Profeetta maan päällä
Olen aina tiennyt, että Jeesus Kristus, luvattu Messias, tuli maan päälle 2 000 vuotta sitten ja että meillä on elävä Jumalan profeetta maan päällä tänä aikana. Mutta isäni Roy Swartzberg, joka varttui juutalaisena, ei ole aina tiennyt sitä.
Varttuessaan ortodoksijuutalaisessa kodissa Etelä-Afrikassa isäni tiesi Vanhan testamentin profeetoista kuten Mooseksesta ja Eliasta ja hän tiesi heidän suorittamistaan ihmeteoista. Kun hän kuuli siitä, kuinka Mooses jakoi Punaisenmeren vedet tai kuinka Elia kutsui tulen taivaasta, hän ihmetteli sitä, mitä nämä miehet pystyivät tekemään ihmisten hyväksi, ja mietti, miksi maan päällä ei ole profeettoja tänä aikana.
Pian bar mitsvansa jälkeen isäni kuuli ensimmäisen kerran profeetta Joseph Smithistä. Siihen aikaan hän asui juutalaisten isovanhempiensa luona. Hänen äitinsä oli kuollut, ja hänen isänsä oli mennyt uudelleen naimisiin ja liittynyt kirkkoon.
Eräänä iltapäivänä isäni isoveli Mark istuutui juttelemaan hänen kanssaan ja kertoi hänelle liittyneensä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Sitten Mark kertoi isälleni Joseph Smithistä, ensimmäisestä näystä sekä evankeliumin ja profeettojen palauttamisesta maan päälle. Isäni on kertonut, että jokin tuntui hyvin oikealta hänen kuunnellessaan isoveljensä todistavan, ja isäni uskoi jo taivaalliseen Isään ja profeettoihin. Hänelle se oli loistava uutinen! Maan päällä oli profeettoja, ja ihmiset puhuivat jälleen Jumalan kanssa. Hän tunsi sisimmässään toivovansa, että se olisi totta.
Lausuttuaan todistuksensa isälleni Mark kehotti isääni rukoilemaan asiasta. Mutta juutalaispoikana isäni oli rukoillut vain hepreaksi, seisoviltaan ja katse kohti Jerusalemia, pyhää kaupunkia. Mark selitti, kuinka myöhempien aikojen pyhät rukoilevat: he polvistuvat kädet ristissä osoittaakseen kunnioitusta. Se oli isälleni uutta. Hän polvistui lausumaan ensimmäisen henkilökohtaisen rukouksensa taivaalliselle Isälle.
Vaikka uutinen profeetoista tuntui isästäni oikealta ja hän sai hyvän tunteen rukouksensa jälkeen, hän ei tehnyt heti päätöstä kuunnella lähetyssaarnaajia.
Pian hänet ja hänen veljensä lähetettiin asumaan isänsä uuden vaimon vanhempien luo, jotka olivat kirkon jäseniä. Perhe kävi sunnuntaisin sapattikokouksissaan, mutta isäni meni edelleen synagogaan joka perjantai-ilta ja lauantai-aamu viettämään juutalaista sapattia.
Hän alkoi kuitenkin osallistua nuorten toimintailtoihin veljensä kanssa, ja kun seminaariohjelma otettiin käyttöön Etelä-Afrikassa, hän osallistui siihenkin. Siellä hän sai tietää Mormonin kirjasta. Ensimmäinen pyhien kirjoitusten kohta, jonka hän koskaan opetteli ulkoa ja joka ei ollut hepreankielinen, oli 1. Nefi 3:7: ”Minä menen ja teen sen, mitä Herra on käskenyt, sillä minä tiedän, ettei Herra anna ihmislapsille mitään käskyjä valmistamatta heille keinoa toteuttaa sitä, mitä hän käskee heidän tehdä.”
Lähetyssaarnaajat kävivät ahkerasti hänen luonaan kerran viikossa, ja jonkin ajan kuluttua hän alkoi käydä sakramenttikokouksessa synagogakokoustensa lisäksi. Viimein saatuaan todistuksen Jeesuksesta Kristuksesta Messiaana hän päätti osallistua lähetystyökeskusteluihin. Isäni kastettiin joulupäivänä vuonna 1973 – se oli ensimmäinen kerta, kun hän vietti Vapahtajan syntymäjuhlaa.
Kertomus isäni matkasta totuuden ääreen on antanut minulle laajemman näkemyksen, ja hänen todistuksensa profeetoista on tullut osaksi omaani. Nykyään käytän pientä Daavidin tähteä kaulakorussa merkkinä siteestäni juutalaiseen perintöön, josta olen ylpeä, mutta se edustaa myös uskoa. Koska isäni osoitti nuorena poikana uskoa profeettoihin, minua on siunattu samankaltaisella uskolla.
Tiedän, että presidentti Gordon B. Hinckley on profeetta tänä aikana aivan kuten Mooses oli, ja olen siitä asiasta hyvin kiitollinen! Taivaat ovat todellakin avoinna, ja ilmoituksen kautta yhteydenpito taivaallisen Isämme kanssa jatkuu tänä aikana aivan kuten entisaikoina.