Vapahtaja ja sakramentti
David L. Beck
Nuorten Miesten ylijohtaja
Kun nautit sakramentin, uudistat liittosi muistaa Vapahtajan aina.
Mitä sinä ajattelet, kun nautit sakramenttileivän ja -veden tai kun valmistat, siunaat tai jaat sakramentin? Monet meistä pohdiskelevat liittojamme ja sitä, millä tavoin me elämme. Me ajattelemme syntejämme ja rukoilemme anteeksiantoa ja päätämme tehdä paremmin.
Ne ovat tärkeitä osia sakramenttitoimituksessa. Sen lisäksi on muutakin pohdiskeltavaa – jotakin niin syvällistä ja erityistä, että se kuuluu jopa osana sakramenttirukouksiin – nimittäin Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, maailman Vapahtajan muistaminen. Ne, jotka syövät leivän, lupaavat syödä sen Pojan ruumiin muistoksi ja muistaa Hänet aina (ks. OL 20:77). Samalla tavoin ne, jotka juovat veden, lupaavat juoda sen Pojan veren muistoksi ja muistaa Hänet aina (ks. OL 20:79).
Päätös muistaa Vapahtaja ja Hänen sovituksensa ja uhrinsa on olennainen osa tätä toimitusta. Kuten vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Sakramenttirukousten yksinkertaisessa ja kauniissa kielessä tärkeimpänä sanana tuntuu olevan sana ’muistaa’. – – Molemmissa rukouksissa painotetaan sitä, että me muistaisimme Kristuksen. Näin me sakramentin nauttiessamme todistamme, että tulemme aina muistamaan Hänet, jotta Hänen Henkensä aina olisi kanssamme.”1
Vapahtaja painotti näitä samoja asioita, kun Hän asetti sakramentin ollessaan apostoliensa kanssa Jerusalemissa pääsiäisenä. Se oli Hänen viimeinen iltansa palvelutyössään kuolevaisuudessa – samana yönä Hän kärsi meidän puolestamme Getsemanen puutarhassa, ja sen jälkeen Hän kärsi vielä ristillä. Esimerkiksi annettuaan heille leipää syötäväksi Hän sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” (Luuk. 22:19–20; ks. myös Matt. 26:26–28.)
Kun Vapahtaja oli ensimmäistä päivää nefiläisten luona Amerikan mantereella, Hän opetti heillekin sakramenttitoimituksen. Jälleen Hän neuvoi heitä nauttimaan sakramentin Hänen ruumiinsa ja verensä muistoksi ja kertoi heille, että kun he tekevät niin, ”se on todistuksena Isälle siitä, että te aina muistatte minut” (3. Nefi 18:7). Sitten Hän lupasi heille: ”Jos te aina muistatte minut, minun Henkeni on oleva teidän kanssanne” (3. Nefi 18:7, 11).
Miten ihmeellinen siunaus! Maailmassa, joka on täynnä haasteita ja sekasortoa ja jonka houkutukset yrittävät jatkuvasti johtaa meitä harhaan, voisimmeko saada sen tärkeämpää lahjaa? Kun Henki on meidän kanssamme, voimme ”tietää totuuden kaikesta” (Moroni 10:5). Se antaa meille voimaa ja viisautta elää tavalla, jolla Herra haluaa meidän elävän, tehdä oikeita valintoja, palvella uskollisesti ja tulla Hänen kaltaisikseen.
Kun nautit sakramentin joka viikko, mitä voit tehdä muistaaksesi Hänet? Mitä voit tehdä, jotta muistaisit Hänet aina – tulevan viikon ajan ja kautta koko elämäsi?
Kehotan sinua pohtimaan näitä kysymyksiä ja sitoutumaan siihen, että muistat Vapahtajan aina. Tulet hämmästymään sitä, kuinka se muuttaa elämääsi.