Kiitollisuus – tie onneen
Kiitollisuus on Hengen täyttämä periaate. Se avaa mielemme maailmankaikkeudelle, joka on täynnään elävän Jumalan rikkautta.
Tänä iltapäivänä minulla on kunnia edustaa niitä Apuyhdistyksen johtajia, jotka ovat tässä samassa tabernaakkelissa opettaneet meille valtakunnan oppeja, tähdentäneet naisten roolien merkitystä kotona ja perheessä, kutsuneet toisiaan laupeudentyöhön ja muistuttaneet sisariaan siitä ilosta, jota vanhurskas elämä tuo.
Tältä korokkeelta Eliza R. Snow esitti vuonna 1870 tuhansille naisille kysymyksen, jonka haluaisin toistaa tänään: ”Tiedättekö maan päällä mitään asemaa, jossa naisella on enemmän vapautta tai jossa hän nauttii niin suurista ja hienoista etuoikeuksista kuin ollessaan myöhempien aikojen pyhä?”1 Todistan, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon naiset todella nauttivat suurista ja ihanista etuoikeuksista.
Siunauskori
Saanen esittää teille herttaisen kertomuksen. Eräs perhe eli vaikeaa aikaa. Heidän oli vaikeaa olla keskittymättä haasteisiinsa. Äiti kirjoitti: ”Maailmamme oli täysin luhistunut, joten käännyimme taivaallisen Isän puoleen pyytämään johdatusta. Miltei heti ymmärsimme, että meitä ympäröi hyvyys ja että meitä rohkaistiin joka puolelta. Aloimme perheenä päivittäin ilmaista kiitollisuutemme toisillemme sekä Herralle. Eräs läheinen ystävä huomautti minulle, että perheemme ’siunauskori’ oli kukkuroillaan. Siitä keskustelusta tuli jonkinlainen leikki, jota lapseni ja minä opimme rakastamaan. Joka ilta ennen perherukousta juttelimme siitä, kuinka päivämme oli sujunut, ja kerroimme sitten toisillemme kaikista niistä monista siunauksista, joita oli lisätty ’siunauskoriimme’. Mitä enemmän ilmaisimme kiitollisuutta, sitä enemmän oli kiitollisuuden aiheita. Tunsimme Herran rakkauden merkittävällä tavalla, samalla kun kasvun mahdollisuuksia ilmaantui.”2
Mitä ”siunauskori” lisäisi teidän perheeseenne?
Hengen täyttämä periaate
Kiitollisuus edellyttää tietoisuutta ja vaivannäköä – ei pelkästään kiitollisuuden tuntemista vaan sen ilmaisemista. Emme useinkaan huomaa Herran käden kosketusta. Me nurisemme, valitamme, vastustelemme, arvostelemme; niin usein olemme kiittämättömiä. Mormonin kirjasta me opimme, että ne, jotka nurisevat, eivät tunne ”sen Jumalan tekoja, joka oli heidät luonut”3. Herra neuvoo meitä olemaan nurisematta, koska silloin Hengen on vaikeaa työskennellä kanssamme.
Kiitollisuus on Hengen täyttämä periaate. Se avaa mielemme maailmankaikkeudelle, joka on täynnään elävän Jumalan rikkautta. Sen avulla me tulemme hengellisesti tietoisiksi pienimpienkin asioiden ihmeellisyydestä, asioiden, jotka ilahduttavat sydäntämme viesteillään Jumalan rakkaudesta. Tämä kiitollinen tietoisuus herkistää meidät jumalalliselle johdatukselle. Kun me ilmaisemme kiitollisuutta, me voimme täyttyä Hengellä ja olla yhteydessä meitä lähellä oleviin ja Herraan. Kiitollisuus luo onnea ja tuo mukanaan jumalallista vaikutusta. ”[Eläkää] kiittäen päivittäin”, Amulek sanoi, ”niistä monista armoteoista ja siunauksista, joita hän teille lahjoittaa.”4
Armoteot ja siunaukset ilmenevät eri muodoissa – joskus vaikeuksina. Silti Herra on sanonut: ”Kiitä Herraa, Jumalaasi, kaikessa.”5 Kaikessa tarkoittaa juuri sitä: hyvissä asioissa, vaikeissa asioissa – ei vain joissakin asioissa. Hän on käskenyt meidän olla kiitollisia, koska Hän tietää, että kiitollisuus tekee meistä onnellisia. Se on jälleen osoitus Hänen rakkaudestaan.
Miltä teistä tuntuu, jos joku ilmaisee teille kiitollisuutta? Istuin yhtenä sunnuntaina erään sisaren vieressä Apuyhdistyksessä ja opin tuntemaan häntä vähän paremmin. Muutamaa päivää myöhemmin sain sähköpostiviestin: ”Kiitos, että istuit tyttäreni vieressä Apuyhdistyksessä. Kiedoit kätesi hänen ympärilleen. Et arvaa, kuinka paljon se merkitsi hänelle ja minulle.”6 Tämän äidin sanat yllättivät minut ja tekivät minut onnelliseksi.
Miltä teistä tuntuu, kun te ilmaisette kiitollisuutta jollekulle toiselle? Minä haluaisin ilmaista kiitollisuuteni henkilölle, joka välittää lastenlapsistani. Muutama kuukausi sitten käydessäni Texasissa pyysin kuusivuotiasta Thomasia kertomaan piispastaan. Hän sanoi: ”Voi isoäiti, sinä kyllä tunnistat hänet. Hänellä on tumma puku, valkoinen paita niin kuin isällä ja hänellä on kiiltävät kengät ja punainen solmio. Hänellä on silmälasit, ja hän hymyilee aina.” Tunnistin Thomasin piispan heti kun näin hänet. Sydämeni täyttyi kiitollisuudesta häntä kohtaan. Kiitos sinulle, piispa Goodman, ja kiitos teille, kaikki te suurenmoiset piispat.
Uskon ilmaus
Luukkaan luvussa 17 kerrotaan Vapahtajan kokemuksesta, kun Hän paransi 10 spitaalista. Kuten muistatte, vain yksi puhdistuneista spitaalisista palasi ilmaisemaan kiitollisuutensa. Eikö ole kiinnostavaa, ettei Herra sanonut: ”Kiitollisuutesi on pelastanut sinut”? Sen sijaan Hän sanoi: ”Uskosi on pelastanut sinut.”7
Vapahtaja ymmärsi, että spitaalisen ilmaisema kiitollisuus oli ilmaus hänen uskostaan. Kun me rukoilemme ja kiitämme rakastavaa taivaallista Isää, jota emme näe, me myös ilmaisemme uskomme Häneen. Kiitollisuus on suloinen tunnustuksemme Herran käden kosketuksesta elämässämme; se on uskomme ilmaus.
Kiitollisuus koettelemuksissa – salattuja siunauksia
Vuonna 1832 Herra näki tarpeen valmistaa kirkkoa tuleviin koettelemuksiin. Koettelemukset ovat pelottavia. Ja silti Herra sanoi:
”Olkaa kuitenkin rohkealla mielellä, sillä minä johdatan teitä. Valtakunta on teidän, ja sen siunaukset ovat teidän, ja iankaikkisuuden rikkaudet ovat teidän. Ja se, joka ottaa kaiken vastaan kiitollisin mielin, kirkastetaan.”8
Sellainen kiitollisuus, joka saa kiittämään jopa koettelemuksissa, edellyttää särkynyttä sydäntä ja murtunutta mieltä; nöyryyttä hyväksyä se, mitä emme voi muuttaa; halukkuutta jättää kaikki Herran haltuun – jopa silloinkin, kun emme ymmärrä; kiitollisuutta salatuista mahdollisuuksista, jotka tullaan vielä ilmoittamaan. Silloin saa rauhan tunteen.
Milloin viimeksi kiititte Herraa koetuksesta tai koettelemuksesta? Vastoinkäyminen pakottaa meidät polvistumaan. Saako kiitollisuus vastoinkäymisestä tekemään samoin?
Presidentti David O. McKay sanoi: ”Vastoinkäymisen koleassa viimassa kohtaamme kiitollisuutemme todellisen koetuksen, kiitollisuuden, – – joka – – yltää pintaa syvemmälle elämässä, olipa se sitten surullista tai riemukasta.”9
Lopuksi
Ainutlaatuiset, uskolliset sisareni kirkossa, kiitän teitä niistä tavoista, joilla osoitatte Herran rakkautta palvelutyössänne: huolenpidostanne perheistä rakkaan kuoltua; huolenpidostanne tehdessänne kotikäyntiopetustyötä; halukkuudestanne vahvistaa lasten todistusta palvellessanne Alkeisyhdistyksessä; antamastanne ajasta valmistaessanne nuoria naisia naiseuteen. Kiitos omistautumisestanne. Olen kokenut Herran rakkauden uskollisuudessanne. Olen saanut siunauksen palvella joukossanne; sydämeni on tulvillaan kiitollisuutta ja rakkautta teitä jokaista kohtaan. Tunnen syvää kiitollisuutta pappeusveljiä kohtaan, joiden kanssa olen palvellut.
Syvällisin kiitollisuuteni kohdistuu Vapahtajaani, kuuliaiseen Poikaan, joka teki kaiken, mitä Hänen Isänsä pyysi, ja teki sovitustyön meidän jokaisen puolesta. Kun muistan Häntä ja kiitän Hänen hyvyydestään, haluan olla Hänen kaltaisensa. Kunpa meitä siunattaisiin niin, että tuntisimme Hänen rakkautensa elämässämme päivittäin. ”Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!”10 Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.