Me puhumme Kristuksesta
Löydämme rauhaa levottomina aikoina
Artikkelista ”Lepoa sielullenne”, Liahona, marraskuu 2010, s. 101–102.
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28.)
Göteborgin keskustassa Ruotsissa on leveä puistokatu, jota reunustavat kauniit puut. Eräänä päivänä näin yhden valtavan puun rungossa onkalon, joten katsoin uteliaana sen sisään ja näin, että puu oli aivan ontto.
Ihmettelin, että puu pysyi vielä pystyssä. Niinpä katsoin ylöspäin ja näin, että rungon yläosan ympäri oli kiinnitetty leveä teräsvyö. Teräsvyöstä lähti useita teräsvaijereita, jotka puolestaan oli kiinnitetty ja ankkuroitu läheisiin rakennuksiin. Kauempaa katsoen puu näytti samanlaiselta kuin muutkin puut. Vasta kun katsoi sen sisään, huomasi, että sen runko oli ontto eikä kiinteä ja vahva. Aivan kuten nuori puu kasvaa vähitellen vankaksi puuksi, mekin voimme vähä vähältä kasvaa ominaisuuksiltamme kiinteiksi ja sisältä käsin täysinäisiksi, toisin kuin ontto puu. Ajan myötä puuta ei voitu pelastaa ja se jouduttiin kaatamaan.
Nuoren puun tavoin, joka kasvaa vähitellen vankaksi puuksi, mekin voimme vähä vähältä kasvaa ominaisuuksiltamme kiinteiksi ja sisältä käsin täysinäisiksi, toisin kuin ontto puu. Jeesuksen Kristuksen parantavan sovituksen kautta meillä voi olla voima kasvaa täyteen mittaan ja vahvoiksi, niin että sielumme täyttyy valolla, ymmärryksellä, ilolla ja rakkaudella.
Usko Jeesukseen Kristukseen ja Hänen opetustensa noudattaminen antavat meille vahvan toivon, ja tästä toivosta tulee luja ankkuri sielullemme. Meistä voi tulla lujia ja järkkymättömiä. Voimme saada kestävän sisäisen rauhan. Me voimme päästä Herran lepoon. Vain jos käännymme pois valosta ja totuudesta, onton puun kaltainen tyhjyyden tunne voi vallata sielumme sisimmät sopukat.
Kohdistakaamme katseemme niihin asioihin, jotka ylläpitävät kestävää mielen ja sydämen rauhaa. Silloin meidän luottamuksemme ”vahvistuu Jumalan edessä” (OL 121:45). Lupaus päästä Herran lepoon, saada rauhan lahja, on kaukana hetkellisestä, maailmallisesta tyydytyksestä. Se on todellakin taivaallinen lahja: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.) Hänellä on voima parantaa ja vahvistaa sielua. Hän on Jeesus Kristus.
”Hänen luokseen tuli paljon kansaa mukanaan rampoja, sokeita, raajarikkoja, mykkiä ja monia muita. Heidät asetettiin hänen eteensä, ja hän paransi heidät.
Ihmiset hämmästyivät nähdessään, kuinka mykät puhuivat, raajarikot tervehtyivät, rammat kävelivät ja sokeat näkivät, ja he ylistivät Israelin Jumalaa.” (Matt. 15:30–31.)
J. Kirk Richardsin teos Sokean parantaminen