Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Joulupaketteja minulle?
Kuvitus Carolyn Vibbert
Palvelin Sacramenton lähetyskentällä Kaliforniassa Yhdysvalloissa jouluna 2003. Toverini ja ne kaksi muuta sisarlähetyssaarnaajaa, joiden kanssa meillä oli yhteinen asunto, alkoivat saada lahjoja ja kirjeitä sukulaisiltaan ja ystäviltään. Tiesin, ettei minulle kävisi niin.
Perheelläni Argentiinassa oli hyvin vähän varoja, ja heidän kirjeensä viipyivät matkalla tavallisesti 2–3 kuukautta. Olin kaukana perheestäni, mutta olin onnellinen saadessani viettää joulua Jeesusta Kristusta palvellen.
Jouluaattona olimme valmistautumassa nukkumaan, kun yksi sisarista kertoi minulle, että joku oli jättänyt ovelle paketteja, joissa oli minun nimeni.
”Minulle? Ei voi pitää paikkaansa!” sanoin ihmeissäni.
Kahdessa isossa paketissa oli minun nimeni muttei lähettäjän osoitetta. Olin innoissani, ja muutkin sisaret olivat innoissaan minun puolestani. Avasin paketit, jotka olivat täynnä lahjoja, makeisia, lasten piirustuksia ja muuta sellaista! En voinut pidättää kyyneliäni!
”Kuka olisi voinut lähettää minulle nämä paketit?” mietin. Kukaan meistä ei tiennyt, mutta me kaikki riemuitsimme tästä anteliaisuudesta.
Useita päiviä joulun jälkeen en vieläkään tiennyt, kuka paketit oli lähettänyt. Niinpä soitin lähetystoimistoon ja kysyin sihteeriltä, osaisiko hän kertoa minulle salaperäisen lähettäjän nimen. Hän kertoi minulle, että erään seurakunnan jäsenet, jotka halusivat pysyä nimettöminä, olivat päättäneet lähettää minulle paketteja, joissa oli jouluherkkuja. Tulen aina olemaan kiitollinen sen seurakunnan anteliaisuudesta, joka osoitti niin paljon rakkautta sinä jouluaattona, ja siitä tuesta, jota sain lähetystyöni aikana.
Opin, että jokainen kirkon jäsen voi saada kannustuksellaan ja palvelemisellaan lähetyssaarnaajat tuntemaan olonsa kotoisaksi – vaikka nämä ovatkin kaukana kotoa. Se on ollut yksi elämäni parhaimpia jouluja. Palvelin Vapahtajaa ja tunsin Hänen rakkautensa Hänen kirkkonsa jäsenten kautta.