Päivällisleikki
”Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin” (Ap. t. 2:46).
Spagettikastikkeen mausteinen tuoksu leijui ilmassa, kun Joseph ja hänen perheensä istuutuivat sunnuntain päivällispöytään. Isä piti ruokarukouksen, ja ruokaa alettiin tarjoilla pöydässä.
”Leikitään Arvaa elokuva -leikkiä!” Joseph ehdotti.
Arvaa elokuva -leikki oli hänen suosikkinsa niistä leikeistä, joita voitiin leikkiä päivällispöydässä. Myös äiti, isä sekä Josephin siskot Jill ja Julia pitivät siitä leikistä. Leikissä joku lausuu jotkin vuorosanat jostakin elokuvasta, jonka perhe on nähnyt. Sitten kaikki muut yrittävät ensimmäisenä arvata, mistä elokuvasta vuorosanat ovat.
”Ehkäpä meidän pitäisi leikkiä jotakin muuta leikkiä”, äiti sanoi. ”Koska on sunnuntai, ehkä voisimme leikkiä Arvaa lainaus -leikkiä.”
”Mitä se on?” Joseph kysyi.
”Minä esitän jonkin lainauksen pyhistä kirjoituksista, ja te kaikki yritätte arvata, kuka sen sanoi”, äiti sanoi.
”Kuulostaa tylsältä”, Joseph sanoi. ”Sitä paitsi en minä tiedä mitään lainausta pyhistä kirjoituksista.”
”Minä aloitan!” Jill sanoi. ”Minä menen ja teen sen, mitä Herra on käskenyt.”
Julian käsi ponnahti ylös. ”Nefi sanoi sen!”
”Oikein arvattu, Julia. Nyt on sinun vuorosi miettiä jokin lainaus”, Jill sanoi.
”Hetkinen… Selvä, arvatkaapa tämä, jos osaatte: ’Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!’”
Tällä kertaa isä nosti kätensä. ”Sen taivaallinen Isä sanoi Joseph Smithille pyhässä lehdossa.”
”Aivan oikein”, Julia sanoi. ”Hyvin muistettu, isä!”
Joseph alkoi vähitellen istua tuolillaan hieman ryhdikkäämmin.
”Minä haluan keksiä jonkin todella vaikean”, isä sanoi. ”Miten olisi tämä: ’Päästä minun kansani viettämään minun juhlaani.’”
Josephin käsi ponnahti ylös. ”Hei, Mooses sanoi niin. Se oli helppo.”
”Aivan oikein. Keksi sinä nyt yksi”, isä sanoi.
Joseph nojasi leukaa käsiinsä. Sitten hänen kasvoilleen levisi hymy, kun hän muisti luokkansa sen sunnuntain Alkeisyhdistyksen oppiaiheen. Sisar Morris oli puhunut siitä kerrasta, jolloin Jeesuksen opetuslapset olivat yrittäneet estää joitakuita lapsia tulemasta Jeesuksen luo. ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni”, Joseph sanoi.
Jälleen Julia nosti kätensä. ”Jeesus sanoi niin.”
”Oikein arvattu!”
He leikkivät siihen asti, kunnes kaikki olivat syöneet.
Myöhemmin samana iltana kun äiti peitteli Josephia vuoteeseen, tämä sanoi: ”Ei se arvausleikki ollutkaan niin tylsä.”
”Sinä muistit tänään todella hyvän lainauksen”, äiti sanoi.
”Kiitos. Voidaanko me leikkiä samaa ensi sunnuntainakin?”
”Minusta se on hieno ajatus”, äiti sanoi. Äiti antoi Josephille halauksen ja suukon ja lähti huoneesta.
Joseph käpertyi hymyillen peittonsa alle. Uusi sunnuntaiperinne oli juuri saanut alkunsa.
Kuvitus Natalie Malan