Mihin me uskomme
Kymmenykset ovat avuksi Jumalan valtakunnan rakentamisessa
Me uskomme, että meidän tulee antaa kymmenesosa tuloistamme Herralle auttaaksemme Hänen valtakuntansa rakentamisessa. Kymmenysten laki edellyttää meidän uhraavan aineellista omaisuuttamme voidaksemme nauttia suuremmista hengellisistä siunauksista.
Kymmenysten periaatetta on harjoitettu siitä alkaen kun evankeliumia alettiin opettaa maan päällä. Esimerkiksi Abraham maksoi kymmenykset ylipappi Melkisedekille (ks. 1. Moos. 14:18–20). Herra käski Moosesta opettamaan kansalle kymmenysten maksamista (ks. 3. Moos. 27:30–34). Myöhemmin, kun Vapahtaja kävi nefiläisten luona, Hän antoi heille kymmenysten lain (ks. 3. Nefi 24). Ja meidän aikanamme Hän palautti tämän käskyn profeetta Joseph Smithin välityksellä (ks. OL 119).
Täyttääksemme tämän käskyn annamme Herralle kymmenesosan tuloistamme paikallisten pappeusjohtajien kautta. Varat lähetetään kirkon keskuspaikkaan, jossa ensimmäisen presidenttikunnan, kahdentoista apostolin koorumin ja johtavan piispakunnan muodostama neuvosto päättää näiden pyhien varojen käytöstä (ks. OL 120).
Kymmenysten ansiosta kirkko voi rakentaa ja ylläpitää temppeleitä ja seurakuntakeskuksia, rahoittaa seminaari- ja instituuttitoimintaa, tarjota kirkon jäsenille oppiaineistoja sekä tukea lähetystyötä, temppelityötä ja sukututkimustyötä.
Me uskomme, että kymmenykset tulee maksaa auliisti, ”sillä iloista antajaa Jumala rakastaa” (2. Kor. 9:7). Kymmenysten maksaminen on meille tapa auttaa Jumalan valtakunnan rakentamisessa maan päällä ja osoittaa kiitollisuutta taivaalliselle Isälle kaikista saamistamme siunauksista. Kymmenysten maksaminen tuo vielä lisää siunauksia elämäämme. Kuten Malakia opetti: ”Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta huoneessani olisi ruokaa, ja koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot, enkö minä avaa teille taivaan ikkunat ja vuodata teille siunausta, niin ettei ole kylliksi tilaa ottaa sitä vastaan” (3. Nefi 24:10). Hengellisiä ja ajallisia siunauksia voivat saada kaikki, jotka maksavat rehelliset kymmenykset, vaikka summa olisi vähäinenkin.