme joku, joka emme ole.8 Joseph Smith on opettanut: ”Jos ihmiset eivät käsitä Jumalan luonnetta, he eivät käsitä itseään.”9 Ei yksinkertaisesti ole mahdollista, että meillä olisi jumalallista luonteen vakautta, ellemme tiedä, että olemme rakastavan taivaallisen Isän jumalallisia poikia ja tyttäriä.
Presidentti Nelson opetti puheessaan ”Iankaikkisuuden valintoja” näitä iankaikkisia totuuksia siitä, keitä me olemme: me olemme Jumalan lapsia, me olemme liiton lapsia ja me olemme Kristuksen opetuslapsia. Sitten hän lupasi: ”Kun hyväksytte nämä totuudet, taivaallinen Isämme auttaa teitä saavuttamaan perimmäisen tavoitteenne elää iankaikkisesti Hänen luonaan pyhyydessä.”10 Me todellakin olemme jumalallisia olentoja, jotka ovat saamassa kuolevaisuuden kokemusta. Sen tietäminen, keitä me olemme, ja uskollisuus tuolle jumalalliselle identiteetille ovat perusta Kristuksen kaltaisen luonteen vakauden kehittymiselle.
Tietäkää, että on olemassa jumalallinen suunnitelma
Seuraavaksi sen muistaminen, että on olemassa suuri suunnitelma, synnyttää haastavissa olosuhteissa rohkeutta ja luonteen vakautta. Nefi saattoi ”mennä ja tehdä”11, kuten Herra käski, ”edeltä käsin tietämättä”12, mitä hänen tuli tehdä, koska hän tiesi, että Henki johdattaisi häntä rakastavan taivaallisen Isän iankaikkisen suunnitelman toteuttamisessa. Luonteen vakaus syntyy, kun näemme asioita iankaikkisesta näkökulmasta. Herra on neuvonut opetuslapsiaan katsomaan13 ja antamaan ”iankaikkisuuden vakavien totuuksien viipyä [mielessään]”14. Kun haastavat ajat asetetaan iankaikkisen suunnitelman puitteisiin, paineesta tulee etuoikeus rakastaa, palvella, opettaa ja siunata. Iankaikkinen näkemys mahdollistaa Kristuksen kaltaisen luonteen vakauden.
Tuntekaa Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovituksensa kaiken mahdollistava voima
Ja lopuksi, Kristuksen kaiken mahdollistava voima, jonka Hänen sovitusuhrinsa on tehnyt mahdolliseksi, antaa meille voiman kestää ja voittaa. Jeesuksen Kristuksen ansiosta me voimme solmia liiton Jumalan kanssa ja saada voimaa tuon liiton pitämiseen. Voimme olla sidoksissa Vapahtajaan tuntien iloa ja rauhaa ajallisista olosuhteistamme riippumatta.15 Luvussa Alma 7 opetetaan kauniisti Kristuksen kaiken mahdollistavasta voimasta. Sen lisäksi, että Vapahtaja lunastaa meidät synnistä, Hän voi vahvistaa meitä heikkouksissamme, peloissamme ja haasteissamme tässä elämässä.
Kun keskitymme Kristukseen, me voimme tukahduttaa pelkomme, kuten Alman kansa teki Helamissa.16 Pelottavan sotajoukon kokoontuessa nuo uskolliset Kristuksen opetuslapset osoittivat luonteen vakautta. Vanhin David A. Bednar on opettanut: ”Alma neuvoi uskovia muistamaan Herraa ja vapautusta, jonka vain Hän voisi suoda (ks. 2. Nefi 2:8). Ja tieto Vapahtajan suojelevasta huolenpidosta mahdollisti sen, että kansa pystyi tukahduttamaan omat pelkonsa.”17 Tämä on esimerkki luonteen vakaudesta.
Suuri mies myrskyssä
Nooa opetti meille paljon kärsivällisyydestä myrskyssä, mutta Vapahtaja oli suurin opettaja siinä, miten selviytyä myrskystä. Hän on suuri mies myrskyssä. Vietettyään pitkän päivän opetuslastensa kanssa opettaen Vapahtaja tarvitsi lepoa ja ehdotti, että he menisivät veneellä Galileanjärven vastarannalle. Vapahtajan levätessä nousi kova myrsky. Kun tuuli ja aallot uhkasivat upottaa veneen, apostolit alkoivat pelätä henkensä puolesta. Ja muistakaa, että monet noista apostoleista olivat kalastajia, jotka tunsivat oikein hyvin tuon meren myrskyt! Silti huolissaan18 he herättivät Herran ja huudahtivat: ”[Herra], etkö näe, me hukumme!” Silloin esikuvallista luonteen vakautta osoittaen Vapahtaja ”nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: ’Vaikene, ole hiljaa!’ Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.”19
Sitten suurenmoinen opetus luonteen vakaudesta Vapahtajan apostoleille. Hän kysyi: ”Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?”20 Hän muistutti heille, että Hän on maailman Vapahtaja ja että Isä oli lähettänyt Hänet toteuttamaan Jumalan lasten kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän. Varmastikaan Jumalan Poika ei menehtyisi veneessä. Hän osoitti jumalallista luonteen vakautta, koska Hän tiesi jumaluudestaan ja tiesi, että oli olemassa pelastus- ja korotussuunnitelma ja että Hänen sovitustyönsä olisi välttämätön tuon suunnitelman iankaikkisen onnistumisen kannalta.
Kaikki hyvä tulee elämäämme juuri Kristuksen ja Hänen sovituksensa kautta. Kun muistamme, keitä olemme, kun tiedämme, että on olemassa jumalallinen armon suunnitelma, ja kun ammennamme rohkeutta Herran voimasta, me voimme tehdä kaiken. Me löydämme rauhaa. Me olemme hyviä naisia ja miehiä missä tahansa myrskyssä.
Tavoitelkaamme Kristuksen kaltaisen luonteen vakauden siunauksia, jotta voimme paitsi auttaa itseämme haastavina aikoina, myös siunata muita ja auttaa heitä selviytymään heidän elämänsä myrskyistä. Tänä palmusunnuntain aattona minä todistan iloiten Jeesuksesta Kristuksesta. Hän on noussut kuolleista. Todistan rauhasta, tyyneydestä ja taivaallisesta luonteen vakaudesta, jotka vain Hän tuo elämäämme, ja teen tämän Hänen pyhässä nimessään, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.