2015
Herra puhui minulle rauhaa
Heinäkuu 2015


Herra puhui minulle rauhaa

Trisha Tomkinson Riggs, Arizona, USA

illustration of girl in a hospital bed

Tyttäreni Carlie oli ollut muutaman päivän sairaana, ja arvelin, että hän oli vain vilustunut. Hänen oireensa kuitenkin pahenivat, ja aloin ajatella, että kyse voisi olla jostakin vakavammasta.

Pelkoni kävivät toteen ja voimistuivat ollessamme lääkärin vastaanotolla – Carlien todettiin sairastavan tyypin 1 diabetesta. Hän oli vaipumassa diabeettiseen koomaan, ja hänen oli nopeasti päästävä sairaalaan. Rukoilin sydämessäni, että pysyisin rauhallisena ja että lääkärit voisivat auttaa häntä.

Kun saavuimme päivystyspoliklinikalle, lääkärit ja sairaanhoitajat ryhtyivät nopeasti työhön yrittäen pelastaa hänen henkensä. Rukoilin taivaalliselta Isältäni lohtua ja rauhaa.

Kun oli rauhallisempi hetki, mieheni ja hänen isänsä antoivat Carlielle pappeuden siunauksen. Siunauksessaan mieheni vakuutti Carlielle, että hänen taivaallinen Isänsä halusi hänen jäävän eloon. Aloin tuntea rauhaa.

Kun olin useamman tunnin ajan seurannut, kuinka lääkärit olivat pistelleet ja testanneet Carlieta ja tarkkailleet hänen kuntonsa kohentumista, olin aivan uupunut. Yhden maissa yöllä tohina hänen huoneessaan hiljeni. En tiennyt, mitä odottaa, enkä pystynyt nukkumaan, ja tunsin olevani yksin.

Otin esiin Mormonin kirjan, jonka sisareni oli tuonut sairaalaan, ja rukoilin, että saisin pyhistä kirjoituksista tarvitsemaani levollisuutta. Kirja avautui kohdasta, jossa oli Alma 36:3. Lukiessani sitä tunsin Herran puhuvan minulle: ”Minä tiedän, että jokainen, joka panee turvansa Jumalaan, saa vahvistusta koettelemuksissaan ja vastoinkäymisissään ja ahdingoissaan, ja hänet ylennetään viimeisenä päivänä.”

Toisen kerran sinä yönä tunsin rauhaa. Tiesin, että taivaallinen Isä on tietoinen meistä. Hän halusi minun tietävän, että Hän on läsnä ja että minun tarvitsi uskoa Häneen.

Kun muistelin päivän tapahtumia, ajattelin sitä, kuinka Herra oli siunannut meitä. Olin tuntenut, että oli kiire viedä Carlie lääkäriin. Olimme saapuneet turvallisesti sairaalaan. Pappeudenhaltijat olivat saapuneet nopeasti antamaan siunauksen.

Tuosta päivästä alkaen olemme omaksuneet rutiinin tarkistaa verensokeri ja pitää naposteltavaa saatavilla. Olemme oppineet, kuinka diabeteksen hoitaminen vaikuttaa kehoon. Carlien sairaus on vieläkin koettelemus, mutta olemme oppineet luottamaan taivaalliseen Isäämme joka päivä.

En haluaisi kokea uudestaan sitä päivää sairaalassa, mutta tulen aina olemaan kiitollinen siitä. Se oli oppimisen, uskon harjoittamisen ja kiitollisuuden päivä. Sain tietää, että taivaallinen Isä on tietoinen jokaisesta lapsestaan ja että Hän todella tukee meitä koettelemuksissamme.