Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Joulu tyttäreni silmin
Kuvitus Allen Garns
Hiljainen tyyneys valtasi perheeni ja minut, kun kävelimme latoon katsomaan elävää jouluasetelmaa. Eläimiä oli rivissä karsinoissa, mies ja nainen seisoivat pukeutuneina Joosefiksi ja Mariaksi, ja naisen sylissä oli pienokainen kapaloissa. He olivat hiljaa ja keskittyneet pienokaiseen. Koko tunnelma oli hyvin rauhallinen.
Vanhemmat lapsemme, vaimoni ja minä seisoimme, samalla kun nuorin tyttäremme istui edessämme heinäpaalilla. Hän istui hiljaa paikallaan, ja hänen silmänsä olivat kiinnittyneet lapseen. Kun muu perheemme oli valmiina lähtemään, laitoin käden tyttäremme olkapäälle ja kuiskasin, että oli aika lähteä. Hän sanoi, että hän halusi jäädä Jeesus-lapsen luo. Hänen sanansa koskettivat sydäntäni, ja päätin jäädä hänen kanssaan.
Muutaman minuutin kuluttua otin lempeästi tytärtämme kädestä ja sanoin hänelle, että meidän piti lähteä. Hän sanoi, että hän halusi yhä jäädä. Kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen ja polvistuin hänen viereensä.
Ei aikaakaan, kun tunsin aivan kuin olisin matkannut ajassa taaksepäin ja ollut Marian ja Joosefin luona. Silloin ymmärsin, miksi tyttäremme halusi jäädä. Tunsin Hengen täyttävän olemukseni. Siinä paikassa tunsin olevani Vapahtajan luona. Kyyneleet kimmelsivät silmissäni tuntiessani Hänen rakkautensa. Kun viimein oli aika lähteä, nostin pienen tyttäremme syliini. Kun käännyin kohti uloskäyntiä, kuulin hänen hyvästelevän Jeesus-lapsen ja sanovan, kuinka paljon hän rakasti Häntä.
Sinä iltana koin tyttäremme kanssa jotakin sellaista, mitä tulen vaalimaan loppuelämäni ajan ja mikä minulta jäi miltei kokematta. Sinä iltana minulle annettiin lahja. Tunsin olevani lähempänä Jumalaa ja tunsin Hänen rakkautensa minua kohtaan. Olen kiitollinen Vapahtajasta ja mahdollisuudesta muistaa Hänen syntymäänsä. Tiedän, että Vapahtajan elämä, esimerkki ja sovitus muodostavat päättymättömän rakkauden ihmeellisen lahjan Jumalalta kaikille Hänen lapsilleen. Tulen aina vaalimaan tätä lahjaa syvällä sydämessäni.