Viesti lasteni pojille
Toivon, että teistä jokaisesta tulee Jumalan mies. Sinusta tulee Jumalan mies tekemällä vanhurskaita tekoja.
Veljet, tänä iltana haluan puhua teille kuten puhuisin omien lasteni pojille. Toivon, että sanottavani soveltuu kaikille nuorille pappeudenhaltijoille kaikkialla. Kun ajattelen tätä suurta kuulijakuntaa sekä niitä monia tuhansia muita, jotka ovat liittyneet seuraamme satelliittiteitse, tulen ajatelleeksi, että Jumalan pappeuden saamisen suuri siunaus on varattu suhteellisen harvoille, ottaen huomioon maailman miljardit ihmiset. Pappeuden saaminen on erityinen kunnia. Kuitenkin kuka tahansa 12 vuotta täyttänyt kelvollinen kirkkoon kuuluva poika tai mies voi saada sen.
Pappeus on ihmiselle annettu valtuus palvella Jumalan nimessä. Se on voima, jota kukaan ei voi ottaa itselleen omasta aloitteestaan. Paavali sanoi: ”Kukaan ei itse ota tätä arvoa itselleen, vaan ylipapin kutsuu Jumala, joka kutsui jo Aaronin.”1 Se on valtuus, jota ei voida mitenkään saada aikaan ihmisvoimin.
Peter, nuori pappi, kirjoitti kokemuksesta, joka opetti hänelle, että pappeuden voima on hyvin todellinen. Nuori käännynnäinen hänen seurakunnassaan Ontariossa Kanadassa hyväksyttiin opettajaksi Aaronin pappeudessa ja Peteriä pyydettiin asettamaan hänet. Peter kirjoitti: ”En ollut milloinkaan ennen pannut käsiäni kenenkään pään päälle, ja tunsin suurta riittämättömyyttä. Mutta sitten Henki vakuutti minulle, että minun olisi aivan hyvä tehdä se. – –
Asetettava nuori mies istuutui tuoliin, ja minä seisoin aivan hänen takanaan. [Nuorten Miesten johtajamme] opasti minua toimitusrukouksen ajan, ja minä toistin jokaisen hänen sanomansa sanan. Päätettyämme asettamisen ja sanottuamme: ’– – ja haluamme antaa sinulle nyt siunauksen – –’, [Nuorten Miesten johtaja] katsoi minua ja ilmaisi, että minä saisin jatkaa omin neuvoin.
Sillä hetkellä pappeuden merkitys muuttui täysin mielessäni. Se ei ollut enää pelkkä virka vaan todellinen valtuus toimia Jumalan nimessä, ja minä annoin tuon valtuuden jollekulle toiselle. Olin hiljaa ja odotin, että Henki kuiskaisi minulle, mitä minun piti sanoa. Minun ei ole helppoa kuvata niitä tunteita, joita sain tuona päivänä siunauksen aikana, mutta voin sanoa, että nyt minulla on voimakkaampi todistus siitä, että pappeuden voima on todellinen.”2
Te nuoret miehet odotatte epäilemättä innokkaasti korkeamman eli Melkisedekin pappeuden saamista. Profeetta Joseph Smith sanoi tästä korkeammasta pappeudesta: ”Se oli olemassa ennen tämän maan perustamista eli ennen kuin ’aamutähdet kaikki iloitsivat, ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat’, ja se on korkein ja pyhin pappeus, Jumalan Pojan järjestyksen mukaan.”3
Pappeudenhaltijoina me olemme Herran edustajia. Herra puhui tästä pyhästä edustajana olemisesta kirkon vanhimmille Kirtlandissa vuonna 1831: ”Ja nyt, koska te olette edustajia, te olette Herran asialla; ja mitä teettekin Herran tahdon mukaan, se on Herran työtä.”4
Presidentti Hinckley on usein muistuttanut meille, että lähetystyö on pohjimmiltaan pappeusvelvollisuus. On suuri kunnia tulla kutsutuksi palvelemaan Herraa lähetystyössä, ja siihen sisältyy suuri vastuu. Tämä palvelu tuottaa kestävää iloa, vaikka se voi aika ajoin olla myös haastavaa ja lannistavaa. Minun lähetystyöni muutti minun elämäni suunnan. Se oli yksi suurenmoisimmista kokemuksista, mitä minulla on milloinkaan ollut. Lähetystyössä palveleminen valmentaa meitä loppuelämämme työhön ja iankaikkiseen työhömme.
Toivon, että teistä jokaisesta tulee Jumalan mies. Sinusta tulee Jumalan mies tekemällä vanhurskaita tekoja. Kunnioitat pappeuttasi ja pidät sen kunniassa, ja kuten Paavali sanoi, ”pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen”5.
Ei ole aina helppoa noudattaa vanhurskasta suunnitelmaa ja olla kuuliainen yhteiskunnan laeille ja Herran laeille. Ajan oloon sääntöjen noudattaminen on kuitenkin paras tie kaiken sen saamiseen, mitä Herra on luvannut.
Me kaikki olemme tilivelvollisia teoistamme. Kokemukseni lakimiehenä opetti minulle, että ne, jotka noudattavat rikollista elämäntapaa, syyttävät usein isäänsä tai äitiänsä tai yhteiskuntaa, kun joutuvat vankilaan. He olivat kuitenkin ehdoin tahdoin päättäneet toimia ”vastoin Jumalan luonnetta” ja ovat siksi ”tilassa, joka on vastoin onnen luonnetta”6. Jotkut heistä jopa väittävät: ”Paholainen sai minut tekemään sen!” Totta tuossa väitteessä on se, että Paholainen houkuttelee meitä tekemään pahaa.7 Valhetta on se, että meillä kuitenkin on tahdonvapaus. Paholainen ei voi pakottaa meitä tekemään mitään, mitä päätämme olla tekemättä.8
Ansoja ja salakuoppia voi tulla meidän kaikkien tielle niin nuoruudessamme, keski-iässämme kuin vanhallakin iällämme. Joku on joskus havainnut: ”Nuoruudessa me joudumme vaikeuksiin, vanhalla iällä vaikeudet joutuvat meihin.”9 Yhteiskuntamme lisääntynyt sallivuus vaatii meiltä sitä, että pidämme hyvin tiukasti kiinni vanhurskauden rautakaiteesta saadaksemme Herran siunaukset ja suojan. On hyvin vaarallista leikitellä Saatanan kiusausten kanssa. Meidän on oltava varuillamme kaikenlaista pahuutta vastaan kaikkina elämämme päivinä.
Teillä kaikilla nuorilla miehillä, joilla on pappeus, on velvollisuus kunnioittaa naisia. Kun seurustelette ihastuttavien kirkon nuorten naisten kanssa, teillä on velvollisuus varjella heidän fyysistä turvallisuuttaan ja siveyttään. Se pappeus, joka teillä on, antaa teille suuremman vastuun huolehtia siitä, että kirkon korkeita moraalin tasovaatimuksia noudatetaan aina. Tiedätte hyvin, ettette saa mennä seksuaalisen viettelyksen partaalle. Menetätte osan siitä, mikä teissä on pyhää, jos menette yli partaan ja käytätte väärin lisääntymisen suurenmoisia voimia. Kuinka kukaan meistä voi toivoa esittävänsä suurta roolia ajassa tai iankaikkisuudessa, ellei meillä ole itsehillinnän voimaa? Naimisissa olo vanhurskaan naisen kanssa, joka rakastaa Herraa, rakastaa teitä ja kunnioittaa pappeutta, on yksi elämän ja iankaikkisuuden suurimmista siunauksista. Olen oppinut sen yli 60 avioliittovuoden aikana vaimoni Ruthin kanssa.
Ystävät ja tuttavat tekevät elämästä paljon antoisamman, mutta nämä suhteet voivat olla väliaikaisia. Kukaan ei rakasta teitä enemmän eikä ole hyvinvoinnistanne enemmän huolissaan kuin vanhempanne. Saatatte epäillä sitä, mitä he kertovat teille, mutta ette voi epäillä heidän rakkauttaan teitä kohtaan ettekä heidän kiinnostustaan hyvinvointianne kohtaan.
Tulee aika, jolloin teidän nuorten miesten vastuulla on huolehtia vaimosta ja lapsista, jotka ovat teistä riippuvaisia. Kun menette naimisiin, olette vastuussa vaimonne hyvinvoinnista ja lopulta lastenne hyvinvoinnista, kun aloitatte perheen. Avioliitto ja isyys voivat tuottaa suurta iankaikkista onnea ja iloa. Kuten presidentti Joseph F. Smith on sanonut, juuri perhe-elämään ”kirkon hallinto perustuu ja [sen] avulla se säilyy”10. Tavoittaakseen korkean täyttymyksen kotona molempien kumppaneiden täytyy sitoutua täysin avioliittoon. Presidentti David O. McKay sanoi kerran: ”Kun ihminen asettaa työn tai huvin kodin edelle, hänen sielunsa lähtee sinä hetkenä luisumaan alaspäin.”11
Jotkut teistä ovat jo hyvää vauhtia saavuttamassa menestyksellisesti elämänne tavoitteita. Olemme ylpeitä teistä. Isäni sanoi minulle kerran, että hän kuvitteli päässeensä perille, kun hän valmistui lakitieteellisestä tiedekunnasta. Hän sanoi, että todellisuudessa valmistuminen oli tavallaan vasta alkua suuremmille haasteille. Me emme saavuta lopullista menestystä emmekä me liioin ole vapaita maailman haasteista tässä elämässä.
Elämme erikoistumisen aikaa. Kun minä olin lapsi, monilla ihmisillä oli T-mallin Ford. Nykyaikaisiin autoihin verrattuina ne olivat tekniikaltaan suhteellisen yksinkertaisia. Monet ihmiset kykenivät korjaamaan oman autonsa hiomalla venttiilit, vaihtamalla männänrenkaat, vaihtamalla uudet jarrupalat ja käyttämällä runsaasti paalausnarua. Nykyisin autot ovat niin monimutkaisia, että tavallinen ihminen tietää hyvin vähän niiden korjaamisesta. Nykyisin autonasentajat käyttävät moottoriongelmien selvittämiseen tietokonetta. Mainitsen tämän esimerkin kannustaakseni teitä nuoria miehiä hankkimaan työkokemusta ja koulutusta voidaksenne pysyä mukana kehityksessä. Tekninen koulutus on hyvin tärkeää, ja sama pätee korkeamman opetuksen kentillä. Mikä tahansa taito vaatii erikoistumiskoulutusta.
Voitte elämässä ryhtyä mihin tahansa ammattiin, kunhan se on kunniallinen. Se, kuinka elätätte perheenne, on teidän päätettävissänne. Jonkin taidon hankkiminen on hyvä tapa maksaa laskut, mutta ihmisen elämässä pitäisi kyllä olla myös jotakin muuta henkilökohtaista. Älkää tavoitelko elämän materiaalisia asioita siinä määrin, että menetätte sen, mikä teille ihmisinä on tärkeintä. Saatatte muistaa Dickensin roolihahmon Jacob Marleyn, joka murehti pakkomielteenomaista työntekoaan huudahtaen: ”Liikeasiani! Ihmiskunta oli minun asiani. Yhteinen hyvä oli minun asiani.”12 Meillä jokaisella pitäisi olla jokin tehtävä yhteiskunnan vahvistamisessa, etenkin Jumalan työn tekemisessä.
Olen oppinut, että niille meistä, joilla on pappeus, paras menestyksen kaava on: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.”13 Menestystä ei saavuteta heti, sillä se vaatii valmistautumista ja kovaa työtä. Oikoteitä menestykseen ei todellakaan ole.
Kukin meistä on taivaallisen Isämme ainutlaatuinen luomus. Meissä ei ole kahta täysin samanlaista. Kenelläkään muulla ei ole aivan samanlaisia lahjoja ja kykyjä kuin meille on annettu. Meidän tulee kehittää noita kykyjä ja lahjoja ja käyttää niitä ainutlaatuisuutemme vahvistamiseen. Esimerkiksi, minun varttuessani naapurissamme oli hieno nuori mies, joka ei ollut hyvä koulussa mutta joka valmisti käsin kauniita huonekaluja. Hänet ja minut kutsuttiin sotaväkeen samana päivänä. Hän ei oppinut millään sijaamaan vuodettaan niin, että se olisi läpäissyt tarkastuksen, mutta hän pystyi tekemään puunkappaleista hienoa taidetta. Kuten presidentti Howard W. Hunter on sanonut, ”Joillakuilla ihmisillä on sellainen käsitys, etteivät kyky, luovuus, moraalinen lujaluonteisuus eikä suuruus ole nuorten maailmaa vaan että ne kuuluvat vanhemmille. Se ei ole totta.”14
Teillä nuorilla miehillä on suuria lupauksia sisältävä tulevaisuus. Te olette sen tiedon edunsaajat, jota maailma ei ole milloinkaan ennen tuntenut. Tämä tieto sallii teidän myötävaikuttaa nykyajan liike-elämän, teollisuuden, maatalouden ja akateemisten ammattien tulevaisuuteen. Te saatatte olla niiden joukossa, jotka puolustavat jotakin elämäntapaa taistelukentillä. Te olette niiden joukossa, jotka levittävät evankeliumin periaatteita maailmaan ja auttavat kirkkoa kasvamaan.
Kas niin, rakkaat lasteni pojat ja kaikki hienot nuoret miehet ääneni kantamilla, kulkekaa eteenpäin. Käykää eteenpäin uskossa ja vanhurskaudessa seuraten profeettamme, presidentti Gordon B. Hinckleyn, johtoa. Jos teette niin, Herra vahvistaa teitä ja antaa teidän menestyä, niin että yllätte suuriin saavutuksiin. Todistan siitä suurenmoisesta ja syvällisestä vaikutuksesta, joka pappeudella on ollut minun elämässäni. Kaikkina pitkän elämäni vuosina olen yrittänyt olla kätkemättä sitä, kuka olen ja mihin uskon. En muista ainuttakaan tapausta, jolloin se olisi haitannut uraani tai jolloin olisin menettänyt arvokkaita ystäviä siksi, että olen nöyrästi tunnustanut olevani tämän kirkon jäsen. Lausun teille todistukseni ja jätän teille siunaukseni tänään. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.