Muutin mieleni

Jessica Baksis, Idaho, USA

Olin 21-vuotias ja osakkaana eräässä kauneushoitolassa. Opetin kirkossa erästä Alkeisyhdistyksen luokkaa. Elämäni oli hyvää, mutta tunsin rauhattomuutta. Tuntui siltä, että oli jotakin muuta, mitä minun piti tehdä – en vain tiennyt mitä.

Eräänä sunnuntaina piispa kutsui minut toimistoonsa ja kysyi minulta, olinko ajatellut palvelemista lähetystyössä. Olin aivan ällikällä lyöty. Olin ollut kirkon jäsen vain kaksi vuotta, enkä ollut koskaan ajatellut palvelevani lähetystyössä.

Sanoin piispalle, ettei minun mielestäni lähetystyö ollut minua varten. Kun olin lähdössä hänen toimistostaan, hän sanoi: ”No, jos muutat mielesi, kerro minulle.” Luulin, että asia oli loppuun käsitelty, mutta piispan sanat jäivät kaikumaan mieleeni.

Mietin mielessäni, kuinka mitenkään voisin palvella lähetystyössä. Olin ainoa kirkon jäsen omassa perheessäni. Miltä perheestäni tuntuisi? Mitä tekisin kauneushoitolan osakkuudelleni? Pystyisinkö palvelemaan puolentoista vuoden ajan?

Näitä kysymyksiä pohtiessani tunsin innoitusta lukea Mormonin kirjaa. Otin kirjan ja käänsin esiin Alman kahdeksannen luvun. Kun luin Almasta ja Amulekista, jotka olivat aloittamassa lähetystyötään, tiesin, että minunkin tuli julistaa Jumalan sanoja (ks. jae 30). Seuraavana sunnuntaina kerroin piispalleni, että olin muuttanut mieleni ja halusin palvella lähetystyössä.

Perheeni oli tukenani, ja pystyin myymään oman osuuteni kauneushoitolasta. Palvelin Caracasissa Venezuelassa ja saan yhä siunauksia siitä, että palvelin kunniakkaasti Herraa.