Velvollisuus Jumalaa kohtaan -ohjelman siunauksia
Isä apuna Velvollisuus Jumalaa kohtaan -ohjelmassa
Tarvitsetko apua Velvollisuus Jumalaa kohtaan -ohjelman kanssa? Sitä löytyy kotoa.
Kuultuaan viime vuonna eräässä takkavalkeaillassa uudesta Velvollisuus Jumalaa kohtaan -kirjasesta, Aleks Miller – diakonien koorumin johtaja North Shoren seurakunnassa Vancouverin vaarnassa Kanadassa – oli innokas aloittamaan. Hän ja hänen isänsä sopivat, että he työskentelisivät joka sunnuntai yhdessä kirjasen jonkin osion parissa.
”Joka viikko isä ja minä istumme alas ja katsomme jotakin kirjasen osiota”, Aleks kertoo. ”Aloitamme rukouksella ja sitten opiskelemme aihetta ja luemme pyhiä kirjoituksia. Vastaamme osion kysymyksiin ja sitten kirjoitamme muistiin, kuinka voimme toteuttaa oppimaamme.” Aleks kertoo usein äidilleen, mitä hän ja isä ovat työstämässä. ”Olen puhunut äidin kanssa sakramentista ja sakramenttirukousten merkityksestä sekä kirjoittanut muistiin ajatuksia siitä, kuinka minä diakonina voisin auttaa tekemään sakramentin hänelle merkityksellisemmäksi.”
Kun Aleksilla oli ollut näitä Velvollisuus Jumalaa kohtaan -tuokioita isän kanssa vasta muutaman viikon ajan, hän huomasi, että se jo vaikutti hänen elämäänsä. ”Se tuntuu minusta tosi hyvältä”, hän sanoo. Isän kanssa vietettävä tuokio ei ole Aleksilla aina ensimmäisenä mielessä sunnuntai-iltapäivisin, ”mutta kun alamme oppia ja lukea yhdessä, olen paljon onnellisempi ja tutkiminen tuntuu minusta paremmalta.”
Aleks on asettanut uusia tavoitteita, ja hän ymmärtää evankeliumia paremmin, kun hän opiskelee ja oppii isänsä kanssa. ”Velvollisuus Jumalaa kohtaan -kirjasen yhdessä osiossa ehdotetaan, että tutkimme viittä Nuorten voimaksi -lehtisen aihetta ja sitten kirjoitamme jokaisesta muistiin yhden tavoitteen, jotta voimme kehittyä”, Aleks selittää. ”Minä valitsin rehellisyyden. Niinpä yhtenä tavoitteenani on kertoa vanhemmilleni, kun teen jotakin väärin, enkä vain pidä asiaa omana tietonani.”
Toiseksi aiheeksi Aleks valitsi koulunkäynnin. ”Tavoitteenani on pärjätä koulussa koko kuukausi niin, etten yhtään pelleilisi luokassa vaan tekisin kaikki tehtäväni niin, ettei niitä jäisi enää kotiläksyksi. Se sujuu varsin hyvin, ja nykyään minulla on paljon ylimääräistä aikaa.”
Nyt Aleks kannustaa kaikkia kooruminsa diakoneja työskentelemään, jotta he täyttäisivät velvollisuutensa Jumalaa kohtaan. Ja hän tarjoaa saman neuvon kaikille muillekin nuorille miehille, jotka miettivät kirjasensa avaamista ja työhön ryhtymistä: ”Ruvetkaa vain tekemään”, hän neuvoo. ”Jos tuntuu siltä, ettette pääse alkuun itseksenne, tehkää niin kuin minä ja pyytäkää isäänne tekemään sitä kanssanne.”
Valokuva Paul VanDenBerghe