Vanhin Octaviano Tenorio
seitsemänkymmenen koorumista

Vanhin Octaviano Tenorio Domínguez tietää, että temppelitoimitusten saaminen muuttaa ihmisten elämän. Se muutti hänen elämänsä, ja hänellä on ollut tilaisuus nähdä sen muuttavan muiden elämän. ”Pysykää lähellä temppeliä”, hän kehottaa.

Hän syntyi 31. lokakuuta 1942 Octaviano Tenorion ja Flora Domínguez de Tenorion perheeseen Tilapanissa Veracruzin osavaltiossa Meksikossa. Hän liittyi kirkkoon, kun hänen perheensä muutti Rio Bravoon Pohjois-Meksikoon.

Suoritettuaan kirjanpitäjän ja liikealan tutkinnon hän tapasi Rosa Elva Valenzuela Gonzálezin Méxicon kaupungissa, jossa he nyt asuvat. Heidät sinetöitiin 4. tammikuuta 1974 Mesan temppelissä Arizonassa Yhdysvalloissa ja heillä on viisi lasta.

Vanhin Tenoriolle tarjottiin kirkon Méxicossa sijaitsevan sukututkimuspalvelukeskuksen johtajan virkaa jo varhain hänen urallaan. Menestyttyään hyvin kustannusalalla hän ei ollut varma uuden paikan vastaanottamisesta, mutta eräiden innoitettujen tapahtumien jälkeen hän käsitti, että hänen oli määrä ottaa se työpaikka.

”Se muutti elämäni suunnan”, hän sanoo. Se johti elämään, joka on kietoutunut sukututkimukseen ja temppelityöhön.

Palveltuaan tuossa työssä seitsemän vuotta, jona aikana hän palveli vaarnanjohtajana, hänet kutsuttiin Méxicon temppelin kirjuriksi ja sinetöijäksi. Sieltä hän siirtyi Tuxtla Gutiérrezin lähetyskentän johtajaksi. Myöhemmin hän johti vyöhykkeen jäsen-, materiaalipalvelu- ja huoltopalveluosastoja, jona aikana hän palveli alue-edustajana ja myöhemmin vyöhykeseitsenkymmenenä.

Sen jälkeen vanhin Tenoriosta tuli jälleen Méxicon temppelin kirjuri, kun hänen seuraajansa jäi eläkkeelle.

”Temppelillä on ollut suuri osa elämässäni”, hän sanoo. ”Uskon, että me löydämme todellisen onnen juuri temppelitoimitusten kautta.” Vanhin Tenorio on hyvin kiitollinen Herralle ja pitää suurena siunauksena sitä, että voi palvella nyt seitsemänkymmenen ensimmäisessä koorumissa.