Yhdysvalloissa yleinen suuntaus jättää koulu kesken ei näy MAP-koululaisten keskuudessa

Samaan aikaan kun yhä useammat teini-ikäiset jättävät Yhdysvalloissa koulun kesken, erään yhdysvaltalaisen nuorten etujärjestön raportin mukaan monet nuoret kirkon jäsenet, paitsi pysyvät koulussa, myös suorittavat ylimääräisiä kursseja.

Myöhempien aikojen pyhien opissa ja kulttuurissa on tähdennetty sekä maallista että uskonnollista kasvatusta siitä lähtien kun profeetta Joseph Smith kirjoitti 1800-luvulla pyhiä kirjoituksia lainaten, että ”Jumalan kirkkaus on äly” (OL 93:36).

Presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, tähdensi uskonnollisen ja maallisen opiskelun välistä yhteyttä puhuessaan kirkon uskontokasvattajille vuonna 2001:

”Muistakaa, että olette kiinnostuneita kasvatuksesta, ei vain kuolevaista elämää vaan iankaikkista elämää varten. Kun näette tämän tosiasian selvästi hengellisillä silmillä, te asetatte hengellisen oppimisen ensi sijalle ettekä väheksy ajallistakaan oppimista. Itse asiassa teette kovempaa työtä maallisten opintojenne parissa kuin tekisitte ilman hengellistä näkemystä”, hän sanoi.

Tämä myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien nuorten rakkaus hengellistä oppimista kohtaan on dokumentoitu toisessakin raportissa nimeltä National Study of Youth and Religion, jossa tutkimuskohteena oli uskonto Yhdysvaltain teini-ikäisten keskuudessa. Siinä MAP-nuoria kuvataan erinomaisiksi uskonnollisessa tiedossa ja omistautumisessa aikana, jolloin kirkossa käyminen ja uskonnon opiskelu teini-ikäisten keskuudessa yleensä on vähäisempää kuin koskaan.

Tutkimuksen tulokset ovat saaneet monet ihmettelemään, mikä myöhempien aikojen pyhien kulttuurissa ja opissa auttaa vanhempia kasvattamaan luotettavia, sivistyneitä ja hyvin sopeutuvia nuoria. Osa vastauksesta on se, että MAP-kulttuurissa tähdennetään oppimista, ja osa se, että useimmille 14–18-vuotiaille myöhempien aikojen pyhille seminaarin loppututkinnon suorittaminen on tärkeä siirtymäriitti.

Useimmilta MAP-nuorilta seminaarin loppututkinnon suorittaminen edellyttää sitä, että he kokoontuvat neljän vuoden ajan viitenä päivänä viikosta, yleensä kello 6.00–7.00, tutkimaan pyhiä kirjoituksia ja keskustelemaan siitä, kuinka pyhien kirjoitusten periaatteita voidaan soveltaa heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Kaikki tämä tapahtuu tavanomaisten oppituntien ulkopuolella, vaikka monien sallitaan Länsi-Yhdysvalloissa kokoontua seminaariin koulupäivän aikana, ja seminaariohjelmaan kuuluu noin 1 056 tuntia uskonnonopetusta.

Seminaarissa käyminen vaatii valtavasti sitoutumista ja uhrautumista oppilailta, jotka asuvat sellaisilla seuduilla, joilla myöhempien aikojen pyhiä ei ole paljon. Mutta jatkuva itsekuri alkaa vahvistaa itseluottamusta ja luonnetta, ja se näkyy näiden nuorten elämässä muutenkin.

Yksi syy tähän varhaisaamun pyhittämiseen tulee kirkon opetuksista. Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008), kirkon 15. presidentti, on sanonut: ”Tämä kirkko on syntynyt älyllisen uteliaisuuden tuloksena. Me uskomme kasvatukseen, ja me käytämme huomattavan osan talousarviomme rahoista nuortemme kasvatukseen. Odotamme heidän ajattelevan. Odotamme heidän tutkivan. Odotamme heidän käyttävän ymmärrystään ja etsivän syvällisesti tietoa kaikilta aloilta. Jos meillä on jokin johtolause, se on: ’Jumalan kirkkaus on äly.’” (Teachings of Gordon B. Hinckley, 1997, s. 127.)

Seminaariin on ilmoittautunut yli 360 000 toisen asteen opiskelijaa ja heistä 211 000 käy seminaaria aamuisin.