Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma
Elävän profeetan seuraaminen
Kun olin 20-vuotiaana mennyt kasteelle San Leandrossa Kaliforniassa Yhdysvalloissa ja opiskellut kaksi lukukautta Brigham Youngin yliopistossa, istuin keväällä 1977 lentokoneessa, joka oli lentämässä Atlantin yli kohti Kööpenhaminaa. Olin menossa kesäksi kotiin ansaitsemaan rahaa seuraavia lukukausia varten BYU:ssa. Niin luulin!
Pitkän lennon aikana yritin nukkua, jotta olisin levännyt kohdatessani perheeni – nyt Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenenä. En vain saanut levättyä. Kuulin jatkuvasti profeetan – siihen aikaan presidentti Kimballin – äänen sanovan: ”Jokaisen nuoren miehen tulisi palvella lähetystyössä.”1 ”Olen liian vanha”, vakuutin jatkuvasti itselleni, ”olen siinä vaiheessa 22-vuotias, kun voisin lähteä, kolme vuotta vanhempi kuin useimmat vanhimmat, jotka lähtevät lähetystyöhön.” Kuulin jatkuvasti presidentti Kimballin äänen, miltei kuin hän olisi istunut vieressäni. Hän piti minua hereillä, enkä voinut olla piittaamatta hänestä.
Viimein – koska pelkäsin, etten saisi lainkaan nukuttua – sanoin taivaalliselle Isälle: ”Hyvä on sitten, jos innoitat jotakuta pyytämään minua lähtemään lähetystyöhön – silloin lähden.” Se toimi, nukahdin ja nukuin siihen asti, kunnes kone laskeutui, enkä enää miettinyt, mitä olin luvannut Herralle tai presidentti Kimballille.
Vain neljä päivää Pohjois-Tanskaan saapumiseni jälkeen huomasin meneväni kirkkoon Aalborgin seurakuntaan. En tuntenut siellä ketään. Heti sakramenttikokouksen jälkeen seurakunnanjohtaja Johannes Vestbø tuli suoraan luokseni ja sanoi: ”En tunne sinua, mutta valkoiseen paitaan ja pukuun pukeutuneena näytät kirkon jäseneltä. Oletko jäsen?” Sen vahvistin, ja hän jatkoi: ”Voinko kutsua sinut toimistooni, jotta voin tutustua sinuun paremmin?” Tapaamisemme kesti varmaan vain kymmenestä viiteentoista minuuttia. Jo muutaman ensimmäisen minuutin kuluttua hän sanoi: ”Tämä on hyvin outoa, mutta vaikka en tunne sinua, minulla on mitä voimakkain tunne siitä, että Herra kehottaa minua kysymään sinulta, aiotko lähteä lähetystyöhön. Aiotko tehdä niin?”
Henki voimistui ja kyyneleet vierivät meidän kummankin poskille, kun muistin Herralle vain neljä päivää aiemmin antamani lupauksen ja kerroin siitä. Tiesin, mitä minun piti tehdä – seurata elävän profeetan ääntä. Pian sen jälkeen lähetystyöpaperini lähetettiin ja BYU:hun palaamisen sijaan sinä kesänä ansaitsemani rahat menivät lähetystyöhöni. Palvelin Lontoon lähetyskentällä Englannissa saman vuoden marraskuusta lähtien.
Kun aloitamme tämän uuden vuoden ja asetamme omia henkilökohtaisia tavoitteitamme vyöhykkeen vuodelle 2019 asettaman suunnitelman mukaisesti, jossa ylimpänä on ”Seuraa profeettaa”, tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että tämä tuo elämään suurimpia siunauksia. Se, että seuraamme elävää profeettaa kaikessa, mitä hän neuvoo meitä tekemään, vahvistaa uskoamme taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen.
Elävä profeetta on Herran puhetorvi maan päällä. ”Profeetta ei ole teidän ja Vapahtajan välissä. Pikemminkin hän on vierellänne ja ohjaa teitä kohti Vapahtajaa.”2 Kuten sanotaan kohdassa 3. Nefi 20:24, ”kaikki profeetat – – ovat todistaneet [Kristuksesta]”. Profeetta puhuu meille iankaikkisia totuuksia ja antaa meille viisaita neuvoja. ”Aina kun olen kuunnellut profeettojen neuvoja [ja] tuntenut ne vahvistetuiksi rukouksessa ja sitten noudattanut niitä, olen huomannut kulkeneeni turvalliseen suuntaan.”3 Profeetta kannustaa meitä noudattamaan käskyjä, mikä johtaa onneen, rauhaan ja iankaikkiseen elämään.
Nyt jo neljän vuosikymmenen ajan valintani on ollut seurata eläviä profeettoja. Lukemattomia siunauksia on tullut paitsi minulle myös koko perheellemme tehtyäni vuonna 1977 sen päätöksen, että seuraan profeettaa. Haastan meidät kaikki asettamaan henkilökohtaisia tavoitteita ja sitoutumaan siihen, että seuraamme profeettaa, jolloin voimme saada mittaamattomia siunauksia niin tässä elämässä kuin tulevassa elämässä.
PHOTO NAME: Follow, Invite, Take_image