Tavoitteena Kristuksen täyteys
Vanhin Jeffrey R. Holland
kahdentoista apostolin koorumista
Usean alueen nuorille aikuisille suunnatun hartaustilaisuuden puheesta ”The Measure of the Stature of the Fulness of Christ” [Kristuksen täyteyttä vastaava kypsyys], Stanford, Kalifornia, USA, 9. helmikuuta 2020.
Tänä pääsiäisenä suunnatkaa kulkunne kohti Jeesusta Kristusta ja tavoitelkaa Hänen rohkaisevaa rauhan ääntään.
Älkää pelätkö, Michael Malm
Saanen lausua muutamia ajatuksia henkilökohtaisesta etsinnän matkasta, jonka jokainen teistä tekee tavoitellessaan Kristuksen ”täyteyttä” vastaavaa kypsyyttä (ks. Ef. 4:13). Toivon, että niistä on hyötyä teille elämässänne ja omissa olosuhteissanne.
Osa teistä on elämässänne siellä, missä haluattekin olla, tai ainakin tiedätte, mihin elämässänne pyritte. Toisilla teistä näyttää olevan edessään monia siunauksia ja hienoja valintoja. Toiset teistä taas ajattelevat jossakin vaiheessa ja syystä tai toisesta olevansa vähemmän onnekkaita ja näkevät edessään harvempia houkuttelevia polkuja.
Mutta olittepa menossa minne tahansa ja selvitittepä matkanne haasteet miten tahansa, pyydän teitä välttämättömänä ensimmäisenä askeleena tulemaan Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen luokse pyrkiessänne kohti henkilökohtaista päämääräänne, tavoitellessanne yksilöllistä onnea ja voimaa sekä saavuttaaksenne lopullisen päämääränne ja menestyksenne (ks. 1. Nefi 10:18; 2. Nefi 26:33; Omni 1:26; OL 18:11).
Kaikki tuo on teille mahdollista, jos vastaus kysymykseen ”Minne sinä menet?” (Moos. 4:15) on: ”Missä ikinä sinä oletkin, Herra.”
Elämä voi olla haastavaa. Kohtaamme kipua, murheita ja todellisia ongelmia, joista meidän on selvittävä. Kohtaamme pettymyksiä ja surua, kaikenlaisia ylä- ja alamäkiä. Herra ja profeetat ovat kuitenkin puhuneet näiden vastoinkäymisten kohtaamisesta niin paljon rohkaisevia sanoja, että niillä voisi täyttää suunnattoman päiväkirjan.
”Minä jätän teille rauhan”
Vapahtajan rukous opetuslastensa puolesta Hänen lähestyessään Getsemanen ja Golgatan piinaa ja kärsimystä on näistä sanoista liikuttavin. Tuona iltana, jona koettiin suurin kärsimys, mitä maailmassa on koettu tai tullaan kokemaan, Vapahtaja sanoi: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille – –. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.)
Miten upea näkemys elämästä mitä tuskallisimpana hetkenä! Miten Hän saattaa mitenkään sanoa niin tietäen, mikä Häntä odottaa? Hän voi sanoa niin, koska Hänen kirkossaan ja evankeliumissaan on kyse onnellisista lopuista! Meidän osaltamme voitto on jo saavutettu. Hän näkee kokonaisuuden, Hän puhuu koko kuvasta.
Luulen, että joissakin meistä elää edelleen puritaanisen perinteen kliseinen jäänne, jonka mukaan lohdun tai avun saaminen on jotenkin väärin, että meidän on jostakin syystä tarkoitus olla onnettomia koko ajan. Minä esitän, että käsky ”pysykää rohkeina” (Joh. 16:33) ”Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden” (Ef. 4:13) tavoittelussa saattaa olla käsky, jota rikotaan miltei yleismaailmallisesti – jopa myöhempien aikojen pyhien muuten uskollisissa sydämissä. Mikään ei varmasti kuitenkaan voisi olla murheellisempaa Herran armolliselle sydämelle.
Niin huolissani kuin olisinkin, jos joku lapsistani olisi jossakin vaiheessa elämäänsä vakavissa vaikeuksissa, onneton tai tottelematon, olisin silti äärettömän paljon musertuneempi, jos minusta tuntuisi, ettei lapseni tuona hetkenä voisi luottaa minun auttavan häntä tai luulisi, ettei hänen hyvinvointinsa olisi minulle tärkeää tai etten kantaisi siitä huolta.
Samaan tapaan olen vakuuttunut, ettei kukaan meistä voi ymmärtää, kuinka paljon Isän Jumalan tai Hänen Poikansa, maailman Vapahtajan, rakastavaa sydäntä haavoittaa huomata, etteivät ihmiset luota Heidän huolenpitoonsa, tunne oloaan turvalliseksi Heidän käsissään tai luota Heidän käskyihinsä. Ystäväni, jo yksin tästä syystä meidän velvollisuutemme on olla rohkeita ja iloita!
Hänen armonsa riittää
Toinen neuvo koskien Kristuksen etsimistä ja Hänen täyteyttään vastaavan kypsyyden tavoittelua saatiin, kun Jeesus oli ihmeellisellä tavalla ruokkinut 5 000 ihmistä viidellä leivällä ja kahdella kalalla (ks. Matt. 14:13–21). (Älkää muuten kantako huolta siitä, että Kristukselta ehtyisivät ihmeet teidän auttamiseksenne. Hänen armonsa riittää [ks. 2. Kor. 12:9]. Se on tämän ihmeen hengellinen, iankaikkinen opetus. Hänellä riittää siunauksia jaettavaksi, ja niitä jää vieläpä koreittain tähteiksi! Osoittakaa uskoa ja nauttikaa Hänen tarjoamaansa ”elämän leipää”! [Ks. Joh. 6:35.])
Kun Jeesus oli ruokkinut väkijoukon, Hän lähetti ihmiset pois ja laittoi opetuslapsensa kalastusveneeseen, jotta nämä voisivat ylittää Galileanjärven. Sitten Hän ”nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä” (Matt. 14:23).
Kun opetuslapset lähtivät järvelle veneellään, oli jo ilta, ja yöstä oli tulossa myrskyinen. Tuuli puhalsi varmaan hurjana jo alkumatkasta. Kovan tuulen vuoksi nämä miehet tuskin nostivat edes purjeita vaan pelkästään soutivat – ja matka oli varmasti raskas.
Tiedämme tämän, koska ”neljännen yövartion aikaan” (Matt. 14:25) – joskus kello kolmen ja kuuden välillä aamuyöstä – he olivat edenneet vain muutamia kilometrejä (ks. Joh. 6:19). Siinä vaiheessa vene oli todella hurjan myrskyn kourissa.
Mutta Kristus huolehti heistä kuten aina. Nähdessään heidän vaikeutensa Vapahtaja otti yksinkertaisesti suorimman reitin heidän veneelleen ja käveli aaltojen halki auttamaan heitä.
Uskomme täydelliseksi tekijä, J. Alan Barrett
”Älkää pelätkö”
Suuren hätänsä hetkellä opetuslapset katsoivat ja näkivät pimeydessä ihmetystä herättävän hahmon lepattavassa viitassa tulevan heitä kohti aallonharjoja pitkin. He huusivat kauhuissaan näkemästään luullen aalloilla kulkevaa olentoa aaveeksi. Silloin myrskyn ja pimeyden läpi – meren tuntuessa hyvin suurelta ja heidän veneensä hyvin pieneltä – he kuulivat Opettajansa rohkaisevan äänen puhuvan rauhaa: ”Minä tässä olen. Älkää pelätkö.” (Matt. 14:27.)
Tämä pyhien kirjoitusten kertomus muistuttaa meitä siitä, että kun lähestymme Kristusta, kun tavoittelemme Hänen täyteyttään tai kun Hän lähestyy meitä tuodakseen meille tuon täyteyden, niin ensimmäinen askel saattaa täyttää meidät lähestulkoon silkalla kauhulla. Niin ei pitäisi käydä, mutta joskus niin käy. Yksi evankeliumin ironisimmista puolista on, että me saatamme – kuolevaisuuden lyhytnäköisyydessämme – paeta juurikin meille tarjottua avun ja turvan lähdettä.
Olen nähnyt tutkijoiden syystä tai toisesta pakenevan kastetta. Olen nähnyt vanhimpien pakenevan lähetystyökutsua. Olen nähnyt lemmittyjen pakenevan avioliittoa. Olen nähnyt jäsenten pakenevan haastavia tehtäviä. Ja olen nähnyt ihmisten pakenevan kirkon jäsenyyttä.
Liian usein me pakenemme juuri niitä asioita, jotka pelastaisivat ja tyynnyttäisivät meidät. Liian usein me näemme evankeliumin sitoumukset pelottavina ja sen myötä hylättävinä.
Vanhin James E. Talmage (1862–1933) on sanonut: ”Jokaisen aikuisen ihmisen elämään tulee kokemuksia, jotka muistuttavat matkamiesten kamppailua uhkaavien merten myrskyisissä ristiaallokoissa; usein kamppailun ja vaarojen yö jatkuu pitkälle ennen kuin apua ilmaantuu; ja silloinkin pelastavaa apua luullaan liian usein vielä suuremmaksi kauhunaiheeksi. [Mutta] samoin kuin [nämä opetuslapset] keskellä myrskyävää merta, samoin saavat kaikki uskossa kamppailevat kuulla Pelastajan äänen: ’Minä tässä olen. Älkää pelätkö.’”1
Tulkaa Herran luo
Upeinta tässä kutsussa vastaanottaa Vapahtaja, tulla Hänen luokseen ja tavoitella Hänen täyteyttään vastaavaa kypsyyttä on se, että kuka tahansa voi tehdä niin. Tämä ei tarkoita, että kaikki tuntemanne ihmiset haluavat pitää käskyt tai että kaikki kohtaamanne ihmiset pitävät käskyt. Mutta se tarkoittaa, että käskyt on mahdollista pitää ilman mitään erityistä lahjaa tai perimää.
Anon hartaasti, että ”loistava, kirkas, puhdas ja vankka” usko Kristukseen ”tuodaan [kulttuurimme] jokaiseen kolkkaan”2 ja että saavutamme elämässämme Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden (ks. Ef. 4:13).
Elämä asettaa haasteita. Eteen tulee vaikeuksia. Sydämemme särkyy. Rakkaitamme kuolee. Joten minne hyvänsä kuljettekin, suunnatkaa kulkunne ensiksi kohti Jeesusta Kristusta. Muistakaa, että Hänen kärsimyksensä ja ylösnousemuksensa ansiosta me voimme voittaa vaikeudet ja kuoleman. Solmikaa liittonne Hänen kanssaan ja pitäkää ne jatkaessanne matkaa.
Kaikessa heikkoudessani, jonka auliisti myönnän, toivon meidän saavuttavan ”Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden”. Minä haluan tulla Herran luo. Haluan Hänen, jos mahdollista, tulevan minun luokseni. Ja haluan todella tuon saman siunauksen teille kaikille.