Kotikäyntiopetussanoma
Jeesuksen Kristuksen jumalallisia ominaisuuksia: anteeksiantava ja armelias
Tutki tätä aineistoa rukoillen ja pyri ottamaan selville, mitä sinun tulisi kertoa siitä muille. Kuinka Vapahtajan elämän ja tehtävien ymmärtäminen lisää uskoasi Häneen ja on siunauksena niille, joista huolehdit kotikäyntiopettajana? Lisää tietoa on osoitteessa reliefsociety.lds.org.
Usko, perhe, auttaminen
Sen ymmärtäminen, että Jeesus Kristus on meitä kohtaan anteeksiantava ja armelias, voi auttaa meitä antamaan anteeksi muille ja osoittamaan heitä kohtaan armeliaisuutta. ”Jeesus Kristus on meidän esikuvamme”, presidentti Thomas S. Monson on sanonut. ”Hänen elämänsä oli rakkauden perintö. Sairaat Hän paransi, sorretut Hän kohotti, syntiset Hän pelasti. Lopulta vihainen väkijoukko riisti Hänen henkensä. Ja silti Golgatan kukkulalta kaikuvat sanat: ’Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.’ Se oli myötätunnon ja rakkauden kruunaava ilmaus kuolevaisuudessa.”1
Jos me annamme toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, myös taivaallinen Isämme antaa meille anteeksi. Jeesus pyytää meitä olemaan ”valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa” (Luuk. 6:36). ”Meidän syntiemme anteeksi saamiseen sisältyy ehtoja”, presidentti Dieter F. Uchtdorf, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on sanonut. ”Meidän täytyy tehdä parannus – –. Emmekö me kaikki ole joskus lähestyneet armoistuinta nöyränä ja anoneet armoa? Emmekö me ole toivoneet armoa koko sielumme voimalla – että saisimme anteeksi tekemämme virheet ja synnit, joihin olemme syyllistyneet? – – Antakaa Kristuksen sovituksen muuttaa sydämenne ja parantaa se. Rakastakaa toisianne. Antakaa anteeksi toisillenne.”2
Muita pyhien kirjoitusten kohtia
Pyhistä kirjoituksista poimittua
”Meidän tulee antaa anteeksi, samoin kuin meille annetaan anteeksi”, vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on sanonut.3 Kertomus tuhlaajapojasta näyttää meille kummankin puolen anteeksiannosta: yhdelle pojalle annetaan anteeksi ja toisella pojista on vaikeuksia antaa anteeksi.
Nuorempi pojista otti perintönsä, tuhlasi sen nopeasti ja nälänhädän tullessa teki töitä sikojen ruokkijana. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että kun ”poika meni itseensä”, hän palasi kotiinsa ja sanoi isälleen, ettei hän ollut kelvollinen olemaan tämän poika. Mutta hänen isänsä antoi hänelle anteeksi ja teurasti syöttövasikan juhlaa varten. Vanhempi poika palasi työstä pelloilta ja vihastui. Hän muistutti isälleen, että oli palvellut tätä monta vuotta eikä ollut koskaan jättänyt käskyjä täyttämättä, ja silti ”et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa”. Isä vastasi: ”Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.” (Ks. Luuk. 15:11–32.)