Meidän palstamme
Sain uusia ystäviä
Kun vanhempani kertoivat minulle, että perheemme aikoi muuttaa, olin hyvin innoissani siitä, että saisin uusia ystäviä. Kun saavuimme uuteen kaupunkiimme, menimme kirkkoon. Tunsin siellä Hengen hyvin voimakkaana ja tiesin, että asiat sujuisivat hyvin.
Pian sen jälkeen aloitin uudessa koulussani. Olin yksi harvoista mormoneista koulussa. Kun kävelin kouluun sisälle, minusta tuntui, etten kuulunut sinne. Huomasin olevani erilainen kuin muut oppilaat.
Ensimmäisen viikon ajan yritin saada ystäviä. Mutta tunsin oloni hyvin kiusalliseksi! Yritin joka tunti istua eri ihmisten vieressä ja joka päivä syödä ruokalassa eri pöydässä. Näytti siltä, etten edistynyt lainkaan.
Päätin yrittää olla parempana esimerkkinä ikätovereilleni. Keskityin Edistyminen-ohjelmaan ja uutteraan pyhien kirjoitusten tutkimiseen. Kun työskentelin ahkerasti, ymmärsin täydellisemmin, että olen Jumalan tytär ja että Hän rakastaa minua.
Kun aikaa kului ja jatkoin näiden asioiden tekemistä, huomasin jotakin: olin alkanut saada ystäviä koulussa. Oli aivan kuin olisin vetänyt ihmisiä puoleeni. He sanoivat, että erotuin joukosta. Ymmärsin, että syynä oli se, että annoin valoni loistaa. Käyttäydyin eri tavoin kuin luokkatoverini, pukeuduin säädyllisesti, käytin hyvää kieltä ja olin ystävällinen muille.
Me olemme kaikki Jumalan lapsia. Olen hyvin kiitollinen siitä, että annoin valoni loistaa, vaikka tunsinkin itseni ulkopuoliseksi. Tiedän, ettemme ole koskaan yksin, jos olemme Herran puolella!
Rebekah C., Prinssi Edwardin saari, Kanada
Saisinko antaa sinulle Mormonin kirjan?
Toimintaillassa meille annettiin tehtävä alkaa lähetyssaarnaajiksi siten, että saisimme toverin, lausuisimme todistuksemme jollekulle kirkkoon kuulumattomalle ja antaisimme kirkkoon kuulumattomalle ystävällemme Mormonin kirjan.
Toimintaillan jälkeen kysyin neuvoa äidiltä. Äiti lupasi, että jos rukoilisin uskossa ja pyytäisin taivaalliselta Isältä, niin varmasti Hän vastaisi.
Kesti kaksi viikkoa, ennen kuin löysin jonkun, joka otti Mormonin kirjan vastaan. Alkuun minut torjuttiin kerta toisensa jälkeen. Olin niin väsynyt olemaan pahoilla mielin, että olin aikeissa antaa periksi.
Eräänä yönä näin unen eräästä naisesta, joka oli perheemme läheinen ystävä. Unessa käsitin, että hän oli se, jonka luona minun ja toverini piti käydä. Kun heräsin, kiitin Herraa siitä, että Hän oli auttanut minua.
Seuraavassa toimintaillassa toverini ja minä kirjoitimme todistuksemme kirjan etusivulle ja valmistimme naiselle hedelmäkorin. Menimme hänen talolleen, koputimme hänen oveensa ja odotimme. Vaikka pelkäsinkin, että hän saattaisi torjua meidät, kehotin itseäni osoittamaan hieman uskoa. Viimein hän tuli ovelle iloisesti hymyillen ja otti vastaan Mormonin kirjan.
Tämän kokemuksen kautta opin, että kun meillä on hieman uskoa ja tiedämme, että taivaallinen Isä on valmiina auttamaan, voimme helposti tuntea, että mahdoton on mahdollista.
Rapunzel L., Amerikan Samoa
Lomaa pianotunneista
Yhtenä viikkona päätin julistaa itselleni loman pianonsoiton harjoittelemisesta. Pianonsoitonopettajani ei valtuuttanut tätä lomaa, eikä sitä tehnyt äitinikään. En harjoitellut kokonaiseen viikkoon. Minun mielestäni se oli hienoa, koska minulla oli hyvää aikaa rentoutua ja tehdä muita asioita.
Hauskuus päättyi torstai-iltana, kun äiti muistutti minua, että pianotuntini olisi seuraavana aamuna. Luulin, että minulla oli tilanteeseen ratkaisu: heräisin tunti aikaisemmin ja alkaisin harjoitella. Mutta tajusin, että tein työtä liian vähän ja liian myöhään. Olin nauttinut vapaudesta valita, mutta en ollut ajatellut seurauksia.
Seuraavana aamuna, kun tapasin opettajani, seuraukset alkoivat näkyä. Minun oli myönnettävä, etten ollut harjoitellut, ja opettajani sanoi minulle, että minun pitäisi korvata kaikki väliin jäänyt harjoitteluaika normaalin harjoitteluaikani lisäksi.
Olen kiitollinen siitä, mitä opin tahdonvapaudesta, vastuusta ja tilivelvollisuudesta. Jokaisella valinnalla on seuraus, ja opin, että teen parempia valintoja, jos paneudun ensin miettimään seurauksia.
Blake H., Utah, USA