Kaakaosekaannus
Perustuu tositapahtumaan
Oli kylmä! Nicole ja hänen ystävänsä kiiruhtivat muutamaksi minuutiksi lämmittelemään ruuhkaiseen kahvilaan. Heidän seistessään sisällä Nicole vilkaisi valikoimaa.
”Minä aion tilata kaakaota”, hän ilmoitti.
”Niin minäkin”, Beth sanoi.
Audrey vilkaisi kelloaan, ja Heather muistutti: ”Meillä ei ole paljon aikaa. Muistakaa, että äitini tulee hakemaan meitä kahden aikaan.”
Nicole katseli pitkää jonoa. Olisi todella mukavaa saada kupillinen kuumaa kaakaota, joka lämmittäisi häntä, kun he tekisivät viimeisiä jouluostoksiaan. ”Me tulemme Bethin kanssa teidän perässänne viereiseen vaatekauppaan”, hän sanoi Heatherille. ”Meillä ei mene kauan.”
Heather ja Audrey lähtivät, ja Beth ja Nicole menivät jonoon.
”Katso, täältä saa French vanilla -kaakaota”, Beth sanoi osoittaen valikoimaa.
Nicolen silmät kirkastuivat. ”Nam! Minä rakastan vaniljakaakaota.” Mutta sitten hän rypisti otsaansa vähän epävarmana. ”Tässä ei sanota French vanilla -kaakaota”, hän huomautti. ”Tässä sanotaan vain French vanilla.” Hän puraisi huultaan. ”Eikö ole olemassa French vanilla -kahviakin?”
Beth kohautti olkapäitään. Kun tuli Nicolen vuoro tilata, hän kysyi asiasta myyjältä varmuuden vuoksi.
”Se on kaakaota”, tiskin takana oleva nainen vakuutti hänelle.
”Hyvä!” Nicole sanoi. ”Minä otan ison French vanillan.”
Bethkin tilasi saman, ja he lähtivät kahvilasta. Kun he tapasivat Heatherin ja Audreyn, Nicole haisteli höyryävää kuppiaan. Hän henkäisi. ”Minusta tämä on French vanilla -kahvia!”
Beth maistoi kupistaan. ”Niin minustakin. Mutta ihan sama. Tämä on hyvää ja kuumaa. Minulle alkaa jo tulla lämmin.”
”Mutta tämä on kahvia!”
”Entä sitten?”
Nicole kertoi ystävälleen: ”Minä kuulun Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Minä en saa juoda kahvia.”
”Voit juoda kahvia tämän yhden kerran”, Heather sanoi kärsimättömästi. ”Ei sinun tarvitse olla täydellinen ihan joka sekunti. Emme me kerro kenellekään. Ala tulla jo. Meidän on pidettävä kiirettä.”
Nicole näki, että jono kahvilassa oli nyt vieläkin pidempi, eikä heillä ollut paljon ostosaikaa jäljellä. Mutta hän tiesi, mitä hänen piti tehdä. ”Minä aion vaihtaa tämän kaakaoon”, hän sanoi lujasti. ”Menkää te edeltä. Tavataan lelukaupassa.”
Hän lähti menemään yksin, mutta Audrey sai hänet kiinni. ”Minä odotan sinun kanssasi”, Audrey lupasi. Hänkin oli myöhempien aikojen pyhä.
Kun tytöt seisoivat jonossa, Audrey sanoi: ”Olen iloinen, ettet juonut kahvia.”
Nicole hymyili. ”Niin minäkin.”
Kun Nicole selitti tiskin takana olevalle naiselle, että juoma oli sittenkin kahvia, nainen pyysi anteeksi ja vaihtoi sen kaakaoon. Sitten Nicole ja Audrey kiiruhtivat kylmässä ulkoilmassa tavoittamaan ystäviään. Nicolen sisimmässä oli lämmin tunne, eikä se johtunut vain lämpimästä kaakaosta. Hän tiesi valinneensa oikein. Vaikka hänen ystävänsä olivat sanoneet, ettei kukaan koskaan saisi tietää, taivaallinen Isä tiesi. Ja hänestä tuntui, että taivaallinen Isä oli hänestä ylpeä.
”Erottaudu maailman joukoista. – – Päätä olla erilainen. Saat sekä fyysisiä että hengellisiä siunauksia.”
Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista, ”Orjuus vai vapaus”, Valkeus, tammikuu 1989, s. 6, 7.