Ystävien kesken
Jumalan poikia ja tyttäriä
”Eikö meillä kaikilla ole sama isä?” (Mal. 2:10.)
Minä synnyin hyvistä vanhemmista. Isäni ja äitini arvostivat rehellisyyden ja nuhteettomuuden arvoja, joita kirkko opettaa, mutta he eivät olleet aktiivisia kirkossa. Mutta koska ystäväni kävivät Alkeisyhdistyksessä, minäkin kävin. Olin siellä onnellinen enkä halunnut koskaan jäädä sieltä pois.
Alkeisyhdistyksestä tuli kirkkoperheeni. Kävin joka viikko sakramenttikokouksessa ja istuin Alkeisyhdistyksen ystävieni kanssa. En ymmärtänyt täysin sakramentin tarkoitusta, mutta tiesin, että tunsin jotakin erityistä, kun nautin sen. Ymmärsin, miltä liitto tuntuu jo ennen kuin olin edes kuullut koko sanaa.
Kun täytin 12 vuotta, Aaronin pappeuden koorumistani tuli toinen kirkkoperheeni. Tunsin suurta rakkautta ja kunnioitusta pappeutta kohtaan. Diakonien koorumin johtajana johdin koorumin kokouksia, ja kun uusi diakoni asetettiin, toivotin hänet tervetulleeksi pitämällä pienen puheen. Muistan, että sanoin: ”Tämä on Jumalan pappeus. Sinun täytyy kunnioittaa sitä.”
Lukion jälkeen liityin reserviläisenä armeijaan. Komentava upseerini antoi minulle mahdollisuuden saada upseerin valtakirja Yhdysvaltain armeijassa. Hän oli hyvin ystävällinen mutta myös hyvin suurikokoinen ja kunnioitusta herättävä. Ihmiset eivät torjuneet hänen ehdotuksiaan. Kysyin, voisinko mennä kotiin ajattelemaan asiaa.
Sinä iltana minä rukoilin, ja mieleeni tuli Opin ja liittojen kohdassa 20:73 oleva kasterukous: ”Jeesuksen Kristuksen antamalla valtuudella kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”
Palasin seuraavana aamuna kertomaan komentavalle upseerilleni, että olin päättänyt ottaa vastaan valtakirjan – mutta että sen antaisivat taivaallinen Isä ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus. Selitin, että aioin lähteä palvelemaan kirkkoni lähetystyössä.
Tunne siitä, että sain siihen rukoukseen vastauksen, oli suurenmoinen, ja olen kokenut saman tunteen yhä uudelleen, kun olen rukoillut tärkeiden päätösten vuoksi. Tuntuu kuin olisin aina tiennyt, että taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus tuntevat minut ja rakastavat minua. Kääntymykseni on varmaankin alkanut, kun kävin alkuun Alkeisyhdistyksessä ja tunsin siellä Hengen. Se jatkui Aaronin pappeuden koorumeissani ja lähetyskentällä. Se jatkuu yhä tänään.
Me kaikki olemme taivaallisen Isän poikia ja tyttäriä. Hän ei koskaan unohda sitä, mutta me unohdamme joskus. Siksi Hän on antanut meille uskon periaatteen, joka auttaa meitä muistamaan. Taivaallinen Isä auttaa meitä kasvattamaan uskoa Häneen antamalla meille kokemuksen lahjan. Kun katson elämääni taaksepäin, olen kiitollinen kokemuksista, jotka ovat osaltaan lisänneet uskoani.
Nauti kokemuksista, joita taivaallinen Isä sinulle antaa. Opi niistä niitä asioita, joita Hän haluaa sinun oppivan. Taivaallinen Isä antaa meille kullekin kokemuksia, jotka lisäävät osaltaan uskoamme Häneen ja Hänen Poikaansa.
Jos jotkin kokemuksistasi ovat surullisia, muista, että sinä olet taivaallisen Isän poika tai tytär ja että Hän rakastaa sinua. Se on varma ankkuri, joka ei koskaan irtoa. Ei ikinä! Se on iankaikkinen ja kiinni pelastussuunnitelmassa. Sinun täytyy pitää siitä lujasti kiinni, tapahtuipa mitä tahansa.