Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Täyttäkää maailma Kristuksen rakkaudella
Presidentti Dieter F. Uchtdorf
toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Kun ajattelemme joulua, ajattelemme usein lahjojen antamista ja saamista. Lahjat voivat olla osa vaalittua perinnettä, mutta ne voivat myös vähentää joulunajan yksinkertaista arvokkuutta ja estää meitä viettämästä Vapahtajan syntymäjuhlaa merkityksellisellä tavalla.
Tiedän omasta kokemuksestani, että ikimuistoisimpia jouluja voivat olla ne, jotka ovat vaatimattomimpia. Lapsuuteni lahjat olivat todella vaatimattomia nykyajan mittapuiden mukaan. Joskus sain paikatun paidan tai hansikkaat tai sukat. Muistan yhden erityisen joulun, jolloin veljeni antoi minulle puisen veitsen, jonka hän oli vuollut.
Merkityksellisen joulun luomiseen ei tarvita kalliita lahjoja. Mieleeni muistuu eräs vanhin Glen L. Ruddin kertomus. Hän palveli seitsemänkymmenen koorumin jäsenenä vuosina 1987–1992. Päivää ennen joulua monta vuotta sitten, kun hän vastasi piispojen varastohuoneesta, hän sai kuulla eräältä kirkolliselta johtajalta puutteenalaisesta perheestä, joka oli vastikään muuttanut kaupunkiin. Kun hän kävi heidän pienessä asunnossaan, siellä oli nuori yksinhuoltajaäiti neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa.
Perhe eli niin suuressa puutteessa, ettei äiti voinut ostaa sinä jouluna lapsilleen herkkuja eikä lahjoja – hänellä ei ollut varaa edes joulukuuseen. Veli Rudd jutteli perheen kanssa ja sai tietää, että kolme pientä tyttöä pitäisivät nukesta tai pehmoeläimestä. Kun hän kysyi kuusivuotiaalta pojalta, mitä tämä halusi, nälkäinen pikkupoika vastasi: ”Haluaisin lautasellisen kaurapuuroa.”
Veli Rudd lupasi pienelle pojalle kaurapuuroa ja ehkä vielä muutakin. Sitten hän meni piispojen varastohuoneeseen ja keräsi ruokaa ja muita tarvikkeita perheen välittömien tarpeiden täyttämiseksi.
Juuri sinä aamuna eräs antelias myöhempien aikojen pyhä oli antanut hänelle 50 dollaria ”jotakuta tarvitsevaa varten”. Veli Rudd otti tuon lahjoitussumman ja kolme omaa lastaan mukaansa jouluostoksille – lapset valitsivat leluja noille tarvitseville lapsille.
Ruddit lastasivat autoonsa ruokatarvikkeita, vaatteita, lahjoja, joulukuusen sekä koristeita ja ajoivat tuon perheen asunnolle. Siellä he auttoivat äitiä ja tämän lapsia koristelemaan joulukuusen. Sitten he laittoivat lahjat kuusen alle ja antoivat pikkupojalle suuren pakkauksen kauraryynejä.
Äiti itki, lapset riemuitsivat, ja he kaikki lauloivat joululaulun. Tuona iltana, kun Ruddin perhe kokoontui yhteen päivälliselle, he kiittivät siitä, että he voivat suoda toiselle perheelle jouluiloa ja auttaa pientä poikaa saamaan kulhollisen kaurapuuroa.1
Kristus ja antamisen henki
Ajatelkaa sitä korutonta mutta silti arvokasta tapaa, jolla taivaallinen Isä päätti kunnioittaa Poikansa syntymää. Sinä pyhänä yönä enkelit eivät ilmestyneet pohatoille vaan paimenille. Kristus-lapsi ei syntynyt salonkiin vaan seimeen. Häntä ei kääritty silkkikankaisiin vaan kapaloihin.
Tuon ensimmäisen joulun yksinkertaisuus enteili Vapahtajan elämää. Vaikka Hän oli luonut maan, käyskennellyt ylevyyden ja loiston maailmoissa ja seissyt Isän oikealla puolella, Hän tuli maailmaan avuttomana pienokaisena. Hänen elämänsä oli esimerkki vaatimattomasta jaloudesta, ja Hän vaelsi köyhien, sairaiden, masentuneiden ja kuormien uuvuttamien joukossa.
Vaikka Hän oli kuningas, Hän ei piitannut ihmisten kunnianosoituksista eikä rikkauksista. Hänen elämänsä, Hänen sanansa ja Hänen päivittäiset toimensa olivat vaikuttava esimerkki koruttomasta ja silti syvällisestä arvokkuudesta.
Jeesus Kristus, joka osasi antaa täydellisesti, näytti meille antamisen mallin. Niille, joiden sydän on raskas yksinäisyydestä ja surusta, Hän tuo myötätuntoa ja lohtua. Niille, joiden ruumis ja mieli on sairauden ja kärsimyksen vaivaama, Hän tuo rakkautta ja parantamista. Niille, joiden sielu on synnin kuormittama, Hän tarjoaa toivoa, anteeksiantoa ja vapahdusta.
Jos Vapahtaja olisi keskuudessamme tänä päivänä, me löytäisimme Hänet sieltä, missä Hän oli aina – palvelemassa murtuneita, masentuneita, vähäpätöisiä, ahdistuneita ja hengessään köyhiä. Antakaamme Hänelle lahjoja rakastamalla muita Hänen tavallaan tänä joulunaikana ja aina. Muistakaamme Hänen syntymänsä, lahjojensa ja elämänsä vaatimaton arvokkuus. Ja täyttäkäämme maailma Hänen rakkautensa ja parantavan voimansa valolla tekemällä yksinkertaisia ystävällisyyden, laupeuden ja myötätunnon tekoja.
Valokuva tähdistä Alexandrum79/iStock/Thinkstock; VALOKUVA MAAPALLOSTA Stockbyte; kulhosta seregam/iStock/Thinkstock; kaurapuurosta Lisaison/iStock/Thinkstock; lusikasta Okea/iStock/Thinkstock