YSTÄVIEN KESKEN
Valoa Isän Jumalan
”Eläkää keskenänne rakkaudessa” (OL 42:45).
Rakastan Alkeisyhdistyksen ja kirkon lauluja. Kun olin pieni, yksi lempilauluistani oli ”Valoa Isän Jumalan” ( MAP-lauluja , 191), koska se muistutti minua siitä, että Jumala on antanut meille tämän kauniin maailman. Pidin myös laulusta ”Kun kuulen taas rakkaan sen kertomuksen” ( Lasten laulukirja , s. 35), koska se sai minut ajattelemaan, kuinka ihanaa olisi ollut olla Jeesuksen sylissä.
En muista sellaista aikaa, jolloin minulla ei olisi ollut todistusta. Olen aina tiennyt olevani Jumalan lapsi. Sen totuuden tunteminen muuttaa sitä, kuinka suhtaudumme itseemme ja kuinka toimimme.
Olen varma, että yhtenä syynä siihen, minkä vuoksi pystyin tuntemaan taivaallisen Isän rakkautta, oli se, että kodissamme oli niin paljon rakkautta. Vartuin maitotilalla ja vietin lapsuuteni rakentaen majoja puihin ja pelaten baseballia pellolla serkkujeni kanssa. He olivat kuin veljiäni ja siskojani, koska me kaikki asuimme saman tien varrella. Me asuimme, työskentelimme ja leikimme yhdessä.
Isäni oli rauhantekijä. Hän tiesi, mikä oli tärkeää, eikä hän tehnyt suurta numeroa sellaisista asioista, joilla ei ollut kovinkaan paljon merkitystä. Hän oli viisas neuvoessaan veljiäni ja minua miettimään valintojamme. Hän sanoi aina: ”Rakastan sinua, olet hyvä ihminen, ja tiedän, että teet oikein.”
Varhaisimmat muistoni isästä liittyvät siihen, kun katselin hänen opiskelevan. Joka päivä hän heräsi ennen auringonnousua viemään sadettajat pelloille, ja sitten hän tuli sisään lukemaan pyhiä kirjoituksia. Minusta oli ihana istua hänen työhuoneessaan ja katsella kuvakirjoja tai piirtää. Vielä tänäkin päivänä minusta on ihana nousta oikein varhain tutkimaan pyhiä kirjoituksiani niin kuin isäni.
Äitini oli jatkuva toverini. Opin laittamaan ruokaa kahdeksanvuotiaana ja ompelemaan yhdeksänvuotiaana. Nautin siitä, koska äiti nautti siitä. Me lauloimme Alkeisyhdistyksen lauluja tehdessämme työtä yhdessä, ja hän opetti minulle aina, että kodinhoito tekee onnelliseksi.
Äiti opetti minua myös ottamaan muut huomioon. Ensimmäisenä päivänäni lastentarhassa hän vei minut luokkaani, osoitti opettajaani ja sanoi: ”Katso! Sinä pääset opettaja Merrillin luokkaan. Veljesi Rick oli hänen luokassaan viime vuonna. Hän on oikein mukava opettaja.” Se vähän lievitti pelkoani. Sitten äiti näki erään toisen pienen tytön nyyhkyttävän kasvot painettuina käsivarsiaan vasten. Äiti kuiskasi: ”Mene lohduttamaan häntä.” Tein niin. Kun tyttö lakkasi itkemästä, huomasin äidin lähteneen. Mutta minä en pelännyt enää.
Äiti opetti minua uskomaan. Hän sanoi aina: ”Varo, mitä rukouksessa pyydät, sillä taivaallinen Isä vastaa rukouksiisi.”
Minulla oli kaulakoru, jonka riipuksessa oli sinapinsiemen, joka muistutti minua uskosta. Kun lähdin kotoa opiskelemaan, annoin riipuksen äidille ja sanoin hänelle, että hän oli suurin esikuvani uskosta.
Sinullakin voi olla suuri usko. Syntyessäsi sait Kristuksen valkeuden, ja sinä voit olla valona perheellesi, vaikka he eivät uskoisikaan samalla tavalla kuin sinä. Tiedän tämän, koska kun äitini oli pieni, hänen vanhempansa kävivät kirkossa harvoin. Äitini oli se, joka halusi mennä Alkeisyhdistykseen. Hän oli se, joka halusi mennä kasteelle. Hän oli esikoinen, ja hän vei nuoremman veljensä ja sisarensa mukanaan kirkkoon. Myöhemmin hänen vanhempansa seurasivat hänen esimerkkiään. Riippumatta siitä, millainen perheesi on, sinä voit olla heille valona ja tehdä heidät onnellisiksi.
Kun pyrit seuraamaan taivaallista Isää, Hän ei jätä sinua. Hän auttaa sinua. Etsi hetkiä, jolloin voit itseksesi palvella taivaallista Isää, omassa huoneessasikin. Rukoile Häntä. Opettele kauniiden Alkeisyhdistyksen laulujen sanat ja pidä ne mielessäsi. Ne sanat antavat sinulle toivoa, lohtua ja opastusta.