Apuyhdistyksen historiaa – mitä mahdollisuuksia Herra näkee tyttärissään
Me Jumalan tyttäret, jotka tavoittelemme iankaikkista elämää, voimme kulkea luottavaisina eteenpäin ja saada innoitusta niiden esimerkistä, jotka ovat eläneet ennen meitä.
Kun meidät kutsuttiin Apuyhdistyksen uudeksi ylimmäksi johtokunnaksi, meille annettiin tutkittavaksi Apuyhdistyksen historiateos. Olemme tutkineet sitä rukoillen ja pyrkien tietämään, mitä Herra haluaa meidän oppivan ja sitten tekevän sen tutkimisen tuloksena. Olemme tutkiessamme huomanneet, että myöhempien aikojen pyhiin kuuluvilla naisilla on rikas hengellisen voiman ja osallistumisen perintö. Aikakirja on vaikuttava tallenne Herran kanssakäymisistä tyttäriensä kanssa ja Hänen odotuksistaan heitä kohtaan. Tutkimisemme ja sen myötä saamamme innoituksen ansiosta olemme saaneet tietää, mitkä ovat Apuyhdistyksen päämäärät. Olemme oppineet, että Herra haluaa tyttäriensä kasvavan uskossa ja henkilökohtaisessa vanhurskaudessa, vahvistavan perheitä ja koteja sekä etsivän ja auttavan apua tarvitsevia valmistautuessaan iankaikkisen elämän siunauksiin. Kun nykypäivän sisaret lukevat historiaansa rukoillen, he saavat näkemyksiä, vastauksia ja innoitusta samoin kuin me.
Toivomme, että tutkiessamme Apuyhdistyksen historiaa ja työtä me huomaisimme, kuinka meidän taivaallinen Isämme on auttanut sisaria menneinä aikoina. Kun saamme tietää, kuinka Hän on auttanut heitä, saamme todistuksen siitä, että Hän auttaa myös meitä nykyään. Opimme, että jos Jumala pystyi Pyhän Hengen voimalla johdattamaan jotakuta naista yli sata vuotta sitten, Hän voi toimia samoin naisten kohdalla meidän aikanamme.
Sisar Eliza R. Snow, Apuyhdistyksemme toinen ylijohtaja, oli vahva ja uskollinen johtaja varhaisina aikoina. Hän ymmärsi, että Henki ”tyydyttää ja täyttää ihmissydämen jokaisen kaipauksen ja täyttää jokaisen tyhjiön”. Eri vaiheissa elämäänsä hän kamppaili heikon terveyden ja yksinäisyyden kanssa. Häntä kuitenkin vahvistettiin, kun hän kykeni saamaan henkilökohtaista ilmoitusta ja toimimaan sen mukaan. Hänelle henkilökohtainen ilmoitus ja Hengen jatkuva kumppanuus olivat kuin lähde. Hän on sanonut: ”Eikö etuoikeutemme olekin elää niin, että voimme saada sitä virtaamaan jatkuvasti sieluumme?”1
Tämänkaltaiset esimerkit kautta historiamme auttavat meitä muistamaan, että kyky saada henkilökohtaista ilmoitusta ja toimia sen mukaan on tärkein yksittäinen taito, jonka voimme tässä elämässä hankkia. Sen avulla me onnistumme; ilman sitä me epäonnistumme.
Apuyhdistyksen historia on tärkeä nykypäivän sisarille kautta maailman.
Historiamme tuo esiin lukuisia vahvoja, vanhurskaita, uskollisia, omistautuneita naisia. Tämä perintö alkoi Eevasta, ja kertomukset näistä naisista kuuluvat meille jokaiselle ja antavat meille näkemystä tulevaisuudestamme. Jos jatkamme tätä vanhurskaiden, omistautuneiden naisten perintöä, se tapahtuu sen ansiosta, että rakennamme heidän laskemalleen perustalle. Historiaa tutkiessamme opimme, että kirkon naisissa on voimaa ja suuria kykyjä, jotka ovat peräisin heidän uskostaan Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen palautettuun evankeliumiinsa. Tämä usko on antanut naisille kyvyn tehdä oikeita valintoja sekä voittaa haasteita ja vaikeuksia. Sen ansiosta he ovat voineet kääntyä uskonsa palon ja liittojensa voiman puoleen ollakseen esimerkillisiä kokemuksissaan kuolevaisuudessa. Uskon perintöä ovat jokaisessa maassa luoneet naiset, jotka ovat auttaneet vakiinnuttamaan kirkkoa ja vahvistamaan myöhempien aikojen pyhien koteja.
Silvia H. Allred, joka on ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, on kertonut äidistään Hilda Alvarengasta, joka kutsuttiin palvelemaan Apuyhdistyksen johtajana eräässä lähetysseurakunnassa El Salvadorissa, kun hän oli kolmissakymmenissä oleva käännynnäinen. Sisar Alvarenga kertoi seurakunnanjohtajalle olevansa kokematon, valmistautumaton ja riittämätön. Mutta seurakunnanjohtaja joka tapauksessa kutsui hänet. Palvellessaan sisar Alvarenga oppi johtamistaitoja ja omaksui uusia kykyjä, kuten opettamista, puhumista muiden edessä sekä kokousten, toimintojen ja palveluprojektien järjestämistä. Hän auttoi muita seurakuntalaisia rakentamaan valtakuntaa.2 Nykyään, kuten menneinä aikoina, taivaallinen Isä odottaa tyttäriensä toimivan johtotehtävissä jokaisessa seurakunnassa. Hilda Alvarengan kaltaisista sisarista tulee pioneereja ja roolimalleja tuleville sukupolville.
Historia voi auttaa nykypäivän naisia, joilla on elämässään monia paineita.
Kun johtokuntamme on matkustanut eri puolilla maailmaa, olemme käyneet sisarten kodeissa. Olemme nähneet, kuinka he kamppailevat, ja tiedämme, millaisten sydäntäsärkevien vaikeuksien kanssa he joutuvat elämään. Monet sisaret tuntevat musertuvansa. Joidenkuiden on vaikea löytää aikaa päivittäiseen rukoukseen ja pyhien kirjoitusten tutkimiseen sekä niiden asioiden tekemiseen, jotka auttavat heitä tuntemaan Hengen elämässään. Elämme yhä haasteellisempia aikoja, ja ympärillämme on uskonkäsityksiä ja käytäntöjä, jotka voisivat ohjata meidät pois iankaikkisesta tavoitteestamme. Koska meillä naisilla on suuri vaikutus lähipiirissämme oleviin, meidän täytyy tehdä kaikki voitavamme pysyäksemme hengellisesti vahvoina.
Apuyhdistyksemme historia auttaa meitä keskittymään siihen, mikä on tärkeää, ja laittamaan tekemisemme oikeaan tärkeysjärjestykseen. Joka päivä meille annetaan mahdollisuus tehdä valintoja, joiden avulla voimme kasvaa uskossamme ja vahvistaa perheitämme. Yli 60 vuotta sitten Belle S. Spafford, Apuyhdistyksemme yhdeksäs ylijohtaja, kehotti sisaria arvioimaan kiinnostuksensa kohteita ja toimintaansa sekä yksinkertaistamaan elämäänsä tekemällä niitä asioita, jotka olisivat kestävimpiä, siten vapauttaen itsensä vähemmän palkitsevista toimista.3 Hänen neuvonsa on arvokas vielä nykyäänkin. Historiamme tutkiminen auttaa meitä saamaan tarvitsemamme näkemyksen keskittyäksemme niihin välttämättömiin asioihin, jotka siunaavat elämäämme iankaikkisesti.
Uskossa kasvaminen, perheiden vahvistaminen ja muiden palveleminen ovat nykyään yhtä tärkeitä kuin ne olivat silloin, kun Apuyhdistys perustettiin.
Historiamme opettaa meille, että vahva usko on eteenpäin vievä ja vakauttava voima vanhurskaiden naisten elämässä. Usko Jeesuksen Kristuksen sovitukseen paitsi parantaa meidät myös antaa meille voimaa tehdä vaikeita asioita ja elää esimerkillisesti. Historiamme opettaa meille, että rakkaus – Kristuksen puhdas rakkaus – joka ei koskaan katoa, on auttanut naisia kestämään hienosti joitakin hyvin vaikeita koettelemuksia. Me kasvamme uskossamme ja henkilökohtaisessa vanhurskaudessamme, kun teemme valintoja saattaaksemme tahtomme sopusointuun Jumalan tahdon kanssa. Niin tehdessämme tunnemme rauhaa. Kun emme ole sopusoinnussa, tunnemme syyllisyyttä. Silloin Henki kertoo meille, että meidän on tarpeen tehdä parannusta ja saattaa itsemme jälleen sopusointuun Jumalan tahdon kanssa. Parannus on periaate, jota käytämme päivittäin pysyäksemme hengellisesti vahvoina.
Historiamme opettaa meille, etteivät vahvat perheet synny sattumalta. Herran suunnitelman mukaan eläminen täsmällisesti, harkitusti ja päättäväisesti on tietoinen uskontäyteinen valinta nykypäivän maailmassa. Lähipiirissämme olevien vahvistaminen ja kaikista perheistä huolehtiminen on uskontäyteistä, laupiasta palvelemista.
Historiamme on täynnään roolimalleja sisarilta, jotka ovat ottaneet vastaan haasteen auttaa köyhiä ja pelastaa sieluja.4 Amy Brown Lyman palveli Apuyhdistyksen kahdeksantena ylijohtajana toisen maailmansodan aikana. Hän neuvoi sisaria vahvistamaan uskoaan ja kestämään. Hän sai sisaret kohdistamaan huomionsa siihen, että nämä tekisivät kodistaan turvapaikan ja tärkeän asian elämässään.5
Apuyhdistykseen tullessaan jokaisesta sisaresta tulee osa suurta maailmanlaajuista sisarjoukkoa, jota yhdistää opetuslapseus. Silloin hän alkaa työskennellä muiden kanssa, jotka myös ovat päättäneet pitää liittonsa ja antaa kaikkensa Herran valtakunnan rakentamiseen.
Historiamme auttaa meitä ymmärtämään erottamattoman yhteytemme pappeuteen.
Herralla on tärkeä työ pojilleen ja tyttärilleen. Pappeuskoorumit ja Apuyhdistykset tekevät Herran työtä. Profeetta Joseph Smith sanoi: ”Minä järjestän naiset pappeuden alaisuuteen pappeuden mallin mukaan.”6
Nykyään, kuten ennenkin, Apuyhdistyksen johtaja toimii piispan tai seurakunnanjohtajan alaisuudessa, jolla on pappeuden avaimet seurakunnan johtamiseen.
Barbara W. Winder, Apuyhdistyksemme 11. ylijohtaja, on sanonut: ”Haluan ja toivon todella, että olemme yhtenäisiä, yhtä pappeuden kanssa palvellen ja rakentaen Jumalan valtakuntaa täällä tänä päivänä.”7
Lisäksi ei ole mitenkään vähäpätöinen asia tietää, että jokainen sisar voi päästä osalliseksi kaikista pelastuksen toimituksista ja voi tehdä liittoja, joiden avulla hän voi täyttää maanpäällisen ja iankaikkisen tehtävänsä. Jokainen sisar voi saada jatkuvaksi kumppanikseen Pyhän Hengen johdattamaan häntä, lohduttamaan häntä ja vahvistamaan hänen vanhurskaat toimensa. Hän voi myös päästä täysin osalliseksi hengellisistä lahjoista, jotka lisäävät hänen kykyään elää luottavaisin ja turvallisin mielin. Historiamme opettaa meille, kuinka entisaikojen naiset ovat hyödyntäneet näitä siunauksia.
Historiamme tunteminen auttaa meitä valmistautumaan iankaikkisen elämän siunauksiin.
Menneestä opimme, että Apuyhdistyksen sisaret ovat kohdanneet vaikeita aikoja, mutta nykyäänkin me taistelemme päättäväistä vihollista vastaan, joka haluaa tuhota uskomme ja perheemme ja jättää meidät yksin kärsimään. Apuyhdistyksemme historia antaa taustaa kaikelle, mitä teemme. Profeetta Joseph Smithin välityksellä Vapahtaja esitti tämän taloudenhoitokauden naisille kutsun auttaa toteuttamaan Hänen työtään.
Historiamme ansiosta me opimme, keitä me olemme ja mikä on meidän ratkaisevan tärkeä tehtävämme taivaallisen Isämme suunnitelmassa. Me emme voi siirtää vastuullisia tehtäviämme jollekulle muulle. Koska taivaallinen Isämme tuntee meidät ja rakastaa meitä, Hän tukee meitä, kun pyrimme mukauttamaan tahtomme Hänen tahtoonsa. ”Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän” (2. Nefi 31:20).
Harry Andersonin teos Maria ja ylösnoussut Herra; valokuva Busath Photography
Valokuvakuvitus Matthew Reier ja Howard Collett