Kolumbian pyhät – esimerkki voimasta
Sodat, sanomat sodista, väkivaltaisuudet, korruptio, pelko. Nämä sanat kuvaavat maailmanlaajuisia olosuhteita, jotka vaikuttavat jossain määrin meihin kaikkiin.
Rauha, turvallisuus, vapaus, hyvä tahto. Nämä sanat kuvaavat olosuhteita, jotka ovat mahdollisia kaikkein kaoottisimpina ja levottomimpinakin aikoina.
Kummankinlaiset olosuhteet ovat hyvin tuttuja kirkon jäsenille Kolumbiassa – ja he näyttävät omalla esimerkillään, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi voi auttaa meitä löytämään rauhan, asuimmepa missä tahansa, olivatpa olosuhteemme mitkä tahansa. Jäsenet ovat tulossa ajallisesti ja hengellisesti omavaraisiksi, ja he edistävät omalta osaltaan kansakuntansa parantumista.
”Sota” ei ole mikään veruke
Vuosikymmenien ajan maailmanlaajuiset uutisraportit ovat kertoneet kirkuvin otsikoin sensaatiojuttuja Kolum- bian huumekartelleista, sissisodista, sieppauksista ja muista väkivaltarikoksista.
Mutta monet kolumbialaiset näkevät tilanteen toisin. Kun heiltä kysyy, kuinka he kestävät taisteluja, he kysyvät: ”Mikä sota?” Heitä surettaa se, että heidän kaunista maataan arvostellaan muutamien harvojen toimien perusteella. Jotkut eivät tunne olevansa yhtään sen alttiimpia väki- valtaisuuksille kuin missä tahansa muuallakaan asuvat ihmiset.
Todellisuus on jossakin keskivaiheilla. Koska maaseutualueet ovat erityisen vaarallisia, monet muuttavat kaupunkeihin, mikä lisää kaupungistumista ja kasvattaa työttömyyttä. On aivan tavallista nähdä kaupungin kaduilla aseistettuja sotilaita ja joutua perusteelliseen turvatarkastukseen. Kirkkoon on kohdistettu satunnaisia uhkauksia ja väkivaltaisuuksia. Mutta useimmat niistä ovat tapahtuneet vuosia sitten. Useimmissa tapauksissa ihmisiä ei ole loukkaantunut ja vahingot ovat olleet vain vähäisiä. Jäsenet siivoavat sotkun, korjaavat kappelinsa ja jatkavat elämää evankeliumin mukaan. Ja he tekevät sen hyvin toiveikkaina.
”Meillä on täällä joitakin haasteita”, sanoo seitsemänkymmenen koorumin jäsen, vanhin Claudio R. M. Costa, joka on Etelä-Amerikan pohjoisen vyöhykkeen johtaja. ”Mutta kirkon jäsenet Kolumbiassa eivät käytä sotaa verukkeena jättää tekemättä jotakin, mitä heidän pitäisi tehdä. He kantavat vastuun omista teoistaan.”
Ajallisen omavaraisuuden kehittäminen
”Yksi haasteistamme on monien jäsenten äärimmäinen köyhyys”, sanoo Bogotássa sijaitsevan Kénnedyn vaarnan johtaja Fabián Saavedra. Kirkko tekee Kolumbiassa kovasti työtä auttaakseen jäseniä tulemaan ajallisesti omavaraisiksi.
Opiskelun kannustaminen. ”Todistamme suurta ihmettä”, vanhin Costa sanoo. ”Monet ihmiset ovat köyhiä, kun he liittyvät kirkkoon. Mutta profeetta kehottaa heitä huolehtimaan siitä, että heidän lapsensa saavat koulutuksen, ja he tekevät suuria uhrauksia sen hyväksi. Heidän lapsensa ovat ensimmäisiä yliopisto-opiskelijoita suvussaan. Monet saavat hyvän työpaikan – eivätkä he ole enää köyhiä.” Yhtenä esimerkkinä on Luis Prieto, joka varttui vaatimattomassa kodissa Bogotássa. Hänet kastettiin vuonna 1972 yhdessä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Vanhemmat tekivät monia uhrauksia, jotta heidän lapsensa saisivat koulutuksen. Nykyään Luis on menestyvä lakimies.
Miltei 400 nuorta kolumbialaista miestä ja naista saa apua jatkuvasta koulutusrahastosta. Eräs nuori mies solmi avioliiton temppelissä pian lähetystyönsä jälkeen. ”Hän ei ollut valmis elättämään perhettä”, hänen isänsä kertoo. ”Eikä meillä ollut varaa avustaa häntä hänen opinnoissaan. Hän haki lainaa jatkuvasta koulutusrahastosta, ja nyt hän opiskelee toista lukukautta teknisessä oppilaitoksessa.” Samanaikaisesti hän työskentelee opettajana lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa sekä etsii työtä omalta alaltaan. ”Jatkuva koulutusrahasto on tuonut toivoa nuorillemme”, sanoo seitsemänkymmenen koorumin jäsen, vanhin Walter F. González, vyöhykkeen johtajan ensimmäinen neuvonantaja.
Työttömien auttaminen. Kirkon johtajat opettavat jäseniä pääsemään eroon veloista, maksamaan kymmenykset ja kertomaan ideoista, joilla he voivat auttaa toinen toistaan menestymään. He kannustavat jäseniä olemaan muuttamatta muihin maihin vaan jäämään Kolumbiaan ja auttamaan kirkkoa kasvamaan.
”Kun joku pappeusjohtaja jää työttömäksi, me keskustelemme heti hänen kanssaan”, vanhin Costa kertoo. ”Pyrimme siihen, että viikon sisällä paikalliset työllisyysasiantuntijat ja muut istuutuvat hänen kanssaan käymään läpi vaihtoehtoja. Hän saa neuvonpidosta toivoa ja motivaatiota mennä ja saada aikaan jotakin.” Sitten nämä johtajat tekevät saman puolestaan muille jäsenille, jotka jäävät työttömiksi.
Puutarhanhoito. Bogotássa Kénnedyn vaarnan vaarnakeskuksen takana on kaksi pientä vihannespuutarhaa, kumpikin neliömetrin kokoisia – epätavallinen näky tässä kaupunkiympäristössä. Vaarnanjohtaja Fabián Saavedra ja hänen vaimonsa Rosa esittelevät ylpeinä pientä satoaan. ”Olemme kasvattaneet näillä pienillä maatilkuilla retiisejä, porkkanoita, tomaatteja, perunoita, kaalia, herneitä, lehtisalaattia ja yrttejä”, kertoo sisar Saavedra kiskoessaan mullasta retiisin. ”Joillakin on vain pikkuruinen maatilkku jota viljellä. Mutta he oppivat periaatteen ja noudattavat sitä.”
”Näiden kokouspaikkapuutarhojen tarkoituksena”, vaarnanjohtaja Saavedra kertoo, ”on näyttää, kuinka paljon satoa voi saada pieneltä maa-alalta. Monet jäsenet perustavat puutarhoja ja todistavat satonsa tuomista siunauksista. Omassa asunnossamme meillä ei ole pihaa eikä terassia, joten meidän puutarhamme on ruukku, johon olemme istuttaneet tomaatintaimia. Panemme sen ikkunalle, ja tomaatintaimemme kasvavat mainiosti!”
Popayánissa Alfonso Tenorio on lääkäri, joka julkaisee myös lääketieteellistä lehteä. Lisäksi hän työskentelee vaimonsa Lucían kanssa isänsä talon takana olevassa avarassa puutarhassa. He auttavat Alfonson tätien puutarhoissa. He valvovat MAP-kirkon nuorten miesten työtä puutarhoissa, jotka he ovat perustaneet erään katolisen koulun yhteyteen. He puhuvat paikallisille ryhmille ja palveluyhdistyksille edistäen kotipuutarha-asiaa. Pitkälti Tenorioiden ponnistelujen ansiosta puutarhat ovat saaneet suurta suosiota monissa Popayánin kodeissa. ”Me pidämme ponnistelujamme keinona auttaa ystäviä ja naapureita tulemaan omavaraisiksi, jotta me kaikki pystyisimme syömään hädän aikoina”, sanoo Alfonso.
Ruoan ja veden varastoiminen. Riippumatta siitä, kuinka pieni koti on, jäsenet löytävät tilaa kotivaralle. Carmen Merisalden kodissa Bogotássa puhelinpöytä, jota peittää kaunis lattiaan asti ulottuva liina, on itse asiassa tynnyri, joka on täynnä kuivaruokapakkauksia.
Jäseniä kannustetaan säästämään vähän – vaikkapa vain kourallinen – riisiä tai muuta perusruokaa joka kerta, kun he valmistavat aterian. Tällä tavoin he varastoivat ruokaa vähän kerrallaan, vaikka rahat olisivatkin vähissä. Kun he ovat keränneet riittävästi, he kuivapakkaavat sen säilytystä varten. Vaarna omistaa kuivapakkauskoneen, joka kiertää seurakunnalta toiselle niin että jokaisella on mahdollisuus käyttää sitä. ”Teidän pitäisi nähdä monien silmissä olevat kyyneleet, kun he pakkaavat ensimmäisen riisipakkauksen, jonka he ovat keränneet kourallinen kerrallaan”, vaarnanjohtaja Saavedra kertoo.
Muiden kanssa jakaminen. Osa Bogotássa asuvan Ivonne Palacion keittiön kaappien ruoasta ei koskaan ilmesty hänen pöytäänsä. Se on varattu muita varten. Vyöhykkeen johtokunta kannustaa jäseniä varastoimaan ruokaa jaettavaksi muille hädän tullen. ”Me kutsumme sitä ’Herran varastohuoneeksi jäsenten kodeissa’”, vanhin Costa sanoo. ”Piispa pyytää perheitä pitämään aina saatavilla tietyn määrän riisiä tai muita peruselintarvikkeita, jotka he voivat lahjoittaa. Kun hän sitten pyytää sitä annettavaksi jollekin puutteenalaiselle perheelle, jäsenet lahjoittavat sen ja ostavat tilalle lisää.”
Tästä menetelmästä on monenlaista hyötyä. ”Ensiksikin se kannustaa jäseniä pitämään omaa kotivaraa”, vanhin Costa sanoo. ”Toiseksi, saamme huolehdittua hätätilanteista nopeasti. Kolmanneksi, me voimme säästää paastouhrivarat sellaisia tilanteita varten, joissa tarvitaan käteistä rahaa, kuten lääkkeitä tai vuokraa varten. Vaikka Kénnedyn vaarna on yksi taloudellisesti köyhimmistä, niin miltei kaikilla perheillä on jonkinlainen kotivara – ja monilla on jonkin verran jaettavaksikin. Ja vaarna on omavarainen paastouhrivarojen suhteen.”
”Emme varastoi vain ruokaa ja vettä, me varastoimme myös siunauksia!” sisar Palacio sanoo. ”Taivaallinen Isä opettaa meitä saamaan Kristuksen puhdasta rakkautta.”
Irma Piñeros opettaa ompelemista Banderasin seurakunnan Apuyhdistyksessä Kénnedyn vaarnassa. ”Eräs sisar tarvitsi keinon ansaita rahaa työskentelemällä kotona”, hän kertoo. ”Niinpä annoin hänelle ompelukoneen. Nyt hän voi elättää itsensä ja perheensä.”
”Syvien taloudellisten ongelmien keskellä”, kertoo Bogotán temppelin esimies Roberto Rubio, ”kirkon jäsenillä on, mitä he tarvitsevatkin – ruokaa ja vaatetta. Selviytyminen merkitsee yhä kamppailua, mutta kansakuntamme taloudellisten mittapuiden mukaan heidän tarpeensa on tyydytetty.”
”Vaarnakonferensseissa pyydän jäseniä, jotka ovat olleet kirkossa joitakin vuosia, ajattelemaan mennyttä aikaa ja miettimään, tulivatko he paremmin toimeen ennen kirkkoon liittymistä”, sanoo vanhin Costa. ”En ole koskaan tavannut henkilöä, joka voisi sanoa tulleensa silloin toimeen paremmin. Heillä on kirkon ansiosta aina enemmän, ei vähemmän.”
Hengellisen omavaraisuuden kehittäminen
Kolumbian pyhät noudattavat Herran neuvoa seisoa pyhissä paikoissa (ks. OL 87:8). ”Me opetamme jäseniä olemaan hengellisesti omavaraisia”, vanhin Costa sanoo. ”Jos jotakin tapahtuu eivätkä jäsenet pysty kokoontumaan pyhien pääjoukon kanssa, he voivat olla edelleen aktiivisia evankeliumissa omissa kodeissaan.”
Kotien ja perheiden vahvistaminen. Kuinka kolumbialaiset jäsenet menevät ulos kodeistaan – ja antavat lastensakin mennä – kun uhkat ovat niin suuria? Heidän vastauksensa ovat silmiinpistävän samanlaisia kuin jäsenillä eri puolilla maailmaa: ”Dora ja minä pidämme lastemme kanssa perherukouksen joka aamu ennen kuin lähdemme kotoa”, kertoo Medellínin vaarnan johtaja Sergio Correa. ”Me pyydämme Herraa auttamaan meitä välttämään vaaralliset tilanteet. Otamme Pyhän Hengen oppaaksemme ja yritämme käyttää tervettä järkeä. Sitten teemme sen, mitä meidän pitääkin tehdä. Illalla perherukouksessa kiitämme Herraa siitä, että Hän on varjellut meitä.” Kaava ei ole uusi, mutta se tuo rauhan.
”Pommit eivät tuhoa todella”, vaarnanjohtaja Correa lisää. ”Synnit tuhoavat. Siksi me kannustamme vaarnan jäseniä pitämään perherukoukset, tutkimaan pyhiä kirjoituksia ja nykypäivän profeettojen sanoja, pitämään perheillat, käymään kirkossa ja menemään temppeliin mahdollisimman usein.”
Vanhin Roberto García, vyöhykevaltuutettu-seitsenkymmen ja vyöhykkeenjohtajan toinen neuvonantaja, palvelee kirkon koululaitoksen johtajana ja tuntee hyvin myöhempien aikojen pyhien nuoret. ”Huumeet eivät ole suurikaan ongelma kirkon nuorten keskuudessa Kolumbiassa”, hän sanoo. ”Suurempi ongelma yhteisössämme ovat vanhemmat, jotka eivät opeta lapsilleen evankeliumia. Me muutamme vanhoja asenteita ja tottumuksia opettamalla perheille oikeaa oppia.”
Valmistautuminen temppeliä varten. Presidentti Spencer W. Kimball ilmoitti temppelin rakentamisesta Bogotáan Kolumbiaan huhtikuussa 1984. Kului kuitenkin 15 vuotta, ennen kuin temppeli valmistui. Nuo vuodet olivat täynnä vastarintaa, taisteluja oikeudessa sekä lannistumisia. Ne olivat myös täynnä paastoa, rukousta ja ahkeraa työtä. Monet eivät halunneet odottaa, joten he tekivät pitkiä matkoja muiden maiden temppeleihin. Toiset käyttivät ylimääräisen ajan voittaakseen henkilökohtaisia esteitä. Kun huhtikuussa 1999 temppelin ovet avautuivat, pyhät saivat runsaita siunauksia kärsivällisyydestään ja valmistautumisestaan.
”Vaikeudet ja viivästykset auttoivat ihmisiä tulemaan puhtaammiksi”, sanoo temppeliarkkitehti César A. Dávila, joka palvelee vyöhykevaltuutettu-seitsenkymmenenä. ”Tuon vaikean ajan ansiosta opimme arvostamaan tärkeimpiä asioita – perheitämme ja todistustamme.”
Vanhin Dávila kertoo siitä lujasta perustuksesta, jolle temppeli on rakennettu ja joka muodostuu yli 200 tukipilarista, jotka on upotettu 50 metriä maan sisään. ”Herran avulla tämä temppeli pysyy pystyssä vuosisatojen ajan”, hän sanoo. Hän näkee temppelin vahvassa perustuksessa vertauskuvallisuutta. ”Olemmeko me rakentaneet ’meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika’? (Hel. 5:12)”, hän kysyy. ”Olemmeko me rakentaneet vahvoille pilareille, kuten usko, todistus, pyhien kirjoitusten tutkiminen, rukous ja kuuliaisuus eläviä profeettoja kohtaan?”
Siunausten saaminen temppelin ansiosta. ”Ne, jotka käyvät temppelissä, parantavat elämänsä hengellistä laatua”, sanoo Bogotássa sijaitsevan El Doradon vaarnan johtaja Carlos Vega. ”Nykyään meillä on vahvempia johtajia ja useammat jäsenet noudattavat siveyden lakia ja pitävät avioliittonsa pyhänä.”
”Meidän työmme keskittyy perheiden vahvistamiseen”, sanoo Bogotássa sijaitsevan Granadan vaarnan johtaja Edgar J. Gómez. ”Me kannustamme miehiä ja vaimoja rakastamaan toisiaan ja vanhempia rakastamaan lapsiaan. Käytämme opetuksemme pohjana usein perhejulistusta.”
Javier Tobón, sukututkimustukipalvelujen johtaja Latinalaisessa Amerikassa, on kerännyt tietoja omasta suvustaan monien sukupolvien osalta ja opettaa muita tekemään saman. ”Me teemme juuri päinvastoin kuin mitä sissit tekevät”, hän sanoo. ”He tuhoavat perheitä – me yhdistämme niitä.”
Jäsenten aktivointi ja aktiivisina pitäminen. Vaikka kasteiden määrä Kolumbiassa onkin korkea, kirkossa kävijöiden määrä kasvaa nopeammin kuin kasteiden määrä. ”Tämä on merkkinä aktivoimisesta ja aktiivisena pitämisestä”, kertoo vanhin Costa. Yksi syy tähän menestykseen on se, kuinka uusia jäseniä ravitaan. Heti kasteen ja konfirmoinnin jälkeen he saavat ilmaisen Liahona -lehden numeron. Uudet perheet saavat lisäksi yksilöllisen tervetulotoivotuskirjeen sekä laatikollisen perusaineistoa, mukaan lukien perhejulistus, ”Elävä Kristus” ja Nuorten voimaksi . Laatikko sisältää myös valikoituja oppikirjoja sekä tietoa temppelistä ja sukututkimustyöstä. Kotiopettajat, kotikäyntiopettajat ja seurakuntien johtohenkilöt opastavat uusia jäseniä käyttämään aineistoja. He seuraavat uusien käännynnäisten edistymistä ja auttavat heitä valmistautumaan temppeliin menoa varten.
Varmistaakseen, että jäseniä ravitaan, vaarnat järjestävät opettajien koulutuskursseja. ”Me kannustamme opettajia käyttämään Herran opetussuunnitelmaa eikä omia ajatuksia”, vanhin Costa sanoo. ”Ja me koulutamme suurenmoisia johtajia, jotka seuraavat johtavia veljiä. Kun osoitamme suurempaa luottamusta vaarnojen johtokuntia kohtaan, he eivät soita meille niin usein, koska he oppivat, että heillä on avaimet, voima, valtuus ja oikeus saada innoitusta.”
Uskollisuuden hedelmistä nauttiminen. Jäsenet muistelevat presidentti Spencer W. Kimballin vierailua vuonna 1977 sekä presidentti Gordon B. Hinckleyn vierailua vuonna 1996 ja jälleen vuonna 1999 temppelin vihkimistä varten. He muistavat annetut lupaukset ja näkevät kirkon kasvun profetian täyttymisenä. Vaatimattomasta alusta 1960-luvun puolivälissä jäsenmäärä Kolumbiassa on kasvanut nykyiseen miltei 145 000:een. Neljällä lähetyskentällä palvelee lähes 800 kokoaikaista lähetyssaarnaajaa, jotka ovat kaikki Kolumbiasta ja muista Latinalaisen Amerikan valtioista. Kolumbiassa on eri puolilla MAP-kirkon kokouspaikkoja, sukututkimuskeskuksia, uskontoinstituutteja sekä lähetyssaarnaajien koulutuskeskus ja temppeli.
Historioitsijat, kuten Calissa asuva Ernesto Hernández, tallentavat tärkeimpiä tapahtumia pöytäkirjojen, päiväkirjamerkintöjen ja valokuvien muodossa. Kertomukset merkitään muistiin myös jäsenten elämään ja sydämeen. Kun Bogotássa asuvat Fabio ja Luisa Fernanda Bohórquez osallistuivat äskettäin temppeli-istuntoon, he tunsivat nöyryyttä nähdessään virkailijoina Héctor ja Marina Canon – avioparin, jonka Fabio oli kastanut vuosia aikaisemmin ollessaan lähetystyössä Pereirassa. Canot palvelevat nykyään temppelilähetystyössä ja suunnittelevat palvelevansa lähetystyössä sen jälkeenkin.
Barranquillassa Roberto ja Fabiola Juliao kokoavat perheensä kotiinsa. Lastenlapset asettuvat vanhempiensa ja isovanhempiensa syliin samalla kun veli ja sisar Juliao muistelevat kastettaan vuonna 1975, temppelisinetöimistään vuonna 1986 sekä muita kokemuksia. Sisar Juliao on palvellut kaikissa apujärjestöissä, ja parhaillaan hän palvelee Alkeisyhdistyksen johtajana. Veli Juliao kertoo palvelleensa monissa pappeustehtävissä ja näyttää lastenlapsilleen kallisarvoista muistoesinettä – lapiota, jota hän käytti auttaessaan maan murtamisessa Bogotán temppeliä varten.
Cristian, yksi heidän pojistaan, meni kasteelle vasta kun hän ja hänen vaimonsa odottivat ensimmäistä lastaan. Yhtäkkiä he kiinnostuivat kuulemaan lisää evankeliumista. Heidät kastettiin, ja myöhemmin heidät sinetöitiin temppelissä. Yhdessä vaiheessa Cristian ja hänen isänsä palvelivat yhdessä lähetysjohtajan neuvonantajina. ”Huomasin haluavani tulla aivan isäni kaltaiseksi”, Cristian kertoo. ”Käsitin, että hän on opettanut minulle elämän tärkeimmät periaatteet. Toivon välittäväni tämän perinnön omille lapsilleni.”
Hyviä kansalaisia
Kun jäsenistä tulee omavaraisempia, he pystyvät vaikuttamaan asuinpaikkakunnallaan. Kirkkoa arvostetaan yhä enemmän sen hyvän vaikutuksen vuoksi ympäröivään yhteisöön, sen humanitaaristen ponnistelujen sekä sen jäsenten isänmaallisuuden vuoksi.
Asuinyhteisön osaksi tuleminen. Belénin vaarnan Apuyhdistyksen luokissa Medellínissä opetetaan ruoanlaittoa, käsitöitä, taiteita sekä erilaisia kädentaitoja. Monet, jotka eivät ole kirkon jäseniä, tulevat oppimaan hyödyllisiä taitoja. He arvostavat kirkon avokätisyyttä ja ystävällisyyttä.
Lääkäri Eduardo Pastrana, Belénin vaarnan johtaja Medellínissä, on selventänyt myöhempien aikojen pyhien arvoja televisioiduissa haastatteluissa. ”Olen lukenut, että Me-dellíniä pidetään maailman väkivaltaisimpana kaupunkina”, hän sanoo. ”Lääkärinpraktiikassani näen monia, jotka pelkäävät ja ovat epätoivoisia kansakuntamme yhteiskunnallisen ja taloudellisen tilanteen vuoksi. Mutta evankeliumin valon ansiosta vaimoni, lapseni ja minä tunnemme kodissamme rauhaa, ja pyrin jakamaan sitä rauhaa potilailleni.”
Muutkin kolumbialaiset jäsenet kantavat oman kortensa yhteisön kekoon monissa eri ammateissa. Bucaramangassa asianajaja Héctor Elías Ariza palveli Santanderin kuvernöörin sihteerinä. Hän ja hänen veljensä Sergio johtavat ja säestävät vaarnan kuoroa, joka esittää paikkakunnalla joulukonsertteja. Heidän sisarensa Patricia on tuomari. Heidän äitinsä Olga, eläkkeellä oleva opettaja, emännöi eloisia perheiltoja, joissa on mukana hänen lastensa työtovereita ja muita ystäviä.
Yhteistyö presidentin ja tämän puolison kanssa. Kirkon jäsenet ovat osallistuneet useisiin humanitaarisiin projekteihin tasavallan ensimmäisen naisen Lina María Moreno de Uriben kanssa – lahjoittaneet pyörätuoleja, kuulokojeita, silmäleikkauksia ja pulpetteja. Presidentin puoliso on osallistunut kirkon kappeleissa järjestettyihin tilaisuuksiin avustaakseen lahjoitettujen tavaroiden jakelussa. Näissä tilaisuuksissa pidetään rukouksia ja vaarnan kuorot laulavat kirkon lauluja. Paikalla on ollut monia ihmisiä, kuten hallituksen johtajia, diplomaatteja ja tiedotusvälineiden edustajia.
Useimmat lahjoitusten vastaanottajista eivät ole kirkon jäseniä. ”Eräs oppilas, joka edusti koulua, joka sai uudet pulpetit, kysyi: ’Kuinka voin korvata tämän teille?’” vanhin Costa kertoo. ”Vastasin: ’Olemalla hyvä kansalainen, olemalla rehellinen ja olemalla hyvä johtaja oppilaiden keskuudessa.’ Hän sanoi: ’Sen teen.’”
Tasavallan ensimmäinen nainen järjesti vyöhykkeen johtokunnalle ja muille tapaamisen miehensä Álvaro Uribe Vélezin, Kolumbian presidentin, kanssa. Tämä tapaaminen järjestettiin 7. marraskuuta 2003 presidentin palatsissa. Presidentti Uribe sanoi: ”Olen hyvin kiitollinen kaikesta, mitä te teette, ja siitä, millaisia kansalaisia te kasvatatte. Pyydän teitä hallituksen puolesta ottamaan vastaan tukeni, kannatukseni ja kiitollisuuteni.”
”Presidentti Uribe on hyvä mies, rehellinen mies, perhekeskeinen mies”, vanhin Costa sanoo.
Kirkon poliittisen puolueettomuuden kanta merkitsee selkeästi, että ”meidän tavoitteemme ovat uskonnollisia ja humanitaarisia, eivät poliittisia”, vanhin Costa jatkaa. ”Kun joku tarvitsee pyörätuolia, me emme kysy hänen poliittista tai uskonnollista mieltymystään. Ja me opetamme jäseniä olemaan hyviä kansalaisia tässä maassa, kunnioittamaan lakeja, äänestämään ja myötävaikuttamaan myönteisin tavoin.”
”Elävä profeetta on luvannut meille, että jos me teemme oman osamme, Kolumbia muuttuu”, vanhin Roberto García sanoo. ”Me teemme työtä ja rukoilemme tämän asian puolesta. Ja me rukoilemme kansakuntamme johtajien puolesta.”
Kirkon jäsenet Kolumbiassa seisovat pyhissä paikoissa – kodeissaan, temppelissään, kappeleissaan, työpaikoillaan, kouluissaan, asuinpaikkakunnallaan. Kun he seuraavat elävää profeettaa, vahvistavat perhettään ja jakavat perustarpeita muiden kanssa, he auttavat parantamaan ja siunaamaan haavoittunutta kansakuntaa.
VALLITKOON RAUHA
Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi temppelin vihkimisrukouksessa: ”Me rukoilemme Sinun jumalallista suosiotasi tämän Kolum-bian kansakunnan ylle. Siunaa sen asukkaita ja sen hallitusta heidän ystävällisyydestään Sinun palvelijoitasi kohtaan. Vallitkoon maassa rauha, ja taistelujen melu vaietkoon. Rukoilemme, että Sinun työsi vierisi esteittä eteenpäin ja että Sinun palvelijoitasi, joilla on rauhan sanoma, varjeltaisiin ja opastettaisiin heidän palvelutehtävässään.” (”Thy People Will Enter into Covenants with Thee”, Church News, 1. toukokuuta 1999, s. 10.)
TOIVOA SÄTEILEVÄ MAJAKKA
Monia uskontokuntia edustavat ihmiset tuntevat, kuinka suuri vaikutus on temppelillä, jonka edustalla liehuu Kolumbian lippu. Kolumbian presidentti Álvaro Uribe Vélez sanoo temppelin olevan ”loistava aarre kaupungissamme ja maassamme”. Naapuruston asukkaat kertovat olevansa onnellisia asuessaan temppelin lähellä. Useimmat pyrkivät pitämään kotinsa kauniina, jotta ne sopisivat yhteen temppelin kanssa.
”Koko kaupunki on tullut paremmaksi”, sanoo Bogotássa sijaitsevan El Doradon vaarnan johtaja Carlos Vega. ”Rauhan tunne kaupungissamme ja kodeissamme on lisääntynyt. Väkivaltaisuutta on yhä, mutta me emme enää huomaa sitä niin paljon. On aivan kuin väkivallan huudot vaiennettaisiin. Profeetta sanoi, että niin kävisi, ja niin on käynyt.”
”Temppeli ylentää asennoitumistamme siihen, mitä merkitsee olla kirkon jäsen”, sanoo Carlos Ospina, Ciudad Jardínin vaarnan johtaja Bogotássa. ”Koska ihmiset tietävät temppelistä, evankeliumista on helpompi puhua.”
”Temppeli on kuin majakka”, sanoo temppelin esimies Roberto Rubio. Hän, kumpikin neuvonantaja ja miltei kaikki temppelin työntekijöistä ovat syntyperäisiä kolumbialaisia. ”Kun jäsenet kiinnittävät katseensa temppeliin, he saavat toivon. Tietenkin on koettelemuksia ja haasteita, mutta Herra keventää heidän taakkansa. Kaikkialla ympärillämme voi olla sotaa ja pahuutta, mutta temppelin ansiosta meillä voi olla rauha ja me voimme nauttia perheemme ja Herran rakkaudesta. Mitä muuta voisimme kaivata?”
MATKALLA TEMPPELIIN
Koska matkustaminen maaseudulla on vaarallista, jotkut matkustavat temppeliin lentäen. Mutta useimmilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kulkea maateitse. Jotkut käyttävät julkisia kulkuneuvoja; toiset osallistuvat vaarnojen järjestämille bussimatkoille.
”Monet tulijoista ovat taloudellisesti köyhiä”, kertoo temppelin esimies Roberto Rubio, ”mutta heillä on miljonäärin henki. Eräs nainen, joka tuli hiljattain temppeliin linja-autolla Pereirasta, on yli 80-vuotias ja hyvin köyhä. Hän myy sanomalehtiä sekä kerää ja myy vanhoja pulloja päästäkseen temppeliin. Hänen kaltaisiaan on monia.”
Álvaro Emiro ja Maritza Ariza veivät hiljattain viisi lastaan, iältään 1–10-vuotiaita, temppeliin. Ensin he kävelivät 40 minuutin matkan linja-autolle. Sitten matkustettuaan kaksi tuntia linja-autossa he saapuivat Barbosaan. Siellä he liittyivät muiden jäsenten joukkoon linja-automatkalle, jota johti Duitaman piirin Barbosan seurakunnan johtaja Ismael Carreño. Matkustettuaan linja-autolla vielä miltei viisi tuntia he saapuivat temppeliin ja heidät sinetöitiin perheenä.
Cartagenan jäsenet (yllä) matkustivat hiljattain temppeliin kahdella linja-autolla. Matka kesti mennen tullen 20 tuntia. Matkalaisten joukossa oli vanhinten koorumin johtaja Johny San Juan, hänen vaimonsa Everlides, joka on Nuorten Naisten johtaja, sekä heidän kolme lastaan. Koska he olivat käyttäneet aikaa saadakseen valmiiksi sukunsa neljän polven ohjelman, heidän tyttärensä Estefanía, 12, meni kasteelle joidenkin esivanhempiensa puolesta, ja Johny ja Everlides saivat heidän puolestaan endaumentin ja sinetöinnin.