Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma
Teemme yhdessä työtä Herran viinitarhassa
Minulla oli vastikään tilaisuus tavata lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa Prestonissa, Englannissa sisaria ja veljiä, jotka valmistautuivat lähtemään lähetyskentälle. Näytin heille kuvaa siitä, kun olin nuori lähetyssaarnaaja Wienin lähetyskentällä Itävallassa. Siinä kuvassa seisoin viinitarhassa, ja kuvatekstinä oli ”tekemässä työtä viinitarhassa”. Se johti keskusteluun yhdestä lempikohdistani Mormonin kirjassa, eli oliivipuuvertauksesta, josta Jaakob kertoo luvussa 5. Tuossa vertauksessa Israelin huone (oliivipuu) on hajotettu eri puolille maailmaa (viinitarha)1, ja sitten jonkin aikaa kestäneen luopumuksen jälkeen viinitarhan herra, joka on Jeesus Kristus, kokoaa heidät turvallisesti kotiin.
Lempiosani tässä luvussa alkaa jakeesta 70. Viinitarhan herra lähettää palvelijansa, joka on jakeen OL 103:21 mukaan profeetta Joseph Smith, sekä muita palvelijoita, joita on ’vähän’, tekemään työtä viinitarhassa kaikin voimin tämän viimeisen kerran. Tämä merkitsee aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden alkua ja käynnissä olevaa palautusta, jossa me teemme työtä yhdessä viinitarhan herran, Jeesuksen Kristuksen kanssa.2
Tieto siitä, ettemme työskentele yksin, suo ihmeellistä näkemystä ja lohtua. Eikä tämä ole lähetyssaarnaajien työtä tai pelkästään jäsenten työtä, vaan Herran työtä, ja Hän on lähettänyt meidät kaikki – lähetyssaarnaajat ja jäsenet – kokoamaan Israelia. Tämän taloudenhoitokauden profeetat ja apostolit ovat toistuvasti antaneet meille kehotuksen: ”Nyt on aika jäsenten ja lähetyssaarnaajien liittyä yhteen – – [ja] tehdä työtä Herran viinitarhassa tuodaksemme sieluja Hänen luokseen.”3
Kesäkuun 2018 maailmanlaajuisessa hartaustilaisuudessa nuorille presidentti Russell M. Nelson puhui tästä suuresta kokoamisesta näinä myöhempinä aikoina. Hän sanoi:
”Nämä tosiaankin ovat myöhempiä aikoja, ja Herra jouduttaa työtään kootakseen Israelin. Tuo kokoaminen on tärkeintä, mitä maan päällä nykyään tapahtuu. Mikään muu ei ole sen vertaista valtavuudessa, mikään muu ei ole sen vertaista tärkeydessä, mikään muu ei ole sen vertaista majesteettisuudessa. Ja jos päätätte, jos haluatte, te voitte olla iso osa sitä. Te voitte olla iso osa jotakin isoa – jotakin suurta – jotakin majesteettista!
Kun puhumme kokoamisesta, sanomme yksinkertaisesti tämän perustotuuden: taivaallisen Isämme lapsista aivan jokainen kummallakin puolen verhoa ansaitsee kuulla Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin sanoman.”4
Jakeissa 52–68 viinitarhan herra selittää työtä, joka liittyy oliivipuun oksien kokoamiseen eli oksastamiseen. Hän kehottaa palvelijoitaan: ”Kääntäkää maata niiden ympäriltä ja leikatkaa niitä ja lannoittakaa niitä vielä kerran”, ”jotta kaikki vielä viimeisen kerran tulisivat ravituiksi.”5 Keskustelumme aikana pyysin noita nuoria lähetyssaarnaajia kertomaan yhdellä sanalla, miltä näyttää se, että lähetyssaarnaajat ja jäsenet työskentelevät yhdessä ponnistellen Israelin kokoamiseksi. Noihin sanoihin sisältyi ajatuksia rakkaudesta, lempeydestä, ystävällisyydestä, luottamuksesta, ymmärtämisestä, hyväksymisestä, onnellisuudesta ja ilosta.
Alma ja Amulek Ammonihan kaupungissa ovat suurenmoinen esimerkki. Alma, lähetyssaarnaaja, rakentaa Amulekin opetuksille aivan kuten meidän kokoaikaiset lähetyssaarnaajamme, jotka on erotettu tehtäväänsä ja koulutettu tekemään niin, mutta juuri Amulek (jäsen) saa ihmisten huomion.6
Todistan siitä, että kun otamme vastaan Herran kutsun tehdä työtä Hänen rinnallaan ja toinen toisemme kanssa tässä suuressa kokoamisessa, meistä tulee enemmän Kristuksen tosi opetuslasten kaltaisia ja saamme kokea Hänen lupaamansa ilon siunauksen.7