Hiven taivasta maan päällä
Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuudessa 9. marraskuuta 1976 pidetystä puheesta. Teksti on [englanninkielisenä] kokonaisuudessaan osoitteessa speeches.byu.edu.
Selestinen avioliitto edellyttää pyhittynyttä elämää, joka perustuu kelvollisuuteen ja selestisiin periaatteisiin sekä johtaa onneen tässä elämässä ja korotukseen tulevassa.
Sana temppeliavioliitto korostaa paikkaa, jonne menemme, jotta meidät vihittäisiin avioliittoon. Selestinen avioliitto puolestaan on se, minkä luomme olemalla uskollisia pyhille liitoille, joita solmimme, kun meidät vihitään temppeliavioliittoon.
Kun lupaukset on annettu, selestinen avioliitto edellyttää pyhittynyttä elämää, joka perustuu kelvollisuuteen ja selestisiin periaatteisiin sekä johtaa onneen tässä elämässä ja korotukseen tulevassa. Jos elämme selestiseen avioliittoon liittyvien lakien mukaan, me voimme puolisomme ja perheemme kanssa kokea hivenen taivasta maan päällä. Ja kun elämme niiden lakien mukaan, me noudatamme samoja lakeja, joita noudatetaan taivaassa. Me harjoittelemme elämään Isän ja Pojan ja perheemme kanssa tulevissa iankaikkisuuksissa. Mielestäni tämä on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon sanoma maailmalle.
Kumppanin valitseminen
Naimattomat kirkon jäsenet kysyvät usein: ”Kuinka löydän oikean henkilön, jonka kanssa voin solmia avioliiton?” Saanen ehdottaa erästä tapaa. Arvioikaa mahdollisten tulevien kumppanienne hengellinen taso. Ensiksikin, ovatko he kirkon jäseniä, ovatko he aktiivisia ja täysin sitoutuneita vai ovatko he passiivisia tai vihamielisiä? Toiseksi, elleivät he ole jäseniä, ovatko he vastaanottavaisia evankeliumille ja sen opetuksille vai ovatko he vältteleviä tai vihamielisiä?
Jos solmitte avioliiton aktiivisen jäsenen kanssa temppelissä ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi uudessa ja iankaikkisessa liitossa, tuleeko eteenne ongelmia? Kyllä. Pystyttekö ratkaisemaan ne? Kyllä. Olisiko teillä paremmat edellytykset ratkaista ongelmat ja vahvistaa todistustanne, kuin jos ette olisi solmineet avioliittoa temppelissä? Kyllä. Mutta jos solmitte avioliiton sellaisen henkilön kanssa, joka suhtautuu kirkkoon vihamielisesti tai evankeliumiin passiivisesti, asetatte itsenne asemaan, jossa huomaatte jonakin päivänä, että teidän on ehkä tehtävä valinta kyseisen henkilön ja kirkon välillä. Se on hyvin vakava vastuu.
Kun valitsette kumppania, varmistakaa, että te kumpikin haluatte selestisen aviosuhteen, haluatte iankaikkisen kumppanin, haluatte iankaikkisen perheen ja haluatte elää taivaallisen Isämme luona.
Lain noudattaminen
Herra on ilmoittanut selvästi, että me voimme olla kumppanimme kanssa yhdessä iankaikkisesti vain jos noudatamme lakia. Nykyajan ilmoituksessa Hän sanoo:
”Valmista sen tähden sydämesi vastaanottamaan ja noudattamaan ohjeita, jotka minä aion sinulle antaa, sillä kaikkien, joille tämä laki ilmoitetaan, on oltava sille kuuliaisia.
Sillä katso, minä ilmoitan sinulle uuden ja ikuisen liiton.” (OL 132:3–4.)
Jokaisen kirkon jäsenen tulee lukea ja tutkia Opin ja liittojen lukua 132. Käsitättekö, että kun sinetöijä suorittaa sinetöimistoimituksen, niin hänen ja Herran välissä ei ole ketään? Seremonia on kaunis ja koskettava.
Lunastaja itse selvensi temppeliavioliiton syvällistä tarkoitusta sanoessaan: ”Mitä tulee uuteen ja ikuiseen [avio]liittoon, se säädettiin minun kirkkauteni täyteyttä varten, ja sen, joka saa sen täyteyden, täytyy ja tulee pysyä laissa, tai hänet tuomitaan” (OL 132:6).
Herra on myös sanonut: ”Sen tähden, jos mies ottaa vaimon maailmassa eikä ota häntä vaimoksi minun kauttani eikä minun sanani kautta, ja hän tekee liiton hänen kanssaan niin pitkäksi aikaa kuin mies on maailmassa ja vaimo hänen kanssaan, heidän liittonsa ja avioliittonsa eivät ole voimassa heidän kuoltuansa ja poistuttuansa maailmasta; sen tähden heitä ei sido mikään laki, kun he ovat poissa maailmasta” (OL 132:15).
Käsitämmekö me, että Opissa ja liitoissa meille kerrotaan, että ellemme astu selestiseen avioliittoon, me emme voi saavuttaa korkeinta kirkkauden astetta selestisessä valtakunnassa (ks. OL 131:1–4)? On myös selvää, mitä tapahtuu niille, jotka eivät koskaan pääse osallisiksi temppeliavioliiton siunauksista: heidän liittonsa jatkuu siihen asti, kunnes kuolema heidät erottaa – hyvin surullinen ajatus.
Evankeliumin tavoitteena ja selestisen avioliiton tarkoituksena on paitsi pitää meidät yhdessä myös tehdä meistä kelvollisia saamaan taivaallisen Isämme korkein palkinto: korotus selestisessä valtakunnassa, lisääntyminen siinä valtakunnassa ja iankaikkinen elämä perheemme kanssa.
Yhdessä ylentyminen
Selestinen avioliitto on kuin vuorelle kiipeämistä. Kiinnitätte itsenne iankaikkiseen kumppaniin, ja alatte nousta vuorelle. Kun perheeseenne tulee lapsia, te kiinnitätte heidätkin itseenne ja jatkatte matkaanne. Köydet pitelevät kaikkia vuoristokiipeilijöitä yhdessä, mutta tuuli, sade, lumi ja jää – maailman haasteet – repivät ja kiskovat teitä siltä vuorelta.
Kuinka pääsette huipulle? Jos äiti tai isä antaa periksi ja katkaisee köyden, joka sitoo hänet puolisoonsa ja heidän lapsiinsa, on todennäköistä, että jompikumpi heistä saattaa pudota ja ehkä kiskaista muita perheenjäseniä mukaansa. Voi olla, että koko perhe putoaa vuorelta eikä pääse iankaikkiselle huipulle. Me emme voi ottaa sitä riskiä. Pitäkäämme aina mielessämme se, että perheenjäseninä meidät on sidottu vuorikiipeilijäryhmäksi, joka pyrkii palaamaan taivaallisen Isämme luo.
Tunnettu sanonta kertoo: ”Sinä nostat minua ja minä nostan sinua, ja yhdessä me ylennymme.”
Aviokumppanuus ei ole kainalosauva. Ei ole tarkoitus mennä naimisiin henkilön kanssa, jota pitää enkeleitä korkeammalla, ja sitten tukeutua häneen. Sen sijaan te kehitätte itseänne ja omia lahjojanne ja kykyjänne. Kun kehitytte, te kasvatte yhdessä toinen toistanne tukien ja vahvistaen.
Ennen kuin vaimoni ja minä solmimme avioliiton, sanoin hänelle: ”Tiedätkö, Mary, minusta tuntuu, että menestyäkseni liike-elämässä minun on tehtävä kovasti töitä kotimaassa ja kenties ulkomailla. Haluatko lähteä kanssani sille matkalle?” Hän vastasi haluavansa. Kymmenen vuotta sen jälkeen kun olimme menneet naimisiin, minua pyydettiin muuttamaan Englantiin ja hän muutti sinne kanssani. Sitten muutimme Saksaan ja myöhemmin Espanjaan. Hänestä tuli kansainvälinen, monikulttuurinen ja kaksikielinen, koska hän oli päättänyt, että me työskentelisimme ja kasvaisimme yhdessä.
Muistakaa kohdella toinen toistanne ystävällisesti ja kunnioittaa toinen toistanne sellaisina, jollaisia olette ja jollaisiksi haluatte tulla.
Muistan seurakunnassani erään naisen joitakin vuosia sitten, kun olin piispa. Hänellä ja hänen puolisollaan oli ongelmia avioliitossa. Kun he puhuivat kanssani, vaimo alkoi sättiä miestään kaikilla niillä tärkeillä osa-alueilla, joilla mies kaipaa kiitosta voidakseen kunnioittaa itseään. Hän puhui miehensä riittämättömyydestä isänä, hänen riittämättömyydestään aviosuhteessa, hänen riittämättömyydestään elättäjänä ja hänen sosiaalisista puutteistaan.
Kysyin vaimolta: ”Miksi teet tämän miehelle, jota sinun tulisi rakastaa ja tukea?”
Vaimo vastasi: ”On paljon helpompi riidellä jonkun rakkaan kanssa, koska häntä osaa loukata kipeimmin.”
Ja hän tarkoitti sitä.
Meidän myöhempien aikojen pyhien on kuitenkin käytettävä moraalista tahdonvapauttamme ja hyödynnettävä mahdollisuuksiamme kasvuun. Jokaisella on heikkouksia. Vastustaja tietää rakkaidenne, ystävienne, huonetoverienne, veljienne ja sisartenne sekä vanhempienne akilleenkantapään. Ymmärrättekö te oman akilleenkantapäänne? Tiedättekö te, mistä tilanteista teidän on pysyteltävä kaukana ja mitä heikkoutenne ovat? Onnellisen avioliiton salaisuus on suojella sitä akilleenkantapäätä eikä hyödyntää niiden ihmisten heikkouksia, jotka tunnette parhaiten, joita rakastatte eniten ja joita pystytte viime kädessä loukkaamaan kipeimmin.
”Vahvista siis veljiäsi kaikissa elämäntavoissasi, kaikissa rukouksissasi, kaikissa kehotuksissasi ja kaikissa tekemisissäsi” (OL 108:7). Toisin sanoen teidän tulee joka päivä auttaa toisianne rukoillessanne ja puhuessanne, kehotuksissanne ja tekemisissänne.
Muistan erään nuoren avioparin, joka oli juuri saanut opintonsa päätökseen. Toinen vanhemmista antoi heille asunnon. Toinen vanhemmista antoi heille huonekalut ja uuden auton. Heille annettiin kaikki mahdollinen. Kolmen vuoden kuluttua he olivat eronneet. He eivät olleet tehneet työtä ja uhrautuneet. He olivat nojautuneet toisiinsa ja vanhempiinsa kuin kainalosauvaan, olivat rampauttaneet itsensä eivätkä olleet kasvaneet. He eivät olleet oppineet vaikeaa osuutta. He eivät olleet kantaneet huolta siitä, kuinka saavat avioliittonsa toimimaan. Pitäkää huoli siitä, että teette uhrauksia, jaatte ja kasvatte yhdessä.
Toinen toisenne tukeminen
Palveltuani viiden vuoden ajan vanhinten koorumin johtajana, seurakunnanjohtajana ja piispana muutimme uuteen seurakuntaan. Pian vaimoni kutsuttiin Apuyhdistyksen johtajaksi. Hänellä oli ensimmäinen tapaaminen piispan kanssa samalla kun minä jahtasin kahta lasta pitkin käytäviä ja pysäköintialuetta ja juhlasalia. Sain ensimmäisen kerran kokea, mitä oli odottaa. Odotin puolitoista tuntia. Kun Mary tuli piispan toimistosta, minulla oli toinen poika sylissäni ja toinen käsipuolessani. En rohjennut sanoa mitään, mutta vilkaisin häntä sellaisella ilmeellä, joka kertoi: ”Käsitätkö, että annoit minun odottaa puolitoista tuntia?”
Hän vain nosti viisi sormea ja sanoi: ”Viisi vuotta.” Niin kauan hän oli odottanut minua. Silloin aloin ymmärtää, että oli minun vuoroni tukea vaimoani hänen tehtävässään aivan kuten hän oli tukenut minua minun tehtävissäni.
Pyydän, ettette tukeudu puolisoonne kuin kainalosauvaan vaan seisotte voimakkaina, vahvistatte toinen toistanne ja pyydätte apua rukoillessanne yhdessä joka ilta. Todistan, että ne hetket elämässäni, jolloin olen ollut onneton, masentunut tai surullinen, ovat olleet niitä, kun olen hairahtunut vaikka vähäisessäkin määrin pois Herran opetuksista. Rukoukseni on, että voisitte kokea todellista onnea ja että löytäisitte selestisen avioliiton ilon ja hivenen taivasta maan päällä.