Pidin kiinni päätöksestäni

Elena Ogneva Anderson, Utah, USA

Kun täytin 21, aloin tuntea innoitusta palvella lähetystyössä. En ollut koskaan suunnitellut lähetystyötä, joten nämä ajatukset tulivat odottamatta. Pappeusjohtajani kannusti minua rukoilemaan asian puolesta, ja minä tein niin.

Vastaus tuli hyvin selkeänä: tiesin, että Herra halusi minun palvelevan lähetystyössä. Alun perin tunsin innostusta palvelemista kohtaan, mutta lähtö lähetystyöhön oli haasteellisempaa kuin olin odottanut.

Esimieheni ei ymmärtänyt, miksi lähtisin puoleksitoista vuodeksi, eikä hän halunnut antaa minulle vapaata valmistautuakseni lähtöön. Hän pani minut valitsemaan: ”Ole töissä tai jää pois töistä. Oma on valintasi.” Vaikka minua pelottikin olla ilman työtä viimeiset viikot ennen lähetystyötäni, päätin jättää sen työn.

Lääkärintodistusten hankkiminenkin oli monimutkaista. Lääkärini kotimaassani Venäjällä ei ollut koskaan aiemmin nähnyt kirkon lähetystyöhön aikovan terveydentilaa koskevia lomakkeita, ja hän kieltäytyi allekirjoittamasta niitä.

Tämänkaltaiset hankaluudet saivat minut miettimään, olinko todella tehnyt oikean valinnan. Useita kertoja olin muuttaa mieleni. Mutta niinä epäilyksen hetkinä muistin vastauksen, jonka olin saanut rukoukseeni, ja pystyin pitämään kiinni päätöksestäni palvella. Lopulta löysin ratkaisun näihin ja muihin kohtaamiini haasteisiin.

Minut kutsuttiin palvelemaan Pietarin lähetyskentällä Venäjällä. Muutamat ensimmäiset kuukaudet lähetyskentällä eivät olleet helppoja. Pystyin kuitenkin kohtaamaan lähetystyöni haasteet sen ansiosta, mitä olin oppinut selviytyessäni hankaluuksista, joita olin kohdannut valmistautuessani palvelemaan. Lähetystyöni – ja ne vaikeudet, joita kohtasin valmistautuessani siihen – opetti minulle, että Herran avulla voin tehdä vaikeita asioita.