Julkaistaan vain sähköisenä
Yleiskonferenssin vaikutus kääntymykseeni
Kirjoittaja asuu Iowassa Yhdysvalloissa.
Yleiskonferenssissa esitetyt sanomat auttavat meitä kokemaan syvemmän kääntymyksen totuuteen ja juurruttavat sydämeemme hengellistä voimaa.
Neljäkymmentä vuotta sitten annoin sydämeni Jeesukselle Kristukselle ja aloin käydä evankelisessa kirkossa. Seurakunnassamme oli ihana pappi, ja sain monia ystäviä, jotka auttoivat minua kasvamaan hengellisesti. Monia vuosia myöhemmin jotkin kirkon uusista käytännöistä alkoivat kuitenkin vaivata minua. Yritin kovasti pysyä kirkon piirissä, mutta en vain voinut hyväksyä tapahtuneita muutoksia.
Kun aloin etsiä uutta kirkkoa, veljeni ja hänen vaimonsa, jotka olivat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä, kutsuivat minut omaan kirkkoonsa. En kuitenkaan voinut ymmärtää ja hyväksyä ajatusta Joseph Smithistä profeettana. Vastasin heille kohteliaasti: ”Kiitos, mutta ei kiitos.”
Aloin käydä eräässä toisessa evankelisessa kirkossa, mutta törmäsin siellä samaan ongelmaan. Jonkin ajan kuluttua koin, etteivät hengelliset tarpeeni täyttyneet sielläkään. Veljeni ja hänen vaimonsa kutsuivat minut jälleen kirkkoonsa, ja kieltäydyin taas kohteliaasti.
Käännekohta
Tulin siihen tulokseen, etten voi luottaa mihinkään kirkkoon. Tein suunnitelman harjoittaakseni uskoani yksin. Minusta alkoi kuitenkin tuntua, että ajauduin vähitellen kauemmas Jeesuksesta Kristuksesta, kun en voinut käydä kirkossa ja jakaa uskoani muiden kanssa. Aloin epäillä sitä, mihin olin uskonut 30 vuoden ajan! Se oli minulle käännekohta.
Käännyin sen ainoan vaihtoehdon puoleen, joka minulla tuntui olevan jäljellä, ja sanoin veljelleni ja hänen vaimolleen viimeinkin, että haluaisin käydä heidän kanssaan kirkossa.
Olin ensin epäileväinen, mutta en koskaan unohda sitä sunnuntaita, jolloin kävin heidän kanssaan kirkossa ensimmäistä kertaa. Sydämeni oli pakahtua sakramenttikokouksessa, keskustellessamme Uudesta testamentista pyhäkoulussa ja laulaessamme kauniita lauluja Apuyhdistyksessä. Ja minusta oli ihana nähdä, kuinka ihmiset kohtelivat toisiaan suurella rakkaudella ja myötätunnolla.
Tunsin olevani kotona.
Vastausten kaipuu
Aloin käydä kirkossa, mutta rukoiltuani ja etsittyäni totuutta lähes kaksi vuotta minulla oli yhä paljon kysymyksiä Herralle enkä ollut valmis menemään kasteelle. Sitten lokakuussa 2012 päätin katsoa yleiskonferenssin saadakseni kaipaamani vastaukset.
Kumpikin lauantain kokouksista kosketti minua syvästi, ja päätin käydä katsomassa sunnuntain aamukokouksen kirkon rakennuksessa. Vaikka siellä ei ollut juuri ketään, tunsin suurta rauhaa päätöksestäni mennä kappelille. Tunsin sydämeni pehmittyvän. Minulla oli valtava totuuden kaipuu.
Presidentti Henry B. Eyring, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, välitti kauniin sanoman, jota en unohda koskaan. Hän puhui Joseph Smithin rukouksesta Libertyn vankilassa, jossa tämä huusi: ”Oi Jumala, missä olet, ja missä on maja, joka kätkee piilopaikkasi?” (OL 121:1.) Presidentti Eyring vertasi Josephin tuntemuksia siihen, mitä itse olin tuntenut:
”Henkilökohtaisen tuskan hetkinä meistä monista tuntuu, että Jumala on kaukana meistä. – – Jumala ei ole koskaan kätkössä, mutta joskus me olemme, kun meidät kätkee sellaisten vaikuttimien maja, joka vie meitä pois Jumalan luota ja saa Hänet näyttämään kaukaiselta ja luoksepääsemättömältä. – –
Tunteemme siitä, että olemme erossa Jumalasta, heikkenee tullessamme enemmän lapsen kaltaisiksi Hänen edessään. – – Mutta se auttaa meitä tunnistamaan tämän totuuden: Jumala on lähellä meitä ja tietoinen meistä eikä koskaan kätkeydy uskollisilta lapsiltaan.”1
Presidentti Eyringin esittäessä tätä sanomaa Jumalan rakkauden ja Hänen tahtonsa vastaanottamisesta kuulin mielessäni Hengen välittämän sanoman. Sanoma oli kaksi yksinkertaista sanaa: ”Mene kasteelle.”
Kun vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista puhui sinä samana päivänä kääntymyksestä2, tunsin, kuinka epäilykseni kasteen suhteen hälvenivät. Tajusin, että liittymällä uuteen uskontoon en luopuisi evankelisessa kirkossa oppimistani keskeisistä uskonkäsityksistä. Sen sijaan rakentaisin aiemman uskoni ja jo tuntemieni totuuksien varaan. Kääntyisin entistä enemmän Herraan. Ja Hänen profeettansa auttoivat minua sillä tiellä.
Yleiskonferenssia seuraavana aamuna soitin veljelleni ja kysyin, haluaisiko hän kastaa minut. Se oli riemullinen hetki, joka sai meidät molemmat kyyneliin.
Saamme yleiskonferenssista vastauksia
Kun pohdin tähänastista elämäni matkaa, tunnen kiitollisuutta mahdollisuuksista, joita olen saanut Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Tunnen kiitollisuutta myös yleiskonferenssista. Yleiskonferenssin aikana tunsin, että Jumala oli kuullut minua. Hän vastasi kysymyksiini ja pelkoihini ja osoitti minulle rakkautta profeettojensa sanojen kautta.
Tiedän, että jokainen yleiskonferenssi sisältää Herralta tulevan sanoman, joka on osoitettu juuri sinulle ja juuri sinun tilanteeseesi. Kun kuuntelemme profeettoja ja olemme valmiita ottamaan vastaan Jumalan meille osoittaman sanoman, me kuulemme Häntä. Saamme vastauksia rukouksiimme ja kysymyksiimme. Huomaamme, että Herra puhuu, ja koemme yhä syvemmän kääntymyksen Häneen.