Parhaita joululahjoja

ovat ne, jotka annetaan sydämestä ja jotka vahvistavat uskoamme

Joulu on lahjojen antamisen aikaa muistona lahjoista, joita tietäjät toivat Kristus-lapselle, ja lahjasta, jonka Kristus antoi meille sovituksessa.

Ilmassa on jännitystä, kun odotamme lahjojen antamista ja saamista. Lahjoja on kaikenkokoisia ja -muotoisia, mutta näyttää siltä, että parhaita lahjoja ovat ne, joita ei voi paketoida: palvelemisen, perheen, uskon ja todistuksen lahjat.

Nauti seuraavista muistoista, joita lukijoillamme on antamistaan ja saamistaan lahjoista.

Yksinkertaisia muistuttajia. Paras lahja, jonka olen koskaan saanut, oli isoäidiltäni ja koostui kahdesta esineestä: tyynyliinasta ja medaljongista. Vaikka ne ovat vaatimattomia esineitä, ne merkitsevät minulle paljon. Tyynyliinaan on kirjoitettu nimeni pimeässä loistavin kirjaimin, ja nimeni alla lukee: ”Muistitko rukoilla?” Aina kun olen hypännyt sänkyyn rukoilematta, pimeässä hohtavat sanat muistuttavat, että minun on polvistuttava rukoilemaan.

Medaljongissa on kaksi kuvaa: toinen minusta ja toinen Vapahtajasta. Kun tyynyliina muistuttaa minua rukoilemisesta kotona, medaljonki muistuttaa minua Vapahtajan kaltaisena olemisesta koulussa ja muualla, missä liikun.

Paige I., Utah, USA

Ensimmäisen presidenttikunnan jouluhartaus. Sain yhden lempikokemuksistani jouluna, kun olin ollut kirkon jäsen puolitoista vuotta. Kuuntelin ensimmäisen presidenttikunnan jouluhartautta. On aina hienoa kuulla profeetan puhuvan, mutta joulun aikaan se oli erityisen upeaa.

Kun istuimme kappelissa ja kuuntelimme profeetan sanoja, tunsimme Hengen hyvin voimakkaasti. Hänen sanansa olivat merkityksellisiä, ja kykenin paremmin ymmärtämään joulun todellisen hengen ja sen, miten tärkeää on rakastaa lähimmäisiämme ja palvella. Vielä tärkeämpää oli, että todistukseni Jeesuksesta Kristuksesta vahvistui tuona päivänä.

Sain lapsena aina jouluna ne lahjat, joita olin toivonut, mutta en ole koskaan saanut parempaa lahjaa kuin se, että kuulin profeetaltamme, että Jeesus Kristus elää ja että tämä on Hänen tosi kirkkonsa.

Alvaro M., Uruguay

Omatekoinen kortti. En ansaitse paljon rahaa, joten valmistan itse lahjat, joita annan ihmisille. Paras joululahja, minkä olen koskaan antanut, oli kortti, jonka olin tehnyt omin käsin. Se oli hauskaa, koska tiesin tekeväni sitä ihmiselle, jota rakastan. Käytin kotoa löytämiäni tavaroita kuten lankaa, neuloja, kangasta ja korttitarvikkeita.

Cassie W., Washington, USA

Paperitähtiä. Olen puoleksi thaimaalainen ja puoleksi amerikkalainen. Asuin kolme vuotta Laosissa Thaimaan naapurivaltiossa. Kahdeksi ensimmäiseksi vuodeksi, jotka asuimme Laosissa, vanhempani palkkasivat pileangiksi eli lastenhoitajaksi Rojanan, joka piti minusta hyvää huolta. Koska hän oli buddhalainen, en odottanut häneltä joululahjaa.

Jouluaamuna löysin purkin, jossa oli ainakin sata pikkuruista paperitähteä, jotka oli taiteltu kolmiulotteisiksi. Niitä oli sinisiä ja vaaleanpunaisia ja kimaltavia. Rojanalla ei ollut rahaa ostaa minulle mitään, joten hän käytti tuntikausia noiden tähtien taittelemiseen lapselle, joka ei ollut hänen omansa.

Se oli suurenmoinen joululahja, ajan ja omistautumisen lahja.

Faye H., Virginia, USA

Joulu perheen kanssa. Ennen kirkkoon liittymistäni ajattelin, että joulu on vain aikaa, jolloin ihmisillä on uudet vaatteet ja kengät ja jolloin on värikkäitä, välkkyviä valoja. Mutta kerran joulukuussa kirkkoon liittymiseni jälkeen sain kirjeen ja kortin lähetyssaarnaajalta, joka oli kastanut minut. Seuraavat hänen monista sanoistaan puhuttelivat minua: ”Joulupäivä on päivä, jolloin voimme istuutua perheemme kanssa hyvän aterian ääreen ja syödä yhdessä.” Se oli lyhyt lause, mutta sillä oli minulle suuri merkitys.

Sinä päivänä soitin jokaiselle perheessäni saadakseni tietää, voisivatko he kaikki tulla suurelle jouluaterialle. Monet yllättyivät, koska me emme olleet koskaan aiemmin juhlineet joulua perheenä, mutta he kaikki ottivat kutsun vastaan. Sisareni ja minä teimme lujasti töitä, jotta kaikki sujuisi hyvin ensimmäisellä sukupäivällisellämme. Kaikki oli yksinkertaista, mutta äitini oli hyvin onnellinen, ja kaikki olivat innoissaan yhdessäolosta.

Se joulu oli onnellisin, mitä minulla oli koskaan ollut, ja sen teki mahdolliseksi yksinkertainen kortti ja kirje, jossa minulle muistutettiin, että joulu on aikaa juhlia Vapahtajan syntymää perheeni kanssa. Siitä lähtien olemme juhlineet joulua yhdessä perheenä.

Gedalva S., Brasilia

Elävä joulukortti. Kun palvelin lähetyssaarnaajana Brasiliassa, kaikki jouluillan sopimuksemme peruuntuivat, joten ehdotin toverilleni: ”Ollaan elävä joulukortti ja käydään tervehtimässä naapureitamme!” Yllätyksekseni meidät otettiin vastaan joka talossa. Kun lauloimme suurenmoisia joululauluja ja luimme niihin liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia, tunsin jotakin tavatonta ja syvällistä. Ymmärsin täydellisemmin Vapahtajan rakkauden ja näin kyyneliä naapureidemme silmissä, vaikka he olivat aiemmin suhtautuneet meihin hyvin epäluuloisesti. Palattuamme kotiin ja syötyämme ateriamme kirjoitin päiväkirjaani seuraavaa: ”Tänä iltana kerroimme kuninkaiden Kuninkaan syntymästä naapureillemme. Henki voimisti meitä ja yhdisti meidät iankaikkisuudeksi.”

Nivaldo P., Brasilia

Joulu poissa kotoa. Mieluisin lahjani oli ensimmäinen jouluni poissa kotoa, kun vanhempani, sisareni ja minä lähdimme käymään veljeni ja hänen perheensä luona.

Olimme tottuneet perhejouluihin kotona, mutta tänä vuonna toiset sisarukseni olivat menossa muualle, ja me päätimme mennä veljeni Joshin ja hänen perheensä luo, koska he eivät voineet tulla meidän kotiimme. En oikein tiennyt, mitä odottaa, ja ajattelin, ettei olisi mukavaa, kun emme olisi jouluna kotona. Tuntui, ettei joulu kerta kaikkiaan olisi samanlainen. Vanhempani, sisareni ja minä olimme jo avanneet toisillemme antamamme lahjat ennen kuin lähdimme kotoa.

Kun veljeni haki meidät lentokentältä, nelivuotias veljentyttäreni Kialey alkoi laulaa joululauluja ja minusta alkoi tuntua paremmalta. Jouluaamuna nautin katsellessani, kuinka veljeni lasten kasvot kirkastuivat, kun he avasivat lahjansa. Oli mukavaa katsella, kun muut avasivat lahjojaan, ja tuntea heidän ilonsa sen sijaan, että olisin keskittynyt siihen, mitä itse sain.

Hannah S., Montana, USA

Kasteen lahja. Toverini ja minä olimme opettaneet 14-vuotiasta Martha-nimistä tyttöä, ja hän oli lähes valmis kastettavaksi ja konfirmoitavaksi. Meillä oli vielä muutama oppiaihe opetettavana, ja hänen piti lopettaa sunnuntaityöt, jotta hän voisi tulla kirkkoon. Martha rakasti oppimaansa ja uskoi siihen, mutta hän oli työssä tädillään ja liian nuori saamaan mitään muuta työtä. Päätöksen tekeminen oli hänelle vaikeaa, joten opetimme hänelle lepopäivän siunauksia ja kehotimme häntä rukoilemaan.

Jouluaatto oli sateinen päivä, ja kun oli lähes aika palata kotiin, meistä tuntui, että meidän pitäisi poiketa tervehtimään Marthaa. Jo melkein ennen kuin koputimme oveen, hän tuli juosten ulos halaamaan meitä innosta hyppien. Hän sanoi: ”Minun ei tarvitse enää olla työssä sunnuntaisin! Minä tulen kirkkoon! Minä aion mennä kasteelle!” Jopa sade tuntui ihanalta sen jälkeen. Jouluaatto tuntui täydelliseltä ajankohdalta nähdä jonkun tekevän päätöksen omistaa elämänsä Kristukselle. Me olimme kaksi onnellisinta lähetyssaarnaajaa, mitä on koskaan nähty.

Erin B., Utah, USA

Perhe. Paras joululahja, minkä olen koskaan saanut, oli se, kun kaikki veljeni ja sisareni, isäni ja minä olimme yhdessä ensimmäisen kerran vuosiin. Rakastan perhettäni enemmän kuin mitään muuta maailmassa, ja se teki isäni hyvin onnelliseksi, mikä taas teki minut onnelliseksi.

Heather R., Utah, USA

Terveyden lahja. Lokakuussa kuulimme järkyttävän uutisen, että rakas vaarnanjohtajamme oli saanut sydänkohtauksen ja oli koomassa. Kun viikot kuluivat, vaarnamme jäsenet rukoilivat hartaasti hänen puolestaan. Lääkärit olivat hyvin huolissaan, mutta sitten hän heräsi koomasta ja hänen vointinsa parani merkittävästi. Hän asuu seurakuntani alueella, ja eräänä sunnuntaina ennen joulua astuin kappeliin ja näin yllätyksekseni hänen istuvan korokkeella. Kun puhujat olivat pitäneet puheensa, vaarnanjohtaja tuli puhujakorokkeelle ja kertoi meille, että hän kykeni tuntemaan rukoustemme voiman. Kun katsoin häntä kyynelten vieriessä poskilleni, tajusin, että hänen terveytensä palautuminen oli suuri joululahja meille kaikille.

Katie B., Washington, USA

”Joulun henki on rakkauden, anteliaisuuden ja hyvyyden henki. Se valaisee sielun maisemaikkunan, ja me katsomme ulos maailman kiireistä elämää ja kiinnostumme enemmän ihmisistä kuin tavaroista.”

Presidentti Thomas S. Monson, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, ”Kallisarvoinen lahja”, ensimmäisen presidenttikunnan jouluhartaus 3. joulukuuta 2006.