Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma
Kuka oikein olet?
Monissa maissa eri puolilla maailmaa dokumenttiohjelma Who Do You Think You Are? [Kuka arvelet olevasi?] on sekä kiehtonut tämän televisiosarjan katselijoita ja osallistujia että pitänyt yllä heidän mielenkiintoaan. Monet julkisuuden henkilöt ovat osallistuneet sarjaan, ja he ovat liikuttuneet, kun kertomuksia heidän esivanhemmistaan on löydetty, tutkittu ja esitetty ohjelmassa. Tämä kiinnostus ja liikuttuminen on mielenkiintoista, varsinkin evankeliumin näkökulman valossa. Ilman pätevien sukututkijoiden apua nämä julkisuuden henkilöt eivät olisi saaneet niin voimallista kokemusta.
Keitä te arvelette olevanne? Keitä ovat esivanhempanne? Minulla itselläni on vanhemmat, jotka ovat käännynnäisiä kirkossa ja evankeliumissa. Isäni ja äitini liittyivät kirkkoon lokakuussa 1971. Helmikuussa 1972 isäni kastoi minut täytettyäni kahdeksan vuotta. Isäni, hyvin uskollinen käännynnäinen kirkossa, alkoi varhain tutkia sukuaan, ja on tehnyt sukututkimustyötä monien tuhansien esivanhempiemme hyväksi. Isäni jatkaa sukunsa tutkimista, vaikka hän on 83-vuotias. Olen juuri alkanut etsiä äitini esivanhempien nimiä. Äitini kuoli vuonna 1998, ja vaikka paljon työtä on jo tehty, lisää työtä on vielä tehtävänä. Tavoitteenani on nähdä temppeliin mennessäni oma nimeni temppelitoimituskorteissa yhtä usein kuin isäni tai vaimoni nimi. Mutta jos aion onnistua tässä, minun täytyy saada apua, aivan kuten näimme dokumenttiohjelmassa Who Do You Think You Are? Vaimoni – hyvin innokas sukututkija – auttaa minua löytämään nimiä. Ilman hänen apuaan edistyminen olisi ollut hyvin hidasta. Jos te olette minun ja monien muiden kaltaisia, etsikää joku sellainen henkilö, joka auttaa teitä tässä työssä. Silloin saatte aikaan enemmän ja tulette huolehtineeksi siitä, että esivanhempanne löytyvät ja että temppelityö omien sukulaistenne puolesta tulee tehdyksi. Tuntuu suurenmoiselta tehdä temppelityötä. On aivan erityistä, kun menen temppelin läpi jonkun oman esivanhempani puolesta, jonka tiedot olen itse selvittänyt tai josta olen lukenut.
Presidentti Nelson piti huhtikuun 2018 yleiskonferenssissa mahtavan puheen nimeltä ”Ilmoitusta kirkkoa varten, ilmoitusta elämäämme varten”. Puheessaan hän sanoi jotakin hyvin mielenkiintoista, jolla on ollut minulle hyvin paljon merkitystä siitä asti: ”Mikään ei avaa taivaita samalla tavoin kuin yhdistelmä entistä suurempaa puhtautta, täsmällistä kuuliaisuutta, vilpitöntä etsimistä, päivittäistä kestitsemistä Kristuksen sanoilla, joita on Mormonin kirjassa, ja säännöllistä aikaa, joka on omistettu temppeli- ja sukututkimustyöhön.” [Kursivointi lisätty.] Seuratkaamme profeettaa. Viekäämme esivanhempiemme tiedot temppeliin.
Viime vuosikymmenten aikana uusien temppelien rakentamisessa on ollut voimakasta kasvua. Kun temppeleihin pääsee yhä helpommin, on ratkaisevan tärkeää, että te ja minä käymme siellä usein. Palvellessani vaarnanjohtajana luokseni tuli kerran eräs nainen, joka on uskollinen kirkon jäsen. Hän sanoi, että oli kulunut pitkä aika siitä, kun hän oli ollut temppelissä. Hänellä oli temppelistä sekavia tunteita. Sanoin hänelle, ettei se ollut ongelma. Tunsin itsekin muita, joilla oli tällaisia tuntemuksia. Kysyin, tulisiko hän meidän kanssamme yhdelle viikon pituiselle matkalle Norjasta Tukholman temppeliin Ruotsiin, mutta osallistuisi vain yhteen istuntoon. ”Vain yhteen istuntoon päivässä?” hän kysyi hyvin yllättyneenä. ”Ei”, sanoin, ”vain yhteen istuntoon koko viikon aikana! Pane merkille päivä, jolloin tunnet suurinta kiinnostusta mennä temppeliin, ja osallistu sinä päivänä vain yhteen istuntoon. Muina päivinä voit käydä kävelemässä temppelin ympärillä ja tehdä asioita, jotka saavat sinut tuntemaan olevasi lähempänä Kristusta.” Hän teki niin, ja tämä oli alkuna muutokselle hänessä ja hänen suhtautumisessaan temppeliä kohtaan.
Ketkä voivat auttaa teitä löytämään esivanhempianne? Mitä voitte tehdä tullaksenne temppeliin säännöllisesti?
”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”1