”Äiti, olemmeko me kristittyjä?”
Olen harras kristitty, joka on tavattoman onnekas saatuaan suuremman tiedon Kristuksen todellisesta opista käännyttyäni palautettuun kirkkoon.
Kristikunta ylistää Jeesuksen Kristuksen elämää ja palvelutehtävää – Hänen, joka on Jumalan, iankaikkisen Isän, ainosyntyinen Poika. Joka puolella maailmaa on kristittyjä kirkkoja, joiden opit eroavat suuresti toisistaan. Kun erään lähetysjohtajan tytär, 14-vuotias Cortnee, meni ensimmäisenä vuotenaan uuteen lukioon, hänen luokkatoverinsa kysyivät häneltä, oliko hän kristitty. He pitivät pilkkanaan hänen vastaustaan, että hän oli mormoni, jota nimitystä yleisesti käytetään Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta. Tullessaan kotiin Cortnee kysyi äidiltään: ”Äiti, olemmeko me kristittyjä?”
Lapsuuden perheessäni olimme erään toisen kristillisen kirkon hartaita jäseniä. Minut kastettiin jäseneksi siihen kirkkoon pian syntymäni jälkeen. Perheemme kävi kirkossa joka viikko. Monien vuosien ajan veljeni ja minä autoimme pappeja, jotka toimittivat sunnuntain jumalanpalveluksemme. Sain opetusta perherukouksen merkityksestä, kun perheemme rukoili yhdessä joka päivä. Ajattelin, että jonakin päivänä alkaisin palvella kirkossani kokoaikaisesti. Mielessämme ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö meitä olisi voinut luonnehtia hartaiksi kristityiksi.
Yliopistossa opiskellessani tutustuin kuitenkin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniin ja opetuksiin. Tämä kristillinen usko keskittyi Vapahtajaan. Aloin saada tietoa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palauttamisen opista näinä myöhempinä aikoina. Sain kuulla totuuksista, joita en ollut tuntenut aikaisemmin ja jotka muuttivat elämäni ja sen, kuinka suhtauduin evankeliumiin. Tutkittuani ja rukoiltuani paljon sekä osoitettuani suurta uskoa päätin ottaa vastaan loistavat palautetut totuudet, jotka löytyvät vain tästä kirkosta.
Ensimmäinen palautettu totuus, jonka opin, oli jumaluuden luonne. Tosi kristinuskon oppi siitä, että jumaluuteen kuuluu kolme erillistä olentoa, tunnettiin Raamatun aikoina. Jumala todisti Jeesuksesta, ainosyntyisestä Pojastaan, useissa tilanteissa. Hän puhui Jeesuksen kasteen yhteydessä: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”1 Jeesus itse todisti Jumalasta, Isästään, sanoessaan: ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”2 Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen saamme tietää, että ”Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella”.3 Kuinka dramaattisesti tämä Kristuksen opetuslapsi todistikaan jumaluudesta.
Tieto Jumalasta sekä siitä, että Hän oli fyysisesti erillinen Pojastaan ja Pyhästä Hengestä, katosi Kristuksen ja Hänen apostoliensa kuoleman jälkeen. Hämmennystä ja vääriä oppeja jumaluudesta muovattiin Nikean uskontunnustuksessa sekä Konstantinopolin kirkolliskokouksissa, joissa ihmiset julistivat, että kolmen erillisen olennon sijasta jumaluuden muodostivat kolme persoonaa yhdessä Jumalassa eli kolminaisuudessa. Samoin kuin kristilliset protestanttiset uskonpuhdistajat kamppailivat näiden ihmisten laatimien uskontunnustusten kanssa, niin kamppailin minäkin. Kolminaisuutta koskevat opetukset, joita nuorena opin, olivat minulle käsittämättömiä.
Heräsin kuitenkin viimein todella vaikuttavalla tavalla ymmärtämään totuuden Jumalan, iankaikkisen Isän, sekä Hänen ainosyntyisen Poikansa luonteesta, kun minulle kerrottiin Joseph Smithin kokeman ensimmäisen näyn loistavista totuuksista. Joseph julisti: ”Näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhui minulle kutsuen minua nimeltä ja sanoi osoittaen toista: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!”4 Tämä taivaallinen näky palautti maan päälle ihmeellisen ja kuitenkin yksinkertaisen ja kallisarvoisen tiedon Jumalasta ja Hänen Pojastaan karkottaen hetkessä kolminaisuudesta saamani opetukset.
Tiedän, että taivaasta lähetetyt ilmoitukset ovat korvanneet ihmisten laatimien jumaluutta koskevien oppien karkeat virheet. Tiedän, että Jumala on meidän taivaallinen Isämme. Hänen Poikansa Jeesus Kristus on minun Vapahtajani. Pyhä Henki todistaa Isästä ja Pojasta. Lausun syvän kiitollisuuteni Jumalalle siitä, että Hän on esitellyt ylösnousseen Herran Jeesuksen Kristuksen ihmiskunnalle näinä viimeisinä päivinä. Vapahtaja elää, Hänet on nähty, Hän on puhunut; Hän ohjaa kirkkonsa työtä nykyään apostolien ja profeettojen kautta. Kuinka suurenmoisia totuuksia Hän onkaan opettanut hyvänä paimenena, joka jatkuvasti pitää huolta lampaistaan.
Toinen palautettu totuus, jonka opin tutkijana tässä kirkossa, oli uusien pyhien kirjoitusten ja ilmoituksen todellisuus. Profeetta Jesaja näki näyssä kirjan, jonka hän julisti olevan osa ”ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja”.5 Todistan, että se kirja on Mormonin kirja – toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Se on pyhä aikakirja, jonka Jumalan profeetat ovat kirjoittaneet saadakseen kaikki ihmiset tulemaan Kristuksen luokse, ja se auttaa tuomaan esiin Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteydessään. Mormonin kirja kertoo profeetoista ja muista kirkon uskollisista jäsenistä, jotka ottivat päälleen Kristuksen nimen jo ennen Vapahtajan syntymää.6 Tämä kirja kertoo ylösnousseesta Kristuksesta, joka opetti ihmisille, mitä heidän tulee tehdä saavuttaakseen rauhan tässä elämässä ja iankaikkisen pelastuksen tulevassa elämässä. Mikä olisi sen kristillisempää kuin pyrkiä ottamaan Hänen nimensä päällemme ja seuraamaan Hänen neuvoaan tulla Hänen kaltaisekseen?
Presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut: ”En voi käsittää, miksei kristillinen maailma hyväksy tätä kirjaa.”7 Luin Mormonin kirjan ensimmäisen kerran 21-vuotiaana. Sitten kysyin Jumalalta, oliko se totta. Totuus siitä ilmaistiin minulle Pyhän Hengen lohtua antavalla voimalla.8 Tiedän, että Mormonin kirja on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Liitän oman todistukseni tämän pyhän kirjan profeettojen julistukseen siitä, että ”me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta”.9 Olen syvästi kiitollinen jokaisesta sanasta, jonka Hän on puhunut, ja jokaisesta sanasta, jonka Hän edelleen puhuu sammuttaessaan janomme elävällä vedellä.
Vielä yksi evankeliumin palautettu totuus, johon tutustuin, oli pappeuden valtuuden – eli valtuuden toimia Jumalan nimessä – palauttaminen. Jumala ja Kristus ovat meidän aikanamme lähettäneet entisiä profeettoja ja apostoleja, kuten Elian, Mooseksen, Johannes Kastajan, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, palauttamaan Jumalan pyhän pappeuden. Jokainen tämän kirkon pappeudenhaltija voi jäljittää pappeuden valtuuden seuraantonsa suoraan Jeesukseen Kristukseen. Ihmisillä on nyt hallussaan avaimet kirkon perustamiseen niin että voimme tulla Kristuksen luokse ja osallistua Hänen iankaikkisiin pelastuksen toimituksiinsa.10 Todistan, että tämä on Jeesuksen Kristuksen kirkko – ainoa kirkko, jolla on todellinen pappeuden valtuus käyttää pelastuksen avaimia pyhien toimitusten kautta.
Cortnee kysyi: ”Äiti, olemmeko me kristittyjä?” Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenenä sinä olet kristitty ja niin olen minäkin. Olen harras kristitty, joka on tavattoman onnekas saatuaan suuremman tiedon todellisesta ”Kristuksen opista”11 käännyttyäni palautettuun kirkkoon. Nämä totuudet merkitsevät sitä, että tässä kirkossa on Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteys. Muiden kirkon jäsenten tavoin ymmärrän nyt jumaluuden oikean luonteen, voin tutkia uusia pyhiä kirjoituksia ja saada ilmoitusta sekä voin olla osallisena pappeuden valtuuden siunauksista. Kyllä, Cortnee, me olemme kristittyjä, ja todistan näistä totuuksista Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.