Kuolleenmeren kääröt – ikkuna nykyajan Raamattuun
Vuoden 1947 alkupuolella kolme beduiinien Ta’amireh-heimoon kuuluvaa paimenta oli etsimässä karannutta elikkoa. Yksi heistä heitti erääseen luolaan kiven ja kuuli saviruukun rikkoutuvan. Kun he menivät sisään luolaan, he näkivät, että siellä oli useita suuria saviastioita, ja jotkin niistä sisälsivät kirjakääröjä.* Seuraavina vuosina beduiinit ja arkeologit löysivät satoja kirjakääröjä 11 luolasta Kuolleenmeren luoteisrannalla.
Monet tutkijat pitävät Kuolleenmeren kääröjä 1900-luvun merkittävimpänä arkeologisena löytönä. Kirjakääröt sisältävät yli 900 tekstiä käsittävän muinaisen kirjaston. Useimmat niistä on kirjoitettu Uudessa testamentissa käytetyllä alkuperäisellä heprean kielellä. Noin 225 käärössä on kaikkein vanhin laitos Vanhasta testamentista (lukuun ottamatta Esterin kirjaa). Kyseinen laitos on yli tuhat vuotta vanhempi kuin ne, joita keskiajalla käytettiin. Useimmat kirjakääröt ovat vuosien 150 eKr. – 68 jKr. väliseltä ajalta, joskin jotkin tekstit ovat niinkin vanhoja kuin kolmannelta vuosisadalta eKr.
Perinteisten raamatullisten tekstien lisäksi Kuolleenmeren kääröt sisältävät myös Temppelikäärön (jossa kuvaillaan Jerusalemiin rakennettavaa temppeliä ja ihanteellista liittokansaa), Sotakäärön (jossa kerrotaan lopunajan taistelusta) sekä Raamatun rinnakkaistekstejä (kuten Henokin, Nooan ja Melkisedekin kirjat sekä Jaakobin, Juudan ja Leevin todistukset). Raamatussa Henokista tiedetään vain vähän, mutta kirjakääröissä Henok on merkittävä hahmo – voimallinen profeetta erityisine lahjoineen.
Useimmat kääröistä ovat pahasti hajonneet säiden ja ajan armoilla, mutta tutkijat ovat pystyneet poimimaan valtavasti tietoa kirjoitustyöstä. Kirjurien huolellinen ja pikkutarkka työ osoittaa korkeaa ammattitaitoa ja pätevyyttä heidän jäljentäessään ja siirtäessään pyhiä tekstejä sukupolvelta toiselle. Ne meistä, jotka rakastavat ja arvostavat pyhiä kirjoituksia, ovat suuressa kiitollisuudenvelassa noille kirjureille heidän huolellisesta työstään.
Kun ajattelemme muinaisia menetelmiä, joilla tekstit tallennettiin käsin kirjoittaen, ymmärrämme, että Raamattu on läpikäynyt valtavan prosessin, ennen kuin se on päätynyt tälle vuosisadalle. Kuolleenmeren kääröt ovat todisteena siitä, että Vanha testamentti on siirtynyt kunnioitettavalla tarkkuudella eteenpäin kautta vuosisatojen. Siitä meidän on oltava kiitollisia profeetoille, kirjureille, tekstin jäljentäjille ja kaikille, jotka olivat vastuussa Raamatun siirtämisestä sukupolvesta sukupolveen.