Jouluaaton vieras
Kirjoittaja asuu Idahossa Yhdysvalloissa.
Se oli aina vuoden paras ilta. Nyt se olisi pilalla!
”Laula Kristus-lapsesta: pidä huolta muista” (Children’s Songbook, s. 51).
Clara rakasti perheensä jouluaattoillan perinteitä. Ensin he söivät päivälliseksi uunikalaa, ja jälkiruoaksi oli pipareita. Sitten he kävivät joulutorilla. Kun he pääsivät kotiin, he lukivat yhdessä Raamatusta jouluevankeliumin. Ja ennen vuoteeseen menoa he sytyttivät joulukuusen kynttilät ensimmäistä kertaa ja kukin sai avata yhden lahjan. Se oli Claran mielestä paras ilta koko vuonna. Hän malttoi tuskin odottaa!
Kunnes äiti ilmoitti yhden asian.
”Tänä jouluaattona meille tulee erityinen vieras. Muistathan rouva Rainerin?”
Clara voihkaisi. ”Se naapuriko, jonka isä kutsui viime viikolla kirkkoon?”
”Aivan niin. Isä meni juuri hakemaan häntä.”
Clara lysähti nojatuoliin. Kuinka hän voisi rentoutua ja pitää hauskaa, kun kotiin tulisi joku outo vieras? Jouluaattoilta oli pilalla! No, rouva Rainer ei ollut tullut kirkkoon, kun isä oli kutsunut hänet. Ehkäpä hän ei tulisi nytkään.
Mutta kun isä astui ovesta sisään, ”erityinen vieras” oli hänen mukanaan. Rouva Rainer näytti väsyneeltä ja vähän surulliselta. Clara tervehti häntä. Muuta hän ei sitten halunnutkaan sanoa. Jouluaterialla hän vain keskittyi ruokaansa samalla kun äiti ja isä juttelivat rouva Rainerin kanssa.
”Oletko koskaan käynyt tanssitunneilla?” lempeä ääni kysyi. Clara näki, että rouva Rainer odotti häneltä vastausta. Clara nyökkäsi ja käänsi katseensa takaisin lautaseensa.
”Minäkin olen”, sanoi rouva Rainer yhä hiljaa. ”Mistä tanssilajista pidät eniten?”
Clara kohautti olkapäitään ja pyöritteli vihanneksia lautasellaan.
”Minä pidän baletista”, rouva Rainer sanoi. ”Olin yliopiston tanssiryhmässä. Yhtenä vuonna matkustimme eri puolilla Eurooppaa. Se oli suurenmoista.”
Clara kohotti katseensa. Se tosiaan kuulosti suurenmoiselta.
”Mistä muusta sinä pidät?” Clara kysyi.
Rouva Rainer hymyili hieman. ”Pianon soittamisesta. Ja matematiikasta.”
Claran silmät suurenivat. ”Oikeasti? Matematiikka on minunkin lempiaineeni!”
Clara jutteli rouva Rainerin kanssa koko loppuaterian ajan. Hän sai kuulla, että rouva Rainer oli suorittanut alemman yliopistotutkinnon matematiikassa ja oli ollut opiskelemassa matematiikan opettajaksi, kun hän oli tavannut aviomiehensä. Hänen miehensä oli tehnyt joitakin huonoja valintoja ja oli nyt vankilassa.
Jouluaterian jälkeen Clara pysytteli rouva Rainerin vieressä, kun he kävelivät ympäri joulutoria. Ja kun he lukivat jouluevankeliumia, Clara antoi rouva Rainerin seurata lukemista omasta Raamatustaan.
Pian oli aika avata lahjat. Clara sai mukavan lilanvärisen pyjaman. Hän malttoi tuskin odottaa, että saisi pukea sen ylleen! Mutta hänestä tuntui hieman kurjalta, ettei rouva Rainerille ollut yhtään lahjaa.
Juuri silloin äiti ojensi lahjan rouva Rainerille. Rouva Rainer hymyili kainosti ja avasi kääreestä tummansiniset sukat. Hän katsoi äitiä kyynelsilmin. ”Kiitos. Ei teidän olisi tarvinnut antaa minulle mitään.”
Clara meni omaan huoneeseensa ja puki ylleen uuden pyjaman. Hän ei voinut olla ajattelematta rouva Raineria. Tämä näytti niin kiitolliselta saadessaan joululahjaksi sukat!
Kun Clara sujautti jalkaan omat pehmoiset sukkansa, hän alkoi kuulla kaunista soittoa. Hän juoksi alakertaan ja huomasi, että äiti ja isä lauloivat joululauluja samalla kun rouva Rainer säesti pianolla. Clara liittyi mukaan. Hänen laulaessaan lämmin tunne kasvoi hänen sydämessään. ”Ehkäpä ei olekaan hullumpi ajatus kutsua vieras jouluaatoksi”, hän ajatteli.
Sunnuntaina rouva Rainer tuli kirkkoon ja istui sakramenttikokouksen aikana Claran perheen kanssa. Hän näytti todella onnelliselta. Clara hymyili laulaessaan rouva Rainerin kanssa samasta laulukirjasta. Ehkä oli aika lisätä jouluaattoon uusi perinne.