Minä puhuin Jumalalle ystävänä
Vanhin Juan A. Uceda
seitsemänkymmenen koorumista
”Hän siellä on, Hän sua kuulee” (”Lapsen rukous”, Lasten laulukirja, s. 6).
Olin nuorena hyvin ujo, ja minun oli vaikea saada ystäviä. Rukoilin paljon pyytäen Jumalalta, että voittaisin pelkoni ja ujouteni. Minä puhuin Jumalalle ystävänä. Kukaan ei opettanut minulle, kuinka se tehdään – minun piti todellakin saada puhua jollekulle. Minulla ei ollut ystäviä, mutta sain yhden puhumalla Hänelle.
Sitten tapasin lähetyssaarnaajat. He antoivat minulle Mormonin kirjan, ja aloin lukea sitä. Kun luin luvun 3. Nefi 17, olin todella vaikuttunut siitä, kuinka Jeesus otti pienet lapset luokseen ja rukoili heidän puolestaan. Tiesin, että tämä oli oikea tapa rukoilla.
Päätin lukea kaikki pyhien kirjoitusten kohdat, joissa Jeesus Kristus rukoilee. Kohdassa Luuk. 3:21 Jeesus rukoili taivaallista Isää sen jälkeen, kun Johannes oli kastanut Hänet, ja taivas aukeni. Kun luin sen, tiesin, että minäkin halusin rukoilla tavalla, joka saisi taivaat aukenemaan.
Joskus tunnen itseni väsyneeksi eikä minua huvittaisi rukoilla. Mutta sitten muistan, kuinka Jeesus rukoili. Yritän olla rukoillessani rehellinen ja vilpitön, jotta taivaat aukenisivat myös minulle.
Joskus rukoukseni ovat lyhyitä, koska en löydä sanoja ilmaistakseni itseäni hyvin. Sisimmässäni on vain kaikenlaisia tunteita, ja sanon: ”Sinä tiedät, mitä yritän sanoa. Autathan minua.”
Joskus pitäessäni ruokarukousta muistan, että jopa tuossa pienessä rukouksessa taivaat voivat aueta. Yritän unohtaa maailman ja saada yhteyden taivaalliseen Isään. Ja hyvin nöyrästi sanon asiat, jotka tulevat sydämestäni.
Kun tunnen rauhaa ja lohtua, tiedän taivaiden olevan avoinna minulle.
Sen jälkeen kun lähetyssaarnaajat olivat opettaneet evankeliumia perheelleni, äitini, siskoni ja minut kastettiin. Mutta isäni, veljeni ja toinen siskoni eivät liittyneet kirkkoon. Halusin todella isäni liittyvän kirkon jäseneksi. Paastosin, ja päivittäisissä rukouksissani pyysin, että isäni ottaisi evankeliumin vastaan ja menisi kasteelle.
Tiesin, että minun piti rukoilla isäni puolesta, mutta tiesin myös, että minun piti odottaa Jumalan vastausta. Joskus Hän sanoo: ”Ei, ei vielä.” Lopulta isäni kuitenkin kuunteli ja ymmärsi ja hänet kastettiin.
Mikäli äitisi tai isäsi ei vielä ole kirkon jäsen, puhu ystävällesi – taivaalliselle Isällesi. Pyydä Häntä koskettamaan äitisi tai isäsi sydäntä. Puhu Hänelle nöyrästi, rehellisesti ja avoimesti. Mutta rauhoitu sen jälkeen. Hän johtaa kulkuasi. Hän tietää, miten asiat hoidetaan. Hän tuntee isäsi ja äitisi paremmin kuin sinä. Hän tietää, miten heidät tavoittaa.
Älä ole huolissasi. Sinulla on ystävä. Rukoile sydämestäsi, niin taivaallinen Isä kuuntelee sinua. Taivaat avautuvat. Hän tuntee sinut, ja Hän siunaa sinua.
Kuvitus Dilleen Marsh