Uskon tekoja omien kykyjen rajoissa
Jokainen meistä voi auttaa Jumalan valtakunnan rakentamisessa ainutlaatuisilla ja voimallisilla tavoilla.
Jokaisella ihmisellä maan päällä on erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia, kykyjä ja rajoitteita. Tässä artikkelissa esitellään kolme kirkon jäsentä, joilla on lääketieteellisessä mielessä jokin rajoite. Heidän hyvät tekonsa kuitenkin todistavat, että erityisesti Vapahtajan seuraamisessa he ovat hyvinkin kykeneviä – kykeneviä rakentamaan Hänen valtakuntaansa, kykeneviä vaikuttamaan muihin ja kykeneviä toimimaan esimerkkinä muille.
Palvelua rakkaudessa
Juan Medina palvelee seurakunnanjohtajana toista kertaa, mutta tämä kokemus poikkeaa hieman ensimmäisestä kerrasta. Tällä kertaa hän ei näe seurakuntaansa. ”Menetin näkökykyni vähitellen, mutta en menettänyt sitä kykyäni palvella, jonka Herra on aina tarjonnut minulle”, seurakunnanjohtaja Medina kertoo kotonaan Sonorassa Meksikossa. ”Mahdollisuus palvella veljiäni ja sisariani on etuoikeus.”
Koronaviruspandemian aikana seurakunnanjohtaja Medina on soittanut jokaiselle seurakuntansa jäsenelle ja kysellyt heidän kuulumisiaan. Hän sanoo, että muiden auttamisen lisäksi se on lievittänyt myös hänen omaa stressiään ja masennustaan. ”Juuri palvelutyön kautta – kun joku palvelee minua tai minä palvelen muita – opin tuntemaan Kristuksen todellisen rakkauden.
Seurakunnanjohtaja Medina sanoo, että hänestä on erityisen mukavaa työskennellä hiljattain kastettujen jäsenten kanssa. ”Eron heidän elämässään ennen kastetta ja kasteen jälkeen voi nähdä selvästi”, hän sanoo. ”Rakkaus muuttaa heitä.”
Kun veli Medinalta kysytään hänen haasteistaan, hän ei mainitse lainkaan näkövammaansa. Sen sijaan hänen huomionsa kiinnittyy ihmisiin, jotka eivät osallistu viikoittaiseen sakramenttikokoukseen, ja siihen, että hän haluaa heidän tietävän, kuinka paljon heitä kaivataan.
”Suurin saamani siunaus on ollut se, että elämäni on muuttunut evankeliumin ansiosta”, hän sanoo. ”Sokeutuminen ei ole muuttanut sitä.”
Satoja ihmisiä temppeliin
Valokuva Los Angelesin temppelistä KALIFORNIASSA YHDYSVALLOISSA Jamie Dale Johnson
Temppeli on Heather Nilssonin ehdoton suosikkipaikka.
”Se on upea paikka, koska se on kirjaimellisesti Herran huone”, hän sanoo. Los Angelesin temppeli Kaliforniassa Yhdysvalloissa on hänelle erityisen rakas, koska siellä hän palveli lähetystyössä. Suuri osa toimitustyöstä, jota hän teki, oli hänen oman sukunsa jäsenten hyväksi.
Heather Nilsson
”En tavannut ikinä isoisääni henkilökohtaisesti, mutta tutustuin häneen temppelissä”, hän sanoo.
CP-vamma hankaloittaa elämää monella tavalla. Välillä sisar Nilssonia harmittaa, että syntymävikansa takia hän ei pysty tekemään tiettyjä asioita, kuten ajamaan autolla tai kipaisemaan korttelin ympäri. Hänen luottamuksensa Jumalan suunnitelmaan antaa hänelle kuitenkin toivoa, joka voittaa epätoivon. Hän muistaa elävästi päivän, jolloin hän kuuli ensimmäisen kerran ylösnousemuksesta. Hän oli tuolloin kuusivuotias, ja hänet oli adoptoitu myöhempien aikojen pyhiin kuuluvaan perheeseen.
”Asiat, joita en voi tehdä nyt, pystyn tekemään myöhemmin Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta”, hän todistaa.
Sillä välin sisar Nilsson auttaa Jumalaa sielujen pelastamisessa hyödyntämällä lahjojaan sukututkimustyössä. Hän on tutkinut sukua satojen ihmisten osalta sekä adoptioperheensä suvussa että biologisen perheensä suvussa sekä auttanut toimitusten suorittamisessa heidän puolestaan. Vaikeina päivinä hän lukee patriarkallisen siunauksensa. Se uudistaa hänen uskoaan ja muistuttaa häntä katsomaan nykyisiä haasteita iankaikkisesta näkökulmasta.
Sisar Nilsson sanoo toivovansa, että jokainen tämän artikkelin lukeva henkilö tietäisi, kuinka paljon häntä rakastetaan. ”Jos voisin esittää yhden viestin, se on tämä: Et ole yksin, vaikka joskus tuntuisi siltä. Taivaallinen Isä rakastaa sinua. Sinä olet Hänen lapsensa.”
Kannustusta ja rohkaisua
Kun Bridger Pons alkoi odottaa sitä, että pääsisi auttamaan sakramentin siunaamisessa, häntä myös pelotti yksi asia: sakramenttirukousten lukeminen ja opetteleminen. Bridgerillä on lukihäiriö, jonka vuoksi lukeminen ja kirjoittaminen on hänelle vaikeaa.
”Olen tehnyt kovasti töitä tullakseni hyväksi lukijaksi, mutta hermostun silti, kun minun on luettava ääneen ihmisten edessä”, Bridger sanoo. ”Kun olen hermostunut, teen virheitä, mikä saa minut entistä hermostuneemmaksi.”
Bridger Pons
Niinpä Bridger ja hänen äitinsä tulostivat sakramenttirukouksista version, jota oli tavallista helpompi lukea. Rukoukset oli kirjoitettu suuremmilla kirjaimilla ja jaettu lyhyisiin lauseisiin. Kovan harjoittelun jälkeen Bridger pystyi lausumaan rukoukset täysin virheettömästi.
”Ison joukon edessä lukeminen ei ole monellekaan iso juttu, mutta minulle se oli tärkeä haaste, jonka halusin voittaa”, Bridger sanoo.
Hänen ylimääräinen vaivannäkönsä koitui myös muiden siunaukseksi odottamattomilla tavoilla. Kokouksen jälkeen useat seurakunnan jäsenet tulivat kertomaan hänelle, että hänen hidas ja harkittu puheensa auttoi heitä keskittymään Henkeen noiden pyhien rukousten aikana. Kun hän auttoi johtajia ymmärtämään haasteensa, hänelle myös selvisi, että vaarnassa oli muitakin nuoria miehiä, jotka tarvitsivat samankaltaista apua. Lukemisen pelko vaikutti heidän osallistumiseensa kirkossa ja heidän itseluottamukseensa lähetystyöhön valmistautumisessa. Nykyään Ponsin perhe jakaa lukemisen apuaineistoa muille aina kun mahdollista.
Bridger toivoo useampien ihmisten ymmärtävän, että henkilön lukutaito ei ole yhteydessä hänen älykkyyteensä. Hän esittää myös seuraavat rohkaisevat sanat niille, joilla on samanlaisia haasteita lukemisessa: ”Et ole yksin. Ja sinä olet fiksu.”
Rakennetaan Siionia yhdessä
Pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että jokaiselle on annettu hengellinen lahja Jumalalta (ks. OL 46:11). Tämä koskee kaikkia ihmisiä kaikilla kyvyn tasoilla. Ehkäpä jonakin päivänä esimerkiksi saamme tietää hiljaisista rukouksista, joita vaiteliaat veljemme ja sisaremme ovat lausuneet puolestamme, tai ylimääräisestä Hengen vaikutuksesta, jonka he ovat kutsuneet koteihimme.
Meillä on mahdollisuus jatkaa Siionin rakentamista yhdessä ja osallistua työhön omilla kyvyillämme. Kirkkoperheemme on täydellinen vasta, kun kaikki otetaan mukaan ja jokaista arvostetaan.