Täynnä elinvoimaa & energiaa
Kirjoittaja asuu Texasissa Yhdysvalloissa.
Mikä yksittäinen tapa, mikäli noudattaisit sitä johdonmukaisesti ja kurinalaisesti, auttaisi sinua saamaan paremman terveyden, enemmän voimia ja innoitusta?
Valokuva kellotaulusta choness/iStock/Thinkstock
Kuvittele hetki, että luoksesi tulee ystävä, joka pyytää neuvoja siitä, miten voi saada henkilökohtaista ilmoitusta. Jos voisit esittää vain yhden ajatuksen, mikä se olisi?
Uutena johtavana auktoriteettina vanhin Marion G. Romney (1897–1988) tunsi olevansa riittämätön täyttämään tärkeän tehtävänsä, joten hän kysyi neuvoa ystävältään vanhin Harold B. Leeltä (1899–1973), joka palveli kahdentoista apostolin koorumissa. Sinä päivänä annettu neuvo sekä yllätti vanhin Romneyn että kannusti häntä. Vanhin Lee sanoi: ”Jos haluat menestyä johtavana auktoriteettina, tarvitset innoitusta. Sinun täytyy saada ilmoitusta. Annan sinulle yhden neuvon: Käy aikaisin levolle ja nouse varhain. Jos teet niin, ruumiisi ja henkesi ovat levänneet, ja sitten noiden varhaisten aamutuntien hiljaisuudessa saat enemmän oivalluksen ja innoituksen välähdyksiä kuin minään muuna aikana päivästä.”
Vuosia myöhemmin ensimmäisen presidenttikunnan jäsenenä presidentti Romney muisteli kokemustaan ja sanoi: ”Siitä päivästä lähtien otin sen neuvon käyttöön, ja minä tiedän, että se toimii. Aina kun minulla on vakava ongelma tai jokin luovuutta vaativa tehtävä, jossa toivon saavani Hengen vaikutusta, saan aina enemmän apua varhaisina aamutunteina kuin minään muuna aikana päivästä.”1
Lukiessani tämän kertomuksen ensimmäisen kerran minäkin yllätyin vanhin Leen antamasta neuvosta. En olisi koskaan osannut yhdistää aamuvarhain alkavaa päiväohjelmaa ilmoituksen saamiseen. Tiedän kuitenkin nykyään, että niiden välillä on suora yhteys. Olen myös saanut tietää, että toiminnat, jotka perinteisesti yhdistetään ilmoituksen saamiseen, kuten rukoileminen, pyhien kirjoitusten tutkiminen, paastoaminen, temppelissä käyminen sekä palveleminen, ovat paljon tehokkaampia, kun käyn aikaisin levolle ja nousen varhain.
Esimerkkejä pyhistä kirjoituksista
Kaikkina aikoina innoitetut miehet ja naiset ovat noudattaneet tätä jumalallista neuvoa nukkumisesta. Abraham ”nousi varhain aamulla ja meni siihen paikkaan, jossa hän oli seisonut Herran edessä” (1. Moos. 19:27, vuoden 1933 suomennos, kursivointi lisätty). ”Varhain seuraavana aamuna [Mooses] nousi Siinainvuorelle, niin kuin Herra oli käskenyt, ja vei kivitaulut mukanaan” (2. Moos. 34:4, kursivointi lisätty). ”Joosua nousi varhain seuraavana aamuna, ja papit ottivat Herran arkin” (Joos. 6:12, vuoden 1933 suomennos, kursivointi lisätty).
Kuinka Herra aloitti päivänsä palvelutyössään kuolevaisuudessa? Markus kirjoitti: ”Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä.” (Mark. 1:35.) Maria, uskollinen opetuslapsi, seurasi Hänen esimerkkiään ja niin tehdessään antoi meille voimallisen opetuksen: ”Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle” (Joh. 20:1). Sinä varhaisena aamuna hänestä tuli ensimmäinen kuolevainen, joka näki ylösnousseen Herran.
Varhaisen heräämisen tuomia siunauksia
Meidänkin aikanamme suuret johtajat pyrkivät saamaan innoitusta aamun varhaisina hetkinä. Jokin aika sitten kuulin, kuinka eräs seitsemänkymmenen ensimmäisen koorumin jäsen mainitsi vaarnakonferenssipuheessaan heräävänsä aina aikaisin. Kokouksen jälkeen keskustelin hänen kanssaan hetkisen hänen varhaisaamun tavastaan. Kysyin sitten, kuinka monella ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista koorumin jäsenellä on samanlainen aikataulu. Hän vastasi: ”Joka ikisellä!” Se oli voimallinen hetki, ja Henki todisti minulle, että aikainen levolle käyminen ja varhainen nouseminen voi todellakin olla yhteydessä ilmoituksen saamiseen.
Niille, jotka noudattavat Herran nukkumista koskevia neuvoja, luvataan lisää siunauksia. Miettikää näitä ihmeellisiä lupauksia: ”Lakatkaa nukkumasta pitempään kuin on tarpeellista; käykää vuoteeseenne aikaisin, että ette olisi väsyneitä; nouskaa varhain, jotta ruumiinne ja mielenne olisivat virkistyneitä” (OL 88:124, kursivointi lisätty). Virkistynyt tarkoittaa sitä, että on ”täynnä elinvoimaa ja energiaa”.
Muinainen filosofi Aristoteles mainitsi muitakin hyötyjä niille, jotka aloittavat toimensa varhain: ”On hyvä herätä ennen aamunkoittoa, sillä sellainen tapa edistää terveyttä, vaurautta ja viisautta.”2 Varhainen yhdysvaltalainen valtiomies Benjamin Franklin punoi samasta ajatuksesta tunnetun elämänohjeensa: ”Ken aikaisin paneutuu levolle ja aikaisin nousee, tulee terveeksi, vauraaksi ja viisaaksi.”3 Useimpien ihmisten mielestä terveys, vauraus ja viisaus kuuluvat asioihin, joita he eniten haluavat elämältään.
Terveys
Pääjohtajien keski-ikä Amerikassa on 55 vuotta.4 Yllättyisitkö, jos saisit kuulla, että erään kansainvälisen järjestön pääjohtajana oli 97-vuotias mies? Entä jos saisit tietää senkin, että hän noinkin iäkkäänä matkusti edelleen maailmalla ja piti puheita, koulutti johtohenkilöitä, tapasi valtion virkamiehiä ja esiintyi suurten mediayhtiöiden haastateltavana? Entä jos kuulisit, että hänen kaksi tärkeintä varapääjohtajaansa olivat hyvin aktiiviset 79- ja 87-vuotiaat? Juuri tällainen oli tilanne presidentti Gordon B. Hinckleyn (1910–2008) ollessa kirkon presidenttinä hallintokautensa lopulla. Tuntuu todennäköiseltä, että aamuvarhain alkava päiväohjelma kuuluu – joskaan ei ainoana tekijänä – kirkkomme johtajien pitkän iän salaisuuksiin.
Entinen Brigham Youngin yliopiston rehtori Ernest L. Wilkinson on huomauttanut, että aamuvarhain alkavalla päiväohjelmalla on yhteys hyvään terveyteen. Puhuessaan presidentti David O. McKaysta (1873–1970), joka oli silloinen kirkon presidentti, hän sanoi: ”Olen varma, että yksi suurimmista syistä, miksi presidentti McKay on elänyt niin korkeaan ja kypsään ikään ja on elinvoimainen, on se, että hän on nuoresta miehestä asti tottunut menemään vuoteeseen aikaisin ja nousemaan ylös varhain, tavallisesti ennen auringonnousua, jolloin hänen mielensä on kirkas ja hänen kehonsa elinvoimainen aloittamaan päivän työt.”5
Myös aamuvarhain alkavan päiväohjelman sekä henkisen ja emotionaalisen terveyden välillä on huomattu yhteyksiä. Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Te, jotka tunnette olevanne lannistuneita ja maahan poljettuja: Etsikää apua päivän varhaisista hetkistä.”6
Viisaus
Yhteys nukkumisrytmin ja viisauden välillä ei ole pelkkää teoriaa. Eräässä Brigham Youngin yliopiston tutkimuksessa todetaan: ”Opiskelijoilla, joilla on tapana mennä vuoteeseen myöhään ja nukkua pitkään seuraavana aamuna, on alhaisemmat arvosanat kuin opiskelijoilla, jotka ovat tottuneet menemään aikaisin vuoteeseen ja nousemaan varhain. Mitä myöhempään opiskelijat nukkuivat aamulla, sitä alhaisempia heidän arvosanansa näyttivät olevan. Kaikista tutkituista tekijöistä juuri arkipäivän ja viikonlopun heräämisajoilla oli suurin yhteys oppilaiden arvosanojen keskiarvoon. Jokainen keskiarvon ylittävä tunti, jonka opiskelijat nukkuivat arkiaamuisin, merkitsi keskiarvon laskemista 0,13 pisteellä (arvosteluasteikon ollessa 0,0-4,0).”7
Vastikään tutkin 203 myöhempien aikojen pyhiin kuuluvan yliopisto-opiskelijan nukkumisrytmejä. Nämä opiskelijat heräsivät arkipäivisin keskimäärin puoli kahdeksalta ja viikonloppuisin vartin yli yhdeksältä. Tavallisesti he menivät arki-iltoina vuoteeseen keskiyöllä ja viikonloppuisin yhdeltä. Nämä oppilaat toimivat täysin vastoin tutkimusta, joka yhdistää varhain alkavan päiväohjelman tehokkaaseen tiedon hankkimiseen. Ehkä tieto siitä, että parempi keskiarvo johtuu aamuvarhain alkavasta päiväohjelmasta, on liian yksinkertainen, jotta sen uskoisi. Onko meistä tullut niiden Israelin lasten kaltaisia, jotka kieltäytyivät Herran antamasta vastamyrkystä käärmeiden puremiin ”keinon yksinkertaisuuden tai sen helppouden tähden” (1. Nefi 17:41; ks. myös Hel. 8:14–15)?
Ajatelkaa neuvoa, jonka kahdentoista apostolin koorumin presidentti Boyd K. Packer on antanut viisauden hankkimisesta: ”Neuvon lapsiamme opiskelemaan tärkeimmät asiat aamun varhaisina tunteina, kun he ovat pirteitä ja valppaita, eikä illalla fyysistä väsymystä ja henkistä uupumusta vastaan taistellen. Olen oppinut, että sananparsi ’aikaisin sänkyyn, aikaisin ylös’ on tehokas.”8 Ehkä se on yksi syy, miksi kokoaikaiset lähetyssaarnaajat noudattavat aikaisin sänkyyn, aikaisin ylös -aikataulua.
Muita siunauksia
Vanhin Joe J. Christensen, täysinpalvellut seitsemänkymmenen koorumin jäsen, on kirjoittanut yhdessä vaimonsa Barbaran kanssa, että ne, jotka noudattavat Herran nukkumista koskevia neuvoja, saavat muitakin siunauksia: ”Käskyyn mennä varhain vuoteeseen ja nousta varhain [ks. OL 88:124] on varmasti erinomainen syy. – – Maailma on kauniimpi paikka varhain aamulla. Elämä on paljon rauhallisempaa. Lyhyemmässä ajassa voidaan saada aikaan paljon enemmän.”9 Takkavalkeaillan puheessaan Brigham Youngin yliopistossa vanhin Christensen sanoi lisäksi: ”Jotkut teistä eivät saa tarvitsemaansa lepoa. Joidenkuiden tapana on mennä vuoteeseen myöhään ja nukkua paljon pidempään kuin elimistönne todella tarvitsee, ja siten teiltä jää saamatta osa henkilökohtaista innoitusta, jota voisitte saada.”10
Presidentti Hinckley lisäsi vielä lupauksen kuuliaisille: ”Jos menet nukkumaan iltakymmeneltä ja nouset ylös viimeistään aamukuudelta, saat kaiken sujumaan.”11
Herran nukkumista koskevien neuvojen noudattaminen voi tuntua pieneltä asialta, mutta ”vähäisin keinoin Herra voi saada aikaan suuria” (1. Nefi 16:29). Minulla on todistus siitä, että aamuvarhain alkavan päiväohjelman noudattaminen tuo elämäämme monia siunauksia, mukaan lukien ilmoitusta. On ihmeellistä, kuinka paljon enemmän saan aikaiseksi päivän aikana silloin, kun olen mennyt aikaisin nukkumaan ja noussut varhain. Tämän itsekurin harjoittamisen tuomat edut voittavat kirkkaasti sen vaatimat ponnistelut. Kun voitamme päivän ensimmäisen kamppailun patjaa vastaan, voitamme päivän aikana paljon todennäköisemmin muitakin kamppailuja. Olemme myös todennäköisemmin täynnä elinvoimaa ja energiaa.