Rauhan Ruhtinaan seuraajia
Kun pyrimme omaksumaan Vapahtajan kaltaisia ominaisuuksia, meistä voi tulla Hänen rauhansa välineitä maailmassa.
Sakarjalle annettu profetia1 täyttyi, kun Jeesus saapui riemusaatossa pyhään kaupunkiin ratsastaen aasilla, jota on nimitetty kirjallisuudessa ”juutalaisten kuninkaitten ikivanhaksi symboliksi”2, mikä tosiaan sopii hyvin kuninkaiden Kuninkaalle ja Rauhan Ruhtinaalle.3 Jeesuksen ympärillä oli suuri joukko riemuitsevia opetuslapsia, jotka levittivät vaatteitaan, palmunlehtiä ja muita lehviä sen polun varrelle, jota Hän kulki. He ylistivät Jumalaa sanoen kovalla äänellä: ”Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!”4 Ja vielä: ”Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!”5 Tämä majesteettinen tapahtuma, jota juhlimme tänä palmusunnuntaina tunnettuna päivänä, oli riemullisena johdantona niille tuskallisille tapahtumille, joita tapahtuisi tuona kohtalokkaana viikkona, joka huipentui Vapahtajan epäitsekkääseen uhriin ja tyhjän haudan suurenmoiseen ihmeeseen.
Hänen seuraajinaan me olemme Hänen omaa kansaansa, joka on kutsuttu julistamaan Hänen hyveitään6, sen rauhan edistäjiä, jota meille niin auliisti tarjotaan Hänen ja Hänen sovitusuhrinsa kautta. Tämä rauha on lahja, joka luvataan kaikille, jotka kääntävät sydämensä Vapahtajan puoleen ja elävät vanhurskaasti. Se on rauhaa, joka antaa meille voimaa nauttia elämästä kuolevaisuudessa ja mahdollistaa sen, että kestämme matkamme tuskalliset koettelemukset.
Vuonna 1847 Herra antoi täsmällisiä ohjeita pioneeripyhille, jotka tarvitsivat rauhaa pysyäkseen tyyninä ja yhtenäisinä, kun he kohtaisivat odottamattomia vaikeuksia matkallaan länteen. Herra antoi pyhille muun muassa määräyksen: ”Lakatkaa kiistelemästä keskenänne; lakatkaa puhumasta pahaa toisistanne.”7 Pyhissä kirjoituksissa vahvistetaan, että niille, jotka tekevät vanhurskauden tekoja ja pyrkivät vaeltamaan Herran Hengen sävyisyydessä, luvataan rauhaa, jota he tarvitsevat selviytyäkseen levottomuuden ajoista, joita elämme nykyään.8
Rauhan Ruhtinaan opetuslapsina meitä on käsketty elämään niin, että meidän sydämemme ovat ”yhteen liittyneinä ykseydessä ja rakkaudessa toisiaan kohtaan”9. Rakas profeettamme, presidentti Russell M. Nelson sanoi äskettäin: ”Kiistely rikkoo kaikkea sitä, mitä Vapahtaja puolusti ja opetti.”10 Profeettamme pyysi meitä myös tekemään kaiken voitavamme lopettaaksemme henkilökohtaiset ristiriidat, joita tällä hetkellä raivoaa sydämessämme ja elämässämme.11
Pohtikaamme näitä periaatteita sen puhtaan rakkauden valossa, jota Kristus tuntee meitä kohtaan ja jota me Hänen seuraajinaan pyrimme tuntemaan toisiamme kohtaan. Pyhissä kirjoituksissa tämänkaltaiseen rakkauteen viitataan ilmauksilla aito rakkaus ja Kristuksen rakkaus.12 Kun ajattelemme [englanninkielistä] sanaa ”charity” [’rakkaus, laupeus ja hyväntekeväisyys’], mielemme kääntyy tavallisesti anteliaisiin tekoihin ja lahjoituksiin, joiden tarkoituksena on lievittää niiden kärsimystä, jotka kokevat fyysisiä, aineellisia tai emotionaalisia vaikeuksia. Kristuksen kaltainen rakkaus ei kuitenkaan liity ainoastaan sellaiseen, mitä lahjoitamme jollekulle, vaan se on Vapahtajan ominaisuus ja siitä voi tulla osa meidänkin luonnettamme. Ei ole yllättävää, että Herra neuvoi meitä pukemaan päällemme ”rakkauden [siteen], joka on täydellisyyden ja rauhan side”13. Ilman rakkautta me emme ole mitään14 emmekä voi periä sijaa, jonka Herra on valmistanut meille taivaallisen Isämme huoneisiin.15
Jeesus oli täydellisenä esimerkkinä siitä, mitä tämän täydellisyyden ja rauhan siteen omaaminen tarkoittaa, varsinkin kun Hän joutui kohtaamaan marttyyrikuolemaansa edeltäneet tuskalliset tapahtumat. Ajatelkaapa hetki, miltä Jeesuksesta on täytynyt tuntua, kun Hän nöyrästi pesi opetuslastensa jalat tietäen, että yksi heistä kavaltaisi Hänet vielä samana iltana.16 Tai kun Jeesus muutamaa tuntia myöhemmin paransi armollisesti korvan yhdeltä niistä miehistä, jotka olivat tulleet Hänen kavaltajansa Juudaksen mukana vangitsemaan Häntä.17 Tai vieläpä silloin kun ylipapit ja vanhimmat syyttivät Vapahtajaa epäoikeudenmukaisesti Pilatuksen edessä, eikä Hän sanallakaan vastustanut Häntä vastaan esitettyjä vääriä syytöksiä, mikä sai roomalaisen maaherran ihmettelemään.18
Näiden kolmen traagisen tapauksen kautta Vapahtaja – vaikka olikin ylettömän murheen ja rasituksen kuormittama – opetti meille esimerkillään, että ”rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä – – ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu [eikä] muistele kärsimäänsä pahaa”19.
Toinen tärkeä seikka, jota tulee tähdentää ja jolla on suoria vaikutuksia opetuslapseuteemme ja siihen, kuinka edistämme Vapahtajan rauhaa, on tapa, jolla kohtelemme toisiamme. Maanpäällisen palvelutyönsä aikana Vapahtaja keskittyi opetuksissaan – ei ainoastaan mutta erityisesti – rakkauden, laupeuden, kärsivällisyyden, nöyryyden ja myötätunnon hyveisiin – keskeisiin ominaisuuksiin niissä, jotka haluavat tulla lähemmäksi Häntä ja edistää Hänen rauhaansa. Sellaiset ominaisuudet ovat lahjoja Jumalalta, ja kun pyrimme kehittämään niitä itsessämme, me alamme nähdä lähimmäistemme erilaisuuden ja heikkoudet myötätuntoisemmin, ymmärtäväisemmin, kunnioittavammin ja suvaitsevaisemmin. Yksi selvimmistä merkeistä siitä, että lähestymme Vapahtajaa ja tulemme yhä enemmän Hänen kaltaisikseen, on se rakastava, kärsivällinen ja ystävällinen tapa, jolla kohtelemme lähimmäisiämme olosuhteista riippumatta.
Näemme usein ihmisiä, jotka esittävät kielteisiä ja jopa halventavia kommentteja muissa havaitsemistaan ominaisuuksista, heikkouksista ja mielipiteistä pääasiassa silloin kun sellaiset ominaisuudet ja mielipiteet eroavat siitä, kuinka he itse toimivat ja ajattelevat, tai ovat vastakkaisia sille. On hyvin yleistä nähdä näiden ihmisten välittävän sellaisia kommentteja muille, jotka toistavat kuulemaansa ilman, että he todella tuntevat kaikkia tilanteeseen liittyviä olosuhteita. Valitettavasti sosiaalinen media kannustaa tällaiseen käyttäytymiseen suhteellisen totuuden ja avoimuuden nimessä. Ilman rajoituksia digitaalinen keskustelu johtaa ihmisiä usein henkilökohtaisiin hyökkäyksiin ja kiivaisiin kiistoihin, jotka aiheuttavat pettymyksiä, haavoittavat sydämiä ja levittävät kiivasta vihamielisyyttä.
Nefi profetoi, että myöhempinä aikoina vihollinen riehuisi ja yllyttäisi ihmisiä vihaan sitä vastaan, mikä on hyvää.20 Pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että ”kaikki, mikä kutsuu ja kannustaa tekemään hyvää ja rakastamaan Jumalaa ja häntä palvelemaan, on Jumalan innoittamaa”21. Toisaalta ”se, mikä on pahaa, tulee Perkeleestä, sillä Perkele on Jumalan vihollinen ja taistelee jatkuvasti häntä vastaan ja kutsuu ja houkuttelee syntiin ja tekemään sitä, mikä on pahaa, jatkuvasti”22.
Kun ottaa huomioon tämän profeetallisen opetuksen, ei ole yllättävää, että yksi vastustajan taktiikoista on yllyttää Jumalan lasten sydämiä vihaan ja vihamielisyyteen. Hän riemuitsee nähdessään ihmisten arvostelevan, pilkkaavan ja panettelevan toisiaan. Tämä käytös voi tuhota henkilön maineen ja itsetunnon – varsinkin kun henkilöä arvostellaan epäoikeudenmukaisesti. On erittäin tärkeää tähdentää, että kun päästämme elämäämme tämänkaltaista asennetta, me teemme sydämessämme tilaa sille, että vihollinen kylvää keskuuteemme epäsopua, jolloin olemme vaarassa joutua hänen ahnaaseen ansaansa.
Ellemme pidä huolta ajatuksistamme, sanoistamme ja teoistamme, me saatamme joutua vihollisen ovelien juonien pauloihin, mikä tuhoaa suhteemme ympärillämme oleviin ihmisiin ja rakkaisiimme.
Veljet ja sisaret, Herran omana kansana ja Hänen rauhansa edistäjinä meillä ei ole varaa antaa näiden pahan juonien saada sijaa sydämessämme. Emme voi kantaa sellaista syövyttävää taakkaa, joka tuhoaa tunteita, ihmissuhteita ja jopa ihmishenkiä. Evankeliumi on ilosanoma, suuri ilo.
Kukaan meistä ei tietenkään ole täydellinen, ja varmasti on hetkiä, jolloin meidät viekoitellaan tällaiseen käytökseen. Täydellisessä rakkaudessaan ja inhimillisten taipumustemme kaikkitietävässä tuntemisessaan Vapahtaja yrittää aina varoittaa meitä tällaisista vaaroista. Hän on opettanut meille: ”Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.”23
Rakkaat veljeni ja sisareni, kun pyrimme omaksumaan Vapahtajan kaltaisia ominaisuuksia, meistä voi tulla Hänen rauhansa välineitä maailmassa sen mallin mukaan, jonka Hän on itse säätänyt. Kehotan teitä miettimään, millä tavoin me voimme muuttaa itseämme kohottaviksi ja tukea antaviksi ihmisiksi, joilla on ymmärtävä ja anteeksiantava sydän, jotka etsivät muista parasta muistaen aina, että ”jos on jotakin hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää, sitä me etsimme”24.
Lupaan teille, että kun tavoittelemme ja omaksumme näitä ominaisuuksia, meistä tulee yhä sydämellisempiä ja herkempiä huomaamaan lähimmäistemme tarpeita25 ja koemme iloa, rauhaa ja hengellistä kasvua.26 Epäilemättä Herra ymmärtää pyrkimyksemme ja antaa meille niitä lahjoja, joita tarvitsemme ollaksemme suvaitsevaisempia ja kärsivällisempiä toistemme erilaisuudelle, heikkouksille ja epätäydellisyyksille. Lisäksi pystymme paremmin vastustamaan halua loukkaantua tai loukata niitä, jotka vahingoittavat meitä. Meidän halumme antaa anteeksi – kuten Vapahtaja antoi – niille, jotka kohtelevat meitä väärin tai puhuvat meistä pahaa, kasvaa varmasti ja tulee osaksi luonnettamme.
Levittäkäämme tänä palmusunnuntaina rakkauden viittamme ja laupeuden palmunlehtemme kulkien Rauhan Ruhtinaan jalanjäljissä, kun valmistaudumme juhlimaan tänä tulevana sunnuntaina tyhjän haudan ihmettä. Veljinä ja sisarina Kristuksessa julistakaamme iloiten: ”Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!”27
Todistan, että Jeesus Kristus elää ja että Hänen täydellinen rakkautensa, joka ilmenee Hänen sovitusuhrissaan, on tarjolla kaikille, jotka haluavat kulkea Hänen kanssaan ja nauttia Hänen rauhastaan tässä maailmassa ja tulevassa maailmassa. Sanon nämä asiat Vapahtajan ja Lunastajan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.