Menen sinne jonakin päivänä
Kun olin melkein 12-vuotias, olin innoissani temppeliin menemisestä. Puhuin perheeni kanssa siitä, millaista sisällä olisi, ja katselin myös kuvia temppelin sisältä.
Muutama viikko ennen kuin menin temppeliin tekemään kasteita, perheessäni pidettiin erityinen perheilta. Kuuntelimme suurenmoisia tarinoita joistakin esivanhemmistamme ja opimme, missä he asuivat ja millaista heidän elämänsä oli. Sain jopa tietää, että isoäitini isoisää iski salama, ja hän selviytyi siitä! Jotkut esivanhemmistani olivat kotoisin Englannista, ja niinpä pikkuveljeni ja minä väritimme kuvia Englannin lipusta. Koin, että tunsin jonkinlaista yhteyttä esivanhempiini.
Temppeli oli yhtä kaunis sisältä kuin ulkoa. Kaikki siellä olivat mukavia, ja siellä oli lämmin ja rauhallinen henki. Se oli erilaista kuin mikään, mitä olin aiemmin tuntenut. Kaikki oli aivan täydellistä. Tätini toi mukanaan joidenkin sellaisten sukulaisten nimiä, joita ei ollut vielä kastettu. Odottaessamme äitini, tätini ja minä kuvittelimme, millaisia nämä naiset olivat, kun he elivät maan päällä 300 vuotta sitten. Oli erityistä, että isäni kastoi minut heidän puolestaan.
Kun näin kaikki pukeutuneina valkoisiin vaatteisiin, minusta tuntui kuin olisin ollut enkeleiden ympäröimä. Temppeli on kuin taivas maan päällä.
Kuvitus Jennifer Tolman