Joseph Smith – heikkoudesta vahvuudeksi
Vanhin Marcus B. Nash
seitsemänkymmenen koorumista
Puheesta ”Out of Weakness He Shall Be Made Strong” [Heikkoudesta hänet tehdään vahvaksi], joka pidettiin 70. vuosittaisessa Joseph Smithin muistoksi järjestetyssä hartaustilaisuudessa Loganissa Utahissa Yhdysvalloissa 10. helmikuuta 2013.
Jos me Joseph Smithin tavoin tunnistamme heikkoutemme ja käännymme uskossa Herran puoleen, meidätkin tehdään vahvoiksi.
Yksityiskohta Joseph Brickeyn teoksesta Elämän tarkoitus
Tuhansia vuosia sitten muinainen Joosef profetoi: ”Näin sanoo Herra minulle: Minä nostan sinun kupeidesi hedelmästä esiin valitun näkijän, – – ja hänelle minä annan voiman tuoda julki sanani – –. Ja heikkoudesta hänet tehdään vahvaksi.” (2. Nefi 3:7, 11, 13.)
Minua kiehtoo ja innoittaa tämä profetia: ”Heikkoudesta hänet tehdään vahvaksi.” Saattaa tuntua epäloogiselta, että Herra kutsuisi heikot toteuttamaan mahtavan työn. Silti niiden kohdalla, jotka tunnistavat heikkoutensa, juuri tuo heikkous voi saada heidät etsimään Herran vahvuutta. Ne, jotka näin nöyrtyvät uskossa, saavat vahvistusta Häneltä, jolla on kaikki voima taivaassa ja maan päällä (ks. Matt. 28:18; Moosia 4:9).1
Nuoruudesta alkaen Joseph Smith lähestyi Herraa näillä ehdoilla. Kun Joseph oli 15. ikävuodellaan, hän halusi saada synnit anteeksi ja kaipasi tietoa siitä, mikä kirkko oli oikea. Hän kirjoitti: ”Vaikka tuntemukseni olivat syvällisiä ja usein kipeitä, – – sellaisen nuoren henkilön kuin minä olin, ja niin ihmisiä ja asioita tuntemattoman, oli mahdotonta päästä mihinkään varmaan tulokseen siitä, kuka oli oikeassa, kuka väärässä” (ks. JS–H 8).
Täysin tietoisena tästä heikkoudesta hän meni pyhään lehtoon saadakseen tietää, mistä hän löytäisi Jumalan kirkon. Hän kysyi, jotta hän voisi tehdä jotakin asian eteen, jotta hän voisi liittyä siihen kirkkoon (ks. JS–H 18). Vastauksena Josephin nöyrään, vilpittömään anomiseen hänelle ilmestyivät Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus. Niin tehdessään He vapauttivat hänet Paholaisen voimasta ja valmistivat tietä palautukselle (ks. JS–H 14–19).
Joseph Smith ei kiistänyt sitä, että hän oli yksi niistä, ”mikä maailmassa on heikkoa” (OL 1:19; 35:13). Vuosia myöhemmin Herra puhutteli häntä näin: ”Sen tähden minä olen nostanut sinut esiin, että näyttäisin viisauteni sen kautta, mikä maan päällä on heikkoa” (OL 124:1).
Tuntematon poika
Joseph kuvaili olevansa ”[tuntematon poika], – – jonka osana oli välttämättä hankkia niukka toimeentulonsa jokapäiväisellä työllään” (JS–H 23). Hän syntyi alhaiseen yhteiskuntaluokkaan ja sai rajallisen määrän muodollista koulutusta. Hänen ensimmäinen yrityksensä kirjoittaa omaa historiaansa korostaa sitä heikkoa asemaa, josta hänet kutsuttiin työhön.
”Synnyin Charonin [Sharonin] kaupungissa Vermontin osavaltiossa Pohjois-Amerikassa kahdentenakymmenentenä kolmantena päivänä joulukuuta Herramme vuonna 1805 hyvistä vanhemmista, jotka vaivojaan säästämättä opettivat minulle kristillistä uskoa. Ollessani noin kymmenen vuoden ikäinen isäni Joseph Smith vanhempi muutti Palmyraan Ontarion piirikuntaan New Yorkin osavaltiossa, ja puutteenalaisissa oloissa oli pakko tehdä lujasti työtä suuren yhdeksän lapsen perheen elättämiseksi, ja koska kaikkien kynnelle kykenevien ponnistuksia tarvittiin kaikin mahdollisin tavoin avuksi perheen elättämisessä, sen vuoksi emme saaneet mahdollisuutta koulunkäyntiin. Riittää, kun sanon, että sain opetusta vain lukemisessa, kirjoittamisessa ja laskennon perussäännöissä.”2
Joseph koki koulutuksen puutteensa niin kipeänä, että hän kerran valitti joutuneensa ”pieneen ahtaaseen vankilaan miltei aivan kuin paperin, kynän ja musteen sekä kavalan murteellisen, hajanaisen ja epätäydellisen kielen täydelliseen pimeyteen”3. Tästä huolimatta Herra kutsui hänet kääntämään Mormonin kirjan – kaikki sen 588 sivua, jollaisena se alun perin julkaistiin – minkä hän teki vajaassa 90 päivässä.
Kuka tahansa, joka ajattelee selkeästi, päätyy siihen, että heikon koulutuksen saaneen Josephin olisi ollut mahdotonta suoriutua sellaisesta omin voimin, ja joidenkin keksimiä selityksiä on paljon vaikeampi uskoa kuin todellista selitystä: hän oli profeetta, joka käänsi Jumalan lahjan ja voiman avulla.
Emman todistus
Myöhemmin elämänsä aikana Emma Smith muisteli, että siihen aikaan kun hänen miehensä käänsi kultalevyjä, hän ”ei osannut kirjoittaa eikä sanella johdonmukaista ja hyvin muotoiltua kirjettä, Mormonin kirjan kaltaisen kirjan sanelemisesta puhumattakaan. Ja vaikka olin aktiivisesti osallisena niihin tapahtumiin, se on minusta aivan yhtä ihmeellistä, ’ihmeellistä tekoa ja ihmettä’, kuin kenestä tahansa muusta.”4
Tätä historiallista taustaa vasten on mielenkiintoista katsoa Josephin ensimmäisen päiväkirjan ensimmäistä sivua, joka on päivätty 27. marraskuuta 1832 (oikealla). Hän kirjoitti tämän suunnilleen kolme ja puoli vuotta sen jälkeen kun hän oli saanut Mormonin kirjan kääntämisen päätökseen. Huomatkaa, että hän kirjoittaa seuraavat sanat ja sitten vetää ne yli:
”Joseph Smith nuorempi – aikakirja ostettu, jotta siihen merkitään muistiin kaikki olosuhteet, jotka tulevat havaintooni.”
Kun olen pidellyt tätä päiväkirjaa ja lukenut nämä yliviivatut sanat, olen kuvitellut Josephin istumassa maalaisympäristössä Amerikan rajaseudulla, kirjoittamassa ensimmäistä virkettä ja sitten ajatelleen: ”Ei, se ei kuulosta hyvältä. Yritänpä uudelleen.” Niinpä hän vetää virkkeen yli ja kirjoittaa: ”Joseph Smith nuoremman aikakirja 27. marraskuuta 1832 tarkoituksena pitää kirjaa kaikista asioista, jotka tulevat havaintooni jne. – –”
Viimein – koska hän ei varmaankaan ollut täysin tyytyväinen siihen jäykkään, takeltelevaan ilmaisuun, jonka oli juuri kirjoittanut – hän kirjoittaa: ”Oi suokoon Jumala, että minua ohjattaisiin kaikissa ajatuksissani. Oi siunaa palvelijaasi. Aamen.”5 Aistin, kuinka Joseph tässä virkkeessä tuntee oman riittämättömyytensä ja heikkoutensa ja kutsuu uskossa Jumalaa ohjaamaan häntä kaikessa, mitä hän tekee.
Verratkaa nyt tätä päiväkirjamerkintää Mormonin kirjan alkuperäisen käsikirjoituksen yhteen sivuun, joka on kirjoitettu joskus vuoden 1829 huhtikuun ja kesäkuun välisenä aikana (seuraavalla sivulla).
Kuvat alkuaikojen Mormonin kirjasta ja käsikirjoituksesta kirkon historian kirjaston luvalla
Huomatkaa soljuva ilmaisu – ei välimerkkikorjauksia, ei yliviivauksia. Tämä ei ollut omaa tuotosta. Joseph saneli sen sanasta sanaan samalla kun hän katsoi Herran häntä varten valmistamiin välineisiin, kuten urimiin ja tummimiin ja ajoittain näkijänkiveen, suojaten hatulla silmiään ulkopuoliselta valolta nähdäkseen selkeästi sanat sitä mukaa kuin ne ilmestyivät (ks. 2. Nefi 27:6, 19–22; Moosia 28:13). Kuten voitte huomata, Mormonin kirjan käännöksen ja päiväkirjamerkinnän välillä on suuri ero: yhden laati Joseph Smith, profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja, toisen laati Joseph Smith, ihminen. Jos katsotte tarkasti tätä käännöksen alkuperäistä käsikirjoitusta, luette sanat, jotka ovat varmasti rohkaisseet Josephia:
”Ja tapahtui, että minä, Nefi, sanoin isälleni: Minä menen ja teen sen, mitä Herra on käskenyt, sillä minä tiedän, ettei Herra anna ihmislapsille mitään käskyjä valmistamatta heille keinoa toteuttaa sitä, mitä hän käskee heidän tehdä” (1. Nefi 3:7).
Hieman ennen näitä sanoja hän oli kääntänyt seuraavaa: ”Mutta katso, minä, Nefi, osoitan teille, että Herran lempeät armoteot tulevat kaikkien niiden osaksi, jotka hän on valinnut, heidän uskonsa tähden, tehden heidät voimallisiksi jopa niin, että heillä on voimaa vapautua” (1. Nefi 1:20).
Niin, Mormonin kirjan – ja profeetta Josephin elämän – teemana on se, että heikot, jotka nöyrästi etsivät Herraa uskossa, tehdään Herran työssä vahvoiksi, jopa voimallisiksi. Tätä vahvistamista tapahtuu näennäisen pienissäkin asioissa.
Esimerkiksi Joseph, jonka oikeinkirjoitustaito oli heikko, oikaisi ensisijaisen kirjurinsa Oliver Cowderyn kirjoittaman nimen Coriantumr [Koriantumr] oikeinkirjoitusta (ks. Hel. 1:15). Kun Joseph ensimmäisen kerran saneli nimen Oliverille, tämä kirjoitti Coriantummer. Tämä oli perusteltua, koska yksikään englanninkielinen sana ei pääty kirjainyhdistelmään ”mr”. Joseph – joka oli kyllin heikko oikeinkirjoituksessa hyväksyäkseen sen kirjoitusmuodon, jonka Herra antoi hänelle – oikaisi sanan oikeinkirjoituksen kääntämisen aikana. Nykyään tiedämme, että vaikka tämä on epätavallinen kirjoitusasu englannin kielessä, se noudattaa täysin hyvää egyptiläistä kirjoitustapaa ja sopii hyvin vanhan maailman ympäristöön. Joseph ei olisi voinut tietää tätä muuten kuin ilmoituksen kautta.6
Meidät voidaan tehdä vahvoiksi
Mormonin kirjan kääntämisen ihme on esimerkki siitä, kuinka heikkoudesta Joseph tehtiin vahvaksi. Tässä on toinenkin, henkilökohtaisempi opetus: jos me Josephin tavoin tunnistamme heikkoutemme ja käännymme uskossa Herran puoleen koko sydämestämme, päättäen tehdä Hänen tahtonsa, niin heikkoudesta meidätkin tehdään vahvoiksi. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että heikkous pyyhitään pois kuolevaisuuden aikana – mutta se tarkoittaa, että Jumala tekee kyseisen henkilön vahvaksi.
Joseph myönsi nöyrästi puutteellisuutensa. Hän huomautti, että nuoruudessaan hän oli ”[osoittanut] nuorukaisen heikkoutta sekä ihmisluonnon erehtyväisyyttä” (JS–H 28). Myöhemmin elämänsä aikana hän sanoi pyhille Nauvoossa, että hän oli ”vain ihminen eikä heidän pidä odottaa [hänen] olevan täydellinen; – – mutta jos he olisivat kärsivällisiä [hänen heikkouksiaan] ja veljien heikkouksia kohtaan, niin [hänkin olisi] kärsivällinen heidän heikkouksiaan kohtaan”7.
Joseph ei koskaan ollut olevinaan täydellinen tai erehtymätön, ja silti hän tunnusti Jumalan voiman, joka ilmeni hänen kauttaan, kun hän toimi profeettana: ”Kun puhun ihmisenä, puhujana on vain Joseph. Mutta kun minun kauttani puhuu Herra, puhujana ei ole enää Joseph Smith vaan Jumala.”8
Niinpä heikkoudesta Joseph tehtiin vahvaksi – kyllin vahvaksi tekemään ”enemmän ihmisten pelastamiseksi [Jeesusta lukuun ottamatta]” (OL 135:3) kuin kukaan muu profeetta koko historian aikana.
Meidän muuttumaton Jumalamme tekee samalla tavoin heikkoudesta teidät ja minut vahvoiksi – jos käännymme Hänen puoleensa täysin vilpittömin sydämin, kuten Joseph.
Rukous ja nöyryys
Selestisen oppinsa mukaisesti Herra antaa meille heikkoutta helpottaakseen meidän vahvaksi tulemistamme sillä ainoalla tavalla, jolla on merkitystä ajassa ja iankaikkisuudessa – Hänen avullaan. Hän sanoo: ”Ja jos ihmiset tulevat minun luokseni, minä näytän heille heidän heikkoutensa. Minä annan ihmisille heikkoutta, jotta he olisivat nöyriä, ja minun armoni riittää kaikille ihmisille, jotka nöyrtyvät minun edessäni; sillä jos he nöyrtyvät minun edessäni ja uskovat minuun, niin minä teen sen, mikä on heikkoa, heissä vahvaksi.” (Et. 12:27.)
Tämän pyhien kirjoitusten jakeen mukaisesti meille annetaan heikkoutta, jotta voisimme olla nöyriä. Ne, jotka päättävät nöyrtyä ja osoittaa uskoa Häneen, tehdään vahvoiksi. Silloin meidän nöyryytemme Jumalan edessä on välttämätön katalysaattori, jotta Jumalan vahvuus ja voima ilmenevät elämässämme.
On niitä, jotka ”pitävät itseään viisaina eivätkä kuule Jumalan neuvoa, sillä he panevat sen syrjään luullen tietävänsä itse, minkä vuoksi heidän viisautensa on järjettömyyttä, eikä se heitä hyödytä” (2. Nefi 9:28). Vastalääke tähän ylpeyteen on se, että ”[pidämme itseämme] mielettöminä Jumalan edessä ja [alennumme] nöyryyden syvyyksiin” (2. Nefi 9:42).
Nuoruudestaan lähtien Joseph ymmärsi, että suurenmoinen avain nöyryyden omaksumiseen on etsiä taivaallista Isäämme vilpittömän, sydämestä kumpuavan rukouksen kautta. Daniel Tyler, eräs varhainen kirkon jäsen, muisteli aikaa Kirtlandissa, jolloin monet olivat kääntyneet profeettaa vastaan. Veli Tyler, joka oli läsnä kokouksessa, jossa profeetta rukoili seurakunnan kanssa Herralta apua, kuvaili kokemusta näillä sanoilla:
”Olin kuullut miesten ja naisten rukoilevan – –, mutta koskaan sitä ennen en ollut kuullut ihmisen puhuvan Luojalleen ikään kuin Hän olisi ollut läsnä kuuntelemassa kuten hellä isä kuuntelisi kuuliaisen lapsen murheita. Joseph oli siihen aikaan oppimaton, mutta se rukous, joka oli merkittävissä määrin niiden puolesta, jotka olivat syyttäneet häntä harhaan kulkemisesta – –, hipoi taivaan oppineisuutta ja kaunopuheisuutta. – – Minusta tuntui, että jos verho olisi otettu pois siinä tilanteessa, olisin voinut nähdä Herran seisomassa, edessään nöyrin palvelijansa, mitä olin koskaan nähnyt.”9
Heikkoudesta voimaa
Kun Joseph oli 17-vuotias, Moroni kertoi hänelle, että ”Jumalalla oli minulle työ tehtäväksi ja että nimeäni tultaisiin mainitsemaan hyvällä ja pahalla kaikkien kansakuntien, sukujen ja kielten keskuudessa, eli että siitä puhuttaisiin sekä hyvää että pahaa kaikkien ihmisten keskuudessa” (JS–H 33).
Olen varma, että siihen aikaan monet ajattelivat sellaisen väitteen olevan todiste suuruudenhulluudesta. Tämän päivän maailmassa, jossa on internet, tuon tuntemattoman maalaispojan nimi kuitenkin tunnetaan kautta maailman ja hänestä puhutaan sekä hyvää että pahaa.
Juuri ennen kuin Joseph ja Hyrum Smith kohtasivat kuolemansa Carthagessa Illinoisin osavaltiossa, Hyrum luki ääneen Josephille ja muille heidän kanssaan vankilahuoneessa olleille seuraavat sanat ja taittoi sitten sivun, jolla ne ovat:
”Ja tapahtui, että minä rukoilin Herraa, että hän antaisi pakanoille armon, että heillä olisi rakkautta.
Ja tapahtui, että Herra sanoi minulle: Ellei heillä ole rakkautta, sillä ei ole väliä sinulle, sinä olet ollut uskollinen; sen vuoksi sinun vaatteesi puhdistetaan. Ja koska sinä olet nähnyt heikkoutesi, sinusta tehdään vahva, jopa niin että voit istua sille sijalle, jonka minä olen valmistanut Isäni huoneisiin.” (Et. 12:36–37.)
Sananmukaisesti juuri heikkoudesta Joseph tehtiin vahvaksi. Osittain heikkoutensa kannustamana hän etsi uskossa apua Jumalalta haluten päättäväisesti toimia Hänen tahtonsa mukaisesti. Läpi elämänsä hän lähestyi Isäämme taivaassa näillä ehdoilla. Sen tuloksena hän koki ensimmäisen näyn, käänsi Mormonin kirjan, vastaanotti pappeuden avaimet, järjesti palautetun Kristuksen kirkon ja toi maan päälle Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden. Profeetta Joseph kasvoi voimassa – häntä ei tehty voimalliseksi hetkessä. Sitä annettiin hänelle, ja sitä annetaan teille ja minulle ”[rivi] rivin päälle, [käsky] käskyn päälle; täällä vähän ja tuolla vähän” (OL 128:21; ks. myös Jes. 28:10; 2. Nefi 28:30).
Älkää siis lannistuko. Vahvaksi tekemisen prosessi tapahtuu vähitellen ja edellyttää kärsivällisyyttä sekä lujaa päättäväisyyttä seurata Vapahtajaa ja noudattaa Hänen tahtoaan, tapahtuipa mitä tahansa.
Lahja on palannut
William Tyndale, joka 1500-luvulla käänsi ja julkaisi Raamatun englannin kielellä, sanoi eräälle oppineelle miehelle, joka vastusti Raamatun antamista tavallisten ihmisten käsiin: ”Jos Jumala säästää henkeni, niin aurankurjessa asteleva poika tulee vuosien mittaan minun ansiostani tietämään pyhistä kirjoituksista enemmän kuin te.”10
Mielenkiintoisena yhtäläisyytenä 300 vuotta myöhemmin 1830-luvulla eräs kuuluisa kiertävä saarnaaja nimeltä Nancy Towle vieraili Kirtlandissa havainnoimassa ”mormoneja” henkilökohtaisesti. Keskustellessaan Joseph Smithin ja kirkon muiden johtohenkilöiden kanssa hän arvosteli kirkkoa jyrkästi.
Towlen muistiinpanojen mukaan Joseph ei sanonut mitään ennen kuin Towle kääntyi hänen puoleensa ja vaati häntä vannomaan Herran nimessä, että enkeli oli näyttänyt hänelle, mistä löytää kultalevyt. Joseph vastasi sävyisästi, ettei hän koskaan lausu Herran nimeä turhaan! Onnistumatta saamaan Josephia ärsyyntymään Towle yritti väheksyä häntä. ”Ettekö häpeä tuollaisia väitteitä?” hän kysyi. ”Te, joka ette ole yhtään enempää kuin on joku tietämätön aurapoika tässä maassa!”
Joseph vastasi tyynesti: ”Lahja on palannut jälleen, kuten entisinä aikoina oppimattomille kalastajille.”11
Tyndalen sanat olivat siis enteelliset: aurapoika kasvoi tietämään pyhistä kirjoituksista enemmän kuin luultavasti kukaan ihminen, joka on koskaan elänyt, Vapahtajaa lukuun ottamatta.
Jeesuksen Kristuksen palautettu kirkko ja evankeliumi eivät tietenkään ole Joseph Smithin, Amerikan rajaseudun ”aurapojan”, työn ansiota. Sen sijaan ne ovat Herran Jeesuksen Kristuksen työtä, joka on palautettu profeetta Joseph Smithin kautta. Kun Joseph tarkasteli elämäänsä, häntä saattoi koskettaa Jaakobin huomio siitä, että ”Herra Jumala näyttää meille meidän heikkoutemme, jotta me tietäisimme, että hänen armostaan ja hänen suuresta itsensä alentamisesta ihmislasten puoleen meillä on voima tehdä tällaista” (MK Jaak. 4:7).
Minä tiedän, että Joseph Smith oli ja on Jumalan profeetta, joka tehtiin heikkoudesta vahvaksi. Presidentti Brigham Young (1801–1877) sanoi: ”Mieleni tekee huutaa ’hallelujaa’ aina kun ajattelen, että tunsin profeetta Joseph Smithin.”12 Vaikka minulla itselläni ei ole ollutkaan tuota etuoikeutta kuolevaisuudessa, saan lohtua siitä runollisesta lupauksesta, että ”miljoonat tuntee viel ’veli Josephin’”13. Olen syvästi kiitollinen tästä profeetasta ja hänen nöyryydestään meidän Jumalamme edessä, joka teki hänet vahvaksi. Saan myös rohkaisua tästä historiasta ja opista, jonka mukaan Herra tekee meidät jokaisen heikkoudesta vahvaksi, jos me samalla tavoin nöyrrymme Hänen edessään ja osoitamme uskoamme Häneen päättäen lujasti tehdä Hänen tahtonsa.