2021
Jane iloitsi matkan aikana
Huhtikuu 2021


Palautuksen varhaisia naisia

Jane iloitsi matkan aikana

Olemmeko me Jane Manning Jamesin tapaan päättäneet kulkea matkamme osoittaen uskoa?

illustration of Jane Manning James

Kuvitus Toni Oka

Jane Manning Jamesia väsytti kävellä, mutta hän ei suostunut pysähtymään.

Hänen vanhin poikansa Sylvester oli riittävän iso kävelemään vaunujen vierellä. Sen sijaan matkan varrella syntynyttä Silas-vauvaa oli yhä kannettava sylissä. Oli vuosi 1847, ja Jamesin perhe saapuisi pian ensimmäisten pioneerien joukossa Ison Suolajärven laaksoon.

Pitkän matkan taivaltaminen ei ollut uutta Janelle.

Neljä vuotta aiemmin hänen perheensä oli jättänyt kotinsa idässä sijaitsevassa kaupungissa voidakseen liittyä pyhien joukkoon Nauvoossa, läntisen rajaseudun reunalla. Matkan oli tarkoitus taittua vain muutamassa päivässä jokea pitkin. Siihen aikaan monet Yhdysvalloissa asuvista mustista olivat kuitenkin orjia, joten Janen perhe joutui usein esittämään paperit, jotka todistivat heidän olevan vapaita. Joillakin alueilla oli myös ankaria lakeja, jotka kielsivät värillisiä kulkemasta alueen läpi – tai läpikulusta saatettiin veloittaa jopa 500 dollaria henkilöltä.

Kenties näiden kohtuuttomien maksujen tai muiden ennakkoluulojen takia jokilaivan miehistö kieltäytyi viemästä Janea ja tämän perheenjäseniä pidemmälle. Lannistumatta he jättivät taakseen suuren osan omaisuudestaan ja jatkoivat matkaa jalan mukanaan vain sen verran, mitä he pystyivät kantamaan.

Janen perhe käveli yli 1 300 kilometriä. He kävelivät läpi kosteiden päivien ja sysimustien öiden. Kerran he tarpoivat metsän halki ja nukkuivat taivasalla. Kun he heräsivät, heidän vaatteensa olivat kuurasta valkeita.

”Me kävelimme, kunnes kenkämme olivat kuluneet puhki, ja jalkoihimme sattui ja ne vuotivat verta”, Jane muisteli. ”Pyysimme Jumalaa, iankaikkista Isää, parantamaan jalkamme, ja meidän rukouksiimme vastattiin.”1

Tämän rankan matkan aikana Jane lauloi vanhempiensa ja sisarustensa kanssa lauluja, joissa ylistettiin Jumalaa. Viimein lähes kolmen kuukauden kävelemisen jälkeen he saapuivat Nauvoon kaupunkiin. Vuosia myöhemmin, kun uskolliset pyhät lähtivät ylittämään tasankoja, Jane oli yksi ensimmäisistä pioneereista, jotka lähtivät kävelemään tuota reittiä pitkin.

Viite

  1. ”The Autobiography of Jane Manning James”, history.churchofjesuschrist.org/article/jane-manning-james-life-sketch.