KUULKAA ÄÄNTÄ PROFEETAN
Nimilapun viesti
Englannin kansallisgalleria Lontoossa Englannissa on yksi maailman todella suurista taidemuseoista. Eräällä käynnilläni huomasin hämmästyksekseni, että siellä oli esillä suurenmoisia muotokuvia ja maisemamaalauksia, joissa ei ollut taiteilijan nimeä. Sitten huomasin seuraavan selityksen: ”Maalausten nimilapuissa olevat tiedot voivat usein vaikuttaa – – arviointiimme [mielipiteeseemme] niistä, ja tässä olemme jättäneet nimilaput tarkoituksellisesti toissijaisiksi [vähemmän tärkeiksi] toivoen, että vierailijat lukevat niitä vasta katseltuaan ja arvioituaan kutakin teosta itse.”
Kuten maalausten nimilaput, niin on joidenkin ihmisten ulkomuoto – usein harhaanjohtava. On niitä, jotka saattavat vaikuttaa ulospäin lahjattomilta. Kuvassa, joka esitti Abraham Lincolnia seisomassa pikkupoikana vaatimattoman synnyinkotinsa – yksinkertaisen hirsimökin – edessä, oli nimilappu, jossa olivat klassisiksi käyneet sanat: ”Huonosti asuva, huonosti vaatetettu, huonosti ravittu.” Kirjoittamatta oli jäänyt pojan todellinen nimilappu: ”Kohtalona kuolematon kunnia.”
Runoilija on sanonut:
Ei tiedetä arvoa poikasen.
Me joudumme odottamaan.
Mutta suurmies joka ikinen
ollut poika on aikanaan.
Samuel-poika näytti varmaankin aivan samanlaiselta kuin kuka tahansa hänen ikäisensä poika, kun hän palveli Herraa Eelin luona. Kun Samuel oli käynyt nukkumaan ja kuuli Herran äänen kutsuvan itseään, hän luuli iäkkään Eelin kutsuvan ja vastasi: ”Täällä minä olen” (1. Sam. 3:4). Mutta kun Eeli oli kuullut, mitä poika kertoi, ja sanonut, että Herra häntä oli kutsunut, Samuel noudatti Eelin neuvoa ja vastasi Herran kutsuun ikimuistoisin sanoin: ”Puhu, palvelijasi kuulee” (1. Sam. 3:10). Sitten aikakirja sanoo: ”Kun Samuel varttui, Herra oli hänen kanssaan. – –
Näin koko Israel Danista Beersebaan saakka oppi tietämään, että Herra oli uskonut Samuelille profeetan tehtävän.” (1. Sam. 3:19–20.)
Poikana Jeesus löydettiin temppelistä. ”Hän istui opettajien keskellä”, ja nämä kuuntelivat Häntä ja tekivät Hänelle kysymyksiä.
”Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia” (Luuk. 2:46–47; ks. JSR Luuk. 2:46). Temppelin oppineille opettajille pojan ulkoinen nimilappu saattoi ilmaista, että pojalla oli loistava äly, mutta ei varmastikaan sitä, että Hän olisi ”Jumalan Poika ja koko ihmiskunnan tuleva Lunastaja”.
Nöyrän sydämen nimilapussa on viesti: ”Herra, täällä minä olen.” Se oli totta Samuel-pojan kohdalla. Se oli Jeesuksen kokemus. Olkoon se aina nimilappu, joka kuvaa meitä jokaista.
Mukailtu artikkelista ”Nimilappuja”, Liahona, syyskuu 2000, s. 2–7.