Taivaallisen Isän tyttäriä
Taivaallinen Isä tuntee sinut ja rakastaa sinua. Olet Hänen erityinen tyttärensä. Hänellä on suunnitelma sinua varten.
Vävypoikamme kertoi tyttärelleen, kolmivuotiaalle Elizalle, että perheillassa olisi oppiaihe eräästä hyvin tärkeästä asiasta. Elizan kasvoille kohosi leveä hymy, ja hän yritti arvata, mikä yllätys oli. ”Se on varmasti minusta”, hän sanoi, ”koska minä olen tosi tärkeä!” Eliza muistaa ja tietää, kuka hän on – hyvin tärkeä Jumalan lapsi. Eliza on oppinut tämän äidiltään, joka hänen varhaisimmasta lapsuudestaan lähtien on laulanut iltaisin kehtolauluna alkulauluamme ”Oon lapsi Jumalan” (MAP-lauluja, 187).
Kaikkialla maailmassa ja miltei kaikilla kielillä 12–18-vuotiaat nuoret naiset julistavat samaa asiaa: ”Me olemme taivaallisen Isän tyttäriä. Hän rakastaa meitä, ja me rakastamme Häntä.” (”Nuorten Naisten johtoaihe”, Nuorten Naisten edistyminen, [kirjanen, 2002], s. 5.) Kasvaessaan he kuitenkin usein vieraantuvat kolmivuotiaan Elizan varmasta tiedosta, että he ovat hyvin tärkeitä. Nuoret kokevat usein identiteettikriisin miettien, keitä he todella ovat. Nuoruusvuodet ovat myös aikaa, jota kutsun ”identiteettivarkaudeksi”, koska maailmalliset ajatukset, filosofiat ja huijaukset hämmentävät meitä, kiusaavat meitä ja yrittävät viedä meiltä tiedon todellisesta identiteetistämme.
Eräs oikein hyvä nuori nainen sanoi minulle: ”En ole aina varma siitä, kuka olen. En tunne taivaallisen Isän rakkautta. Elämäni tuntuu vaikealta. Asiat eivät suju niin kuin halusin, toivoin ja unelmoin niiden sujuvan.” Sanon nyt nuorille naisille kaikkialla sen, mitä sanoin hänelle: Minä tiedän ehdottomasti, että sinä olet Jumalan tytär. Hän tuntee sinut, Hän rakastaa sinua, ja Hänellä on suunnitelma sinua varten. Tiedän, että tämä on sanoma, jonka taivaallinen Isä haluaa minun välittävän sinulle.
Myöhempien aikojen profeetat ja apostolit todistavat jumalallisesta luonteestamme. Perhejulistuksessa sanotaan: ”Jokainen [meistä] on taivaallisten vanhempien rakas henkipoika tai -tytär, ja sellaisena jokaisella on jumalallinen luonne ja päämäärä” (”Perhe – julistus maailmalle”, Liahona, lokakuu 2004, s. 49). Ja presidentti Gordon B. Hinckley on myös sanonut:
”Olette vailla vertaa. Te olette Jumalan tyttäriä.
Olette saaneet syntymäoikeutenanne jotakin kaunista ja pyhää ja jumalallista. Älkää koskaan unohtako sitä. Iankaikkinen Isänne on maailmankaikkeuden suuri Herra. Hän hallitsee kaikkea, mutta Hän kuuntelee myös teidän, Hänen tyttäriensä, rukouksia ja kuulee teitä, kun puhutte Hänen kanssaan. Hän vastaa teidän rukouksiinne. Hän ei jätä teitä yksin.” (”Pysykää suoralla tiellä”, Liahona, toukokuu 2004, s. 112.)
Kun annat tiedon siitä, että olet Jumalan tytär, painua syvälle sieluusi, se lohduttaa sinua, vahvistaa uskoasi ja vaikuttaa käyttäytymiseesi. Jos annat tämän hyveellisen totuuden kaunistaa ajatuksiasi lakkaamatta, niin olet luottavainen Jumalan edessä, kuten toimintailtojen johtoaiheemme pyhien kirjoitusten kohta lupaa (ks. OL 121:45).
Kuinka kukin meistä voi tietää ja tuntea, että me olemme taivaallisen Isän tyttäriä? Taivaan ja maan välillä on verho, ”unhoitusta, unta” (William Wordsworth, ”Oodi: Kuolemattomuuden vihjeitä varhaisten lapsuusvuosien muistoissa”, Runoja, 1949, s. 126), kun synnymme. Se on meille välttämätöntä saadaksemme ”maanpäällistä kokemusta [edistyäksemme] kohti täydellisyyttä ja [toteuttaaksemme] lopulta jumalallisen [päämäärämme] iankaikkisen elämän perillisinä” (”Perhe – julistus maailmalle”, s. 49). Taivaallinen Isä rakastaa meitä ja haluaa auttaa meitä muistamaan Hänet, joten Hän antaa meille pilkahduksia iankaikkisuudesta. Apostoli Paavali on opettanut: ”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia” (Room. 8:16). Henki antaa meille pilkahduksia siitä, keitä me olemme. Usein Henki puhuu meille, kun me rukoilemme, luemme pyhiä kirjoituksia, pohdimme Herran armotekoja meitä kohtaan, saamme pappeuden siunauksia, palvelemme muita tai tunnemme muiden rakastavan ja vahvistavan meitä.
Mooses oppi voimallisesta hengellisestä kokemuksesta, kuka hän on. Hän puhui Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin ja sai tietää olevansa Jumalan poika, jolla on erityinen tehtävä suoritettavana. Saatuaan tämän kokemuksen Mooses jäi sitten Saatanan kiusattavaksi, mutta koska hän oli kokenut Jumalan kirkkauden, hän tajusi, ettei Saatanalla ollut minkäänlaista kirkkautta. Koska Mooses tiesi olevansa Jumalan poika ja että Jumalalla oli hänelle tehtävä, hänellä oli voima ja kyky vastustaa Saatanaa, tehdä vanhurskaita päätöksiä, pyytää Jumalalta voimaa ja pitää Hänen Henkensä edelleen kanssaan. (Ks. Moos. 1.)
Sama kaava pätee meihin. Kun me opimme tietämään ja tuntemaan, keitä me todella olemme, me kykenemme tunnistamaan eron hyvän ja pahan välillä ja saamme voimaa vastustaa kiusausta. Yksi keino, jolla voimme oppia ymmärtämään Herralta saamamme tehtävän, on patriarkallinen siunauksemme. Se on hyvin erityinen ja yksilöllinen sanoma, jonka me jokainen voimme saada pappeuden voimalla.
Toinen tapa saada hengellisiä oivalluksia omasta iankaikkisesta luonteestamme on saada niitä äidiltä, isältä tai johtajalta, joka voi saada meidät vakuuttuneeksi, koska hän on itse saanut innoitettuja pilkahduksia siitä, keitä me todella olemme. Henki on kuiskannut minulle eräässä tilanteessa hyvin selkeästi, keitä lapseni todella ovat. Muistan, kuinka yöllä ennen yhden lapsemme syntymää sain selkeän tunteen, että tämä lapsi olisi hyvä ystävä ja apu jokaiselle sisarukselleen. Se on osoittautunut ehdottoman todeksi. Erään toisen kerran, kun yksi teini-ikäisistämme oli hyvin masentunut, koska hän oli ollut osallisena auto-onnettomuudessa, kuulin selkeästi mielessäni nämä sanat: ”Minä rakastan tätä lasta ja ohjaan hänen elämäänsä.” Ja Hän on tehnyt niin. Olen saanut sellaisia pilkahduksia yhä uudelleen. Kun lapseni ovat tarvinneet rohkaisua, minua on siunattu oivalluksilla heidän suuresta ja jalosta iankaikkisesta hengestään.
Onko äitisi tai isäsi koskaan muistuttanut sinua kotoa lähtiessäsi sanomalla ”muista, kuka olet”? Mitä he sillä tarkoittavat? ”Muista, että kuulut tähän perheeseen, jonka mainetta sinun on pidettävä yllä.” Ja mikä vieläkin tärkeämpää: ”Muista, että olet Jumalan lapsi ja että sinun on käyttäydyttävä sen mukaan.” Lähetyssaarnaajilla on nimikyltti jatkuvana muistuttajana siitä, että he ovat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon edustajia. Se muistuttaa lähetyssaarnaajia pukeutumaan säädyllisesti ja siististi, olemaan ihmisille kohteliaita ja pyrkimään siihen, että heillä on kasvonpiirteissään Kristuksen kuva. Heidän täytyy tehdä niin, koska he kantavat nimikylttiä, ulkoista merkkiä identiteetistään. Liiton mukaisesti mekin kaikki olemme ottaneet päällemme Kristuksen nimen. Hänen nimensä pitäisi olla kaiverrettuna syvälle sydämeemme. Samalla tavoin meidän odotetaan toimivan kelvollisina taivaallisen Isän lapsina, Isän, joka on ainakin kuvaannollisesti lähettänyt meidät maan päälle näin kehottaen: ”Muista, kuka olet!”
Kun minut kutsuttiin palvelemaan teitä, tämän kirkon nuoria naisia, tiesin, että minun oli käyttäydyttävä sen mukaisesti. Eräänä päivänä yksi tyttäristäni sai sakkolapun pysäköityään kadulle autonsa, jossa oli vanhentunut rekisteröintitarra. Otin ohjat käsiini ja marssin kaupungin virastotaloon selittämään, että rekisteröintipaperit olivat parhaillaan tulossa meille postitse. Kävellessäni päättäväisenä ovesta sisään joku sanoi minulle: ”Tiedän, kuka te olette.” Se pysäytti minut ja muistutti minulle, että minunkin piti muistaa, kuka minä olen – en vain Nuorten Naisten ylijohtaja vaan aivan erityisesti Jumalan tytär.
Ihmissuhteissa meidän täytyy muistaa, että muutkin ovat taivaallisen Isämme lapsia. Avioliittomme alkuaikoina mieheni sanoi melko usein: ”En mennyt naimisiin kanssasi ulkonäkösi vuoksi.” Lopulta kiusoittelin häntä vähän sanomalla: ”Tuo ei tosiaan kuulosta kovin imartelevalta.” Hän selitti, kuten jo oikeastaan tiesinkin, että se oli tarkoitettu suurimmaksi kohteliaisuudeksi, mitä hän saattoi minulle lausua. Hän sanoi: ”Minä rakastan sinua sen vuoksi, millainen olet omana itsenäsi ja ikuisesti.” Herra on sanonut: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan – –. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.” (1. Sam. 16:7.) Perheessä, ystävyyssuhteissa, seurustelussa ja avioliitossa meidän tulee arvostaa kauneuden ja ansioiden lisäksi ennemminkin luonnetta, elämänarvoja ja kunkin ihmisen perittyä jumalallista luonnetta.
Eräässä Chilen vaarnassa nuoret naiset tekivät niin leirillä pitämällä kirjaa toistensa hyveellisistä ominaisuuksista. Joka päivä he tutustuivat toisiinsa paremmin ja kirjoittivat muistiin sen luontaisen hyvän, jota he saivat selville kustakin henkilöstä. Leirin lopussa he kertoivat ajatuksistaan auttaen kutakin henkilöä näkemään enemmän itsessään olevaa jumalallisuutta. Heidän johtajansa sanoi: ”Me kirjaimellisesti paistattelimme tässä ihanassa ystävyyden ja hyväntahtoisuuden hengessä. Voin rehellisesti sanoa, etten kuullut tytöiltä yhtään valituksen sanaa! He kukoistivat suloisessa keskinäisen hyväksynnän ilmapiirissä, joka ei useinkaan vallitse teini-ikäisten tyttöjen keskuudessa. Ei ollut kilpailua, ei kiistaa. Leiristämme oli tullut palanen taivasta.” (Henkilökohtainen kirje.) Tytöt tunnistivat ja vahvistivat kunkin jumalallista luonnetta, ja Henki täytti leirin, kun näitä hyveellisiä ajatuksia ilmaistiin.
C. S. Lewis on sanonut viisaasti: ”On vakava asia elää mahdollisten jumalien ja jumalattarien yhteisössä, muistaa, että tylsin ja ikävinkin ihminen, jonka kanssa voit puhua, voi jonakin päivänä olla olento, jota – jos näkisit sen nyt – tuntisit voimakasta halua palvoa – –. Tavallisia ihmisiä ei ole olemassa. – – Lähimmäisesi on pyhin kohde, jota aisteillesi tarjotaan.” (”The Weight of Glory”, julkaisussa Screwtape Proposes a Toast and Other Pieces, 1974, s. 109–110.)
Kaikkialla nuoret naiset, jotka tietävät, että he ja muut ovat rakastavan taivaallisen Isän tyttäriä, osoittavat rakkautensa Häntä kohtaan elämällä hyveellistä, palveluhenkistä, esimerkillistä elämää. Minuun ovat tehneet suuren vaikutuksen nuoret naiset, jotka asuivat hyvin kuumassa ja kosteassa osassa Brasiliaa mutta pukeutuivat silti säädyllisesti. He sanoivat: ”Säädyllisyydessä ei ole kyse ilmastosta. Siinä on kyse sydämestä.” Nämä nuoret naiset tiesivät olevansa Jumalan tyttäriä.
Minua kosketti, kun kuulin äskettäin kauheassa onnettomuudessa hukkuneiden viiden nuoren idaholaisen MAP-koululaisen hyvyydestä. Paikkakunnallaan ja ikätovereidensa keskuudessa heidät tunnettiin siitä, että he elivät vanhurskauden tasovaatimusten mukaan ja olivat erinomaisia esimerkkejä hyveellisyydestä ja tervehenkisyydestä. Nämä nuoret tiesivät olevansa Jumalan poikia ja tyttäriä.
Minua on hellyttänyt erään nuoren naisen esimerkki, tytön, jonka vanhemmat erosivat. Hän halusi pikkuveljensä ja pikkusisartensa tuntevan itsensä rakastetuiksi, joten hän rukoilee heidän kanssaan joka ilta ja kertoo heille rakastavansa heitä. Tämä nuori nainen tietää olevansa taivaallisen Isän tytär, Isän, joka rakastaa häntä, ja hän rakastaa Isäänsä rakastamalla sisaruksiaan.
Ja minua on sykähdyttänyt saada kuulla nuorten naisten toiminnasta köyhyyden ahdistamalla ja poliittisen sorron alla olevalla alueella maailmassa. Omista vaikeuksistaan huolimatta nämä nuoret naiset kokoontuivat leirille ja suunnittelivat tapoja kohottaa muita. He valmistivat hygieniapakkauksia naisille, jotka olivat avun tarpeessa. Lisäksi he palvelivat yhteiskunnassa, sairaaloissa ja kodeissa. Tiedämme näiden nuorten naisten toiminnasta, että he ymmärtävät identiteettinsä Jumalan tyttärinä. Sydämeni paisuu rakkaudesta näitä nuoria naisia kohtaan ja nuoria naisia kohtaan kaikkialla. Tiedän, että te olette Jumalan tyttäriä ja että Jumala rakastaa teitä.
Saanen lopuksi kertoa kokemuksen, joka on minulle kallis ja jopa pyhä. Kun minut kutsuttiin palvelemaan Nuorten Naisten ylijohtajana, olin kauhuissani ja tunsin riittämättömyyttä. Makasin monta yötä valveilla murehtien, tehden parannusta ja itkien. Kun näin oli kulunut useita öitä, sain hyvin liikuttavan kokemuksen. Aloin ajatella Nuoriin Naisiin kuuluvia veljen- ja sisarentyttäriäni, sitten nuoria naisia naapurustossa ja seurakunnassa, sitten nuoria naisia, joita näin säännöllisesti yläasteella ja lukiossa, ja sitten kuvittelin mielessäni kirkon nuoria naisia kautta maailman, kaikkia yli puolta miljoonaa. Mitä ihanin lämmön tunne alkoi ympäröidä minut ja tulvia lävitseni. Tunsin aivan uskomatonta rakkautta myöhempien aikojen pyhiin kuuluvia nuoria naisia, teitä ihan jokaista, kohtaan kaikkialla ja tiesin, että se, mitä tunsin, oli taivaallisen Isämme rakkautta teitä kohtaan. Se oli voimallista ja kokonaisvaltaista. Ensimmäisen kerran tunsin rauhaa, koska tiesin, mitä taivaallinen Isä halusi minun tekevän. Hän halusi minun todistavan sinulle Hänen suuresta rakkaudestaan sinua kohtaan. Ja niinpä minä todistan sinulle jälleen, että tiedän epäilyksettä, että taivaallinen Isä tuntee sinut ja rakastaa sinua. Olet Hänen erityinen tyttärensä. Hänellä on suunnitelma sinua varten, ja Hän on aina valmis ohjaamaan ja suojaamaan sekä kulkemaan kanssasi (ks. ”Oon lapsi Jumalan”). Rukoilen vilpittömästi, että tiedät ja tunnet sen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.