Valmistautumista toiseen tulemiseen

Vanhin Dallin H. Oaks

kahdentoista apostolin koorumista

Huhtikuun 2004 yleiskonferenssipuheesta.

”Tämä elämä on ihmisille aika valmistautua kohtaamaan Jumala” (Alma 34:32). Olemmeko me valmistautumassa?

Entä jos Hänen tulemisensa päivä olisi huomenna? Jos tietäisimme kohtaavamme Herran huomenna – oman ennenaikaisen kuolemamme vuoksi tai Hänen odottamattoman tulemisensa vuoksi – niin mitä me tekisimme tänään? Mitä me tunnustaisimme? Mitä me lakkaisimme tekemästä? Millaista tiliä meidän pitäisi tehdä? Mitä me antaisimme anteeksi? Mistä me lausuisimme todistuksemme?

Jos me tekisimme nuo asiat silloin, miksemme tekisi niitä nyt? Miksi emme tavoittelisi rauhaa nyt, kun rauhan kerran voi saada?

Pahuus, joka aiemmin rajoittui tiettyihin paikkoihin ja jota peiteltiin kuin paisetta, on nykyään laillista ja sitä esitellään kuin jotakin julistetta. Sivilisaation perimmäinen olemus ja sen suojamuurit asetetaan kyseenalaisiksi tai niitä vastaan hyökätään. Kansakunnat kiistävät uskonnollisen perintönsä. Avioliitto ja velvollisuudet perhettä kohtaan hylätään esteenä henkilökohtaiselle nautinnolle. Elokuvat ja aikakauslehdet ja televisio, jotka muovaavat asenteitamme, ovat täynnään kertomuksia tai kuvia, jotka esittävät Jumalan lapset saalistavina petoina tai parhaimmillaankin merkityksettöminä luomuksina, jotka tavoittelevat tuskin mitään muuta kuin henkilökohtaista mielihyvää. Ja liian monet meistä hyväksyvät tämän viihteeksi.

Hyvä, tosi ja kaunis korvataan hyödyttömällä, ”millä tahansa” ja henkilökohtaisten oikkujen arvottomalla rihkamalla. Ei ihme, että monet ovat joutuneet pornografian, pakanallisen kehonosien lävistyksen, itsekkään mielihyvän tavoittelun, epärehellisen käyttäytymisen, paljastavan pukeutumisen, siivottoman kielenkäytön ja alentavan sukupuolisen irstailun pauloihin.

Kaikki tämä on tuskallista taivaallisen Isämme silmissä, Hänen, joka rakastaa kaikkia lapsiaan ja tuomitsee kaiken sellaisen, mikä estää meitä palaamasta Hänen kasvojensa eteen.

Mikä on henkilökohtaisen iankaikkiseen elämään valmistautumisemme tila? Jumalan kansa on aina ollut liittokansaa, mukaan lukien ne pyhät lupaukset, joita me olemme tehneet kasteen vesissä, saadessamme pyhän pappeuden ja Jumalan temppeleissä. Olemmeko me niitä, jotka lupaavat, mutta eivät pidä lupauksiaan, ja niitä, jotka uskovat, mutta eivät toimi uskonsa mukaan?

Noudatammeko me Herran käskyä: ”Seisokaa siis pyhissä paikoissa, älkääkä horjuko, Herran päivän tulemiseen asti; sillä katso, se tulee pian” (OL 87:8)?

Haasteita on kaikkialla ympärillämme (ks. 2. Kor. 4:8–9). Mutta kun me uskomme Jumalaan, me luotamme siunauksiin, jotka Hän on luvannut niille, jotka pitävät Hänen käskynsä. Me uskomme tulevaisuuteen, ja me valmistaudumme tuota tulevaisuutta varten.

The resurrected Jesus Christ (wearing white robes with a magenta sash) standing above a large gathering of clouds. Christ has His arms partially extended. The wounds in the hands of Christ are visible. Numerous angels (each blowing a trumpet) are gathered on both sides of Christ. A desert landscape is visible below the clouds. The painting depicts the Second coming of Christ. (Acts 1:11)

Vapahtaja kehottaa meitä: ”Ja nyt, olkaa uskollisia rukoillen aina, pitäen lamppunne kunnossa ja palavina ja öljyä mukananne, jotta olisitte valmiit Yljän tullessa.

Sillä katso, totisesti, totisesti minä sanon teille, että minä tulen pian.” (OL 33:17–18.)