Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Profeettojen äänen tarkkaaminen
Tämä on todellakin maailmanlaajuinen kirkko, jonka jäsenet ovat levittäytyneet maailman kansojen keskuuteen julistamaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin yleismaailmallista sanomaa kaikille kieleen tai etnisiin juuriin katsomatta. Me kaikki olemme elävän ja rakastavan Jumalan, taivaallisen Isämme, henkilapsia, Hänen, joka haluaa meidän onnistuvan matkallamme takaisin Hänen luokseen.
Laupeudessaan Hän on antanut meille profeettoja opettamaan iankaikkisia totuuksiaan ja opastamaan meitä elämään Hänen evankeliuminsa mukaan. Tänä vuonna olemme jättäneet jäähyväiset rakkaalle profeetalle presidentti Gordon B. Hinckleylle (1910–2008), joka johti meitä monia vuosia, kunnes Herra kutsui hänet kotiin. Nyt etenemme uuden profeetan ohjauksessa, profeetan, jonka Herra on kutsunut johtamaan meitä, presidentti Thomas S. Monsonin. Suuressa rakkaudessaan meitä kohtaan Isämme on antanut meille oman aikamme profeettoja johtamaan meitä. Heitä on ollut katkeamaton ketju siitä asti, kun tämä suuri työ palautettiin profeetta Joseph Smithin kautta 1800-luvun alkupuolella. Me vaalimme aina muistojamme varhaisista pyhistä – heidän uhrauksistaan, murheistaan ja kyynelistään, mutta myös heidän rohkeudestaan, uskostaan ja luottamuksestaan Herraan, kun hekin seurasivat Hänen profeettaansa omana aikanaan.
Minulla ei ole esivanhempia 1800-luvun pioneerien joukossa. Olen kuitenkin jo jäsenyyteni alkuajoista asti tuntenut läheistä yhteyttä noihin varhaisiin pioneereihin, jotka ylittivät tasangot. He ovat minun – aivan kuten jokaisen kirkon jäsenen – hengellisiä esivanhempia kansallisuudesta, kielestä tai kulttuurista riippumatta. He loivat paitsi turvapaikan länteen niin myös hengellisen perustuksen Jumalan valtakunnan rakentamiseksi kaikkien maailman kansojen keskuudessa.
Me kaikki olemme pioneereja
Kun Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin sanoma aletaan nyt ottaa vastaan eri puolilla maailmaa, me kaikki olemme pioneereja omassa elinpiirissämme ja omissa olosuhteissamme. Minun perheeni sai kuulla ensimmäisen kerran Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa, joka oli sekasorron vallassa. Silloin kirkon presidenttinä oli George Albert Smith (1870–1951). Olin vasta pikkulapsi, ja me olimme menettäneet kaiken maallisen omaisuutemme kahteen kertaan ainoastaan seitsemän vuoden kuluessa. Olimme pakolaisia, joiden tulevaisuus oli epävarma. Noiden samaisten seitsemän vuoden aikana me saimme kuitenkin enemmän kuin millään määrällä rahaa voisi ikinä ostaa. Me löysimme taivaallisen turvapaikan, suojan epätoivolta: Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin ja Hänen kirkkonsa, jota johtaa todellinen ja elävä profeetta.
Ilouutinen, että Jeesus Kristus on tehnyt täydellisen sovitustyön ihmiskunnan hyväksi lunastaen kaikki haudasta ja palkiten kunkin ihmisen hänen tekojensa mukaan, oli parantava voima, joka toi toivon ja rauhan takaisin elämääni.
Olivatpa haasteemme elämässä mitä tahansa, taakkamme voivat keventyä, jos me uskomme Kristukseen ja sen lisäksi Hänen kykyynsä ja voimaansa puhdistaa elämämme ja olla meille lohdutuksena. Elämämme paranee, kun otamme vastaan Hänen rauhansa.
Nuoruusvuosinani profeettana oli presidentti David O. McKay (1873–1970). Minusta tuntui kuin olisin tuntenut hänet henkilökohtaisesti. Saatoin tuntea hänen rakkautensa, ystävällisyytensä ja arvokkuutensa. Hän antoi minulle varmuutta ja rohkeutta nuoreen elämääni. Vaikka vartuin tuhansien kilometrien päässä Euroopassa, tunsin hänen luottavan minuun enkä halunnut tuottaa hänelle pettymystä.
Eräs voimanlähde oli kirje, jonka apostoli Paavali kirjoitti vankilassa ollessaan luotetuimmalle apulaiselleen ja ystävälleen Timoteukselle. Hän kirjoitti:
”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen.
Älä siis häpeä todistaa Herrastamme.” (2. Tim. 1:7–8.)
Nuo Vapahtajamme muinaisen apostolin sanat olivat minulle hyvin tärkeitä sodanjälkeisinä aikoina aivan kuten ne ovat tänään. Kuinka moni meistä antaa silti pelkojensa hallita elämäänsä tänä kansainvälisten jännitteiden, taloudellisten ja poliittisten epävarmuuksien ja henkilökohtaisten haasteiden aikana?
Yhtäläinen ääni
Jumala puhuu meille yhtäläisellä äänellä. Jumala kohtelee koko ihmissukua tasaveroisesti. Saatamme olla suuressa tai pienessä seurakunnassa, ilmastomme ja kasvistomme voi olla erilainen, kulttuuritausta ja kieli saattavat vaihdella ja ihonvärimme voi olla aivan erilainen, mutta palautetun evankeliumin yleismaailmallinen voima ja siunaukset ovat kaikkien ulottuvilla kulttuuriin, kansallisuuteen, poliittiseen järjestelmään, perinteisiin, kieleen, taloudelliseen tilanteeseen tai koulutukseen katsomatta.
Tänä aikana meillä on jälleen apostoleja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia, jotka ovat vartijoita tornissa ja jumalallisen, parantavan totuuden sanansaattajia. Jumala puhuu meille heidän kauttaan. He ovat syvästi tietoisia erilaisista olosuhteista, joissa me jäsenet elämme. He ovat tässä maailmassa mutta eivät tästä maailmasta. He osoittavat suunnan ja tarjoavat apua vaikeuksiimme, eivät tämän maailman viisaudella vaan iankaikkisesta lähteestä saadulla viisaudella.
Vasta muutama vuosi sitten presidentti Thomas S. Monson sanoi ensimmäisen presidenttikunnan sanomassa: ”Oman aikamme ongelmat kohoavat uhkaavina edessämme. Nykyajan teennäisen elämän keskellä me katsomme ylös taivaalle löytääksemme pettämättömän suunnannäyttäjän, jotta voisimme kartoittaa viisaan ja oikean reitin ja noudattaa sitä. Hän, jota me kutsumme taivaalliseksi Isäksemme, ei jätä vastaamatta vilpittömään pyyntöömme.”1
Meillä on jälleen maan päällä elävä profeetta, presidentti Thomas S. Monson. Hän tuntee haasteemme ja pelkomme. Hänellä on innoitettuja vastauksia. Pelkoon ei ole aihetta. Rauha voi vallita sydämessämme ja kodeissamme. Me kukin voimme olla hyvään vaikuttava voima tässä maailmassa noudattamalla Jumalan käskyjä ja turvautumalla todelliseen parannukseen, sovituksen voimaan ja anteeksiantamuksen ihmeeseen.
Profeetat puhuvat meille Herran nimessä ja jumalallisen selkeästi. Kuten Mormonin kirjassa vahvistetaan: ”Sillä Herra Jumala valaisee ymmärryksen, sillä hän puhuu ihmisille heidän kielensä mukaisesti, jotta he ymmärtäisivät” (2. Nefi 31:3).
Meidän vastuullamme on paitsi kuunnella niin myös toimia Hänen sanansa mukaan, jotta voimme vaatia osaksemme palautetun evankeliumin toimitusten ja liittojen siunauksia. Hän sanoi: ”Minä, Herra, olen sidottu, kun te teette, mitä minä sanon; mutta kun te ette tee, mitä minä sanon, teillä ei ole mitään lupausta” (OL 82:10).
Tulee kenties hetkiä, jolloin tunnemme lannistuvamme tai haavoittuvamme tai olemme masentumaisillamme yrittäessämme niin kovasti olla täydellisiä kirkon jäseniä. Olkaa varmat siitä, että Gileadissa on balsamia. Kuunnelkaamme oman aikamme profeettoja, kun he auttavat meitä keskittymään asioihin, jotka ovat keskeisiä Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkisen tarkoituksen toteuttamiseksi. Herra tuntee meidät, Hän rakastaa meitä, Hän haluaa meidän onnistuvan ja Hän kannustaa meitä sanomalla: ”Ja katsokaa, että – – kaikki tehdään viisaasti ja järjestyksessä, sillä [miehiä ja naisia] ei vaadita juoksemaan nopeammin kuin [heillä] on voimaa. – – [Mutta] on tarpeen, että [he ovat uutteria]” (Moosia 4:27).
Heidän neuvojensa noudattaminen
Elämmekö uutterasti Jumalan käskyjen mukaan juoksematta nopeammin kuin voimamme antavat myöten? Vai laahustammeko vain verkkaisesti? Käytämmekö aikaamme, kykyjämme ja varojamme viisaasti? Keskitymmekö asioihin, joilla on eniten merkitystä? Noudatammeko me profeettojen innoitettuja neuvoja?
Yksi ihmiskunnalle hyvin tärkeä esimerkki on perheemme vahvistaminen. Perheillan periaate annettiin meille vuonna 1915. Presidentti McKay muistutti vanhemmille jälleen vuonna 1964, että ”mikään menestys ei voi korvata kotona tapahtunutta epäonnistumista”2. Vuonna 1995 oman aikamme profeetat kutsuivat koko maailmaa vahvistamaan perhettä yhteiskunnan perusyksikkönä.3 Ja vuonna 1999 ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi lausuivat rakastavasti: ”Neuvomme vanhempia ja lapsia asettamaan perherukouksen, perheillat, evankeliumin opiskelun ja opettamisen sekä perheen tervehenkisen toiminnan etusijalle. Olivatpa muut vaatimukset tai toiminnat miten kelvollisia ja asiallisia tahansa, niiden ei saa sallia syrjäyttää Jumalan antamia velvollisuuksia, jotka vain vanhemmat ja perheet voivat asianmukaisesti täyttää.”4
Omistautukaamme ja sitoutukaamme uudelleen nöyryydessä ja uskossa seuraamaan profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia kaikella uutteruudella. Kuunnelkaamme niitä, joilla on kaikki valtakunnan avaimet, ottakaamme heiltä vastaan ohjausta ja antakaamme heidän kohottaa meitä. Ja kun me kuuntelemme ja seuraamme heitä, muuttukoon sydämemme niin, että meillä on suuri halu tehdä hyvää (ks. Alma 19:33). Siten meistä tulee pioneereja sen hengellisen perustuksen rakentamisessa, joka vakiinnuttaa kirkon jokaisessa osassa maailmaa, jotta Jeesuksen Kristuksen evankeliumista voi tulla siunaus jokaiselle Jumalan lapselle ja se voi yhdistää ja vahvistaa perhettämme.