Yancy

Vanhin Brent H. Nielson

seitsemänkymmenen koorumista

”Ja nyt minä tahdon teidän olevan nöyriä ja olevan myöntyviä ja lempeitä” (Alma 7:23).

Sisarukseni ja minä olimme aina halunneet saada hevosen. Kun olin noin 9- tai 10-vuotias, isäni osti kauniin mustan tamman. Annoimme sille nimen Yancy. Olimme todella innoissamme tästä hevosesta, mutta sitä ei ollut koulutettu ratsuhevoseksi. Olimme liian nuoria tekemään kaikkea sitä kovaa työtä, jota hevosen kouluttaminen vaatii, joten isäni pyysi erästä hevosiin perehtynyttä ystävää auttamaan Yancyn kouluttamisessa.

Kävimme usein laitumella Yancya katsomassa. Tuskin maltoimme odottaa päivää, jolloin voisimme ratsastaa sillä. Huolimatta siitä, kuinka kovasti Yancya yritettiin kouluttaa, kukaan ei onnistunut siinä. Se oli liian itsepäinen. Emme koskaan päässeet ratsastamaan sillä.

Eräänä päivänä isäni ystävä yritti ratsastaa sillä paraatissa. Kun Yancy kulki ratsastajineen tietä pitkin, se pukitti ratsastajan selästään ja alkoi juosta kaupungin poikki. Yancy ravasi niin hurjaa vauhtia, että satutti jalkansa palopostiin. Juoksin Yancyn perään ja löysin sen makaamasta tuskissaan tiellä.

Olin murheissani. Me rakastimme Yancya. Jos se olisi totellut kouluttajaa, siitä olisi voinut tulla onnellinen hevonen, jolla oli mahtava elämä. Mutta Yancy ei kuunnellut mestariaan eikä seurannut häntä. Sen sijaan se makasi nyt keskellä tietä loukkaantuneena.

Yancyn tapaus antoi minulle opetuksen siunauksista, joita saamme, kun seuraamme Mestaria, Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Kun olemme ystävällisiä ja lempeitä ja nöyriä, voimme olla onnellisia ja antaa Vapahtajan johtaa meitä.

Kuvitus Dan Burr